Rumban 6-7/13 Kysymys & Vastaus -palstalla haastateltiin kitaristi ja lauluntekijä Timo Tolkkia. Stratovariuksen vuonna 2008 jättänyt Tolkki tekee nyt lähivuosien epäonnisten projektiensa jälkeen väkevää paluuta metallioopperallaan Timo Tolkki’s Avalon, jonka ensimmäinen levy The Land of New Hope julkaistiin toukokuussa. Lue katkelma Nalle Östermanin toimittamasta haastattelussa tästä.
Teksti: Nalle Österman, kuva: Patric Ullaeus
The Land of New Hope nousi Suomessa suoraan listasijalle seitsemän ja oli ensimmäinen listasijoituksesi kahdeksaan vuoteen. Mitä ajattelit?
“Kyllä se lämmitti sydäntä. Oli yllätys, että levy nousi noinkin korkealle. Esimerkiksi valtaisan julkisuusrumban siivittämä Krista Siegfridsin levy nousi vasta sijalle 24. Nähtävästi julkisuus ei todellakaan korreloi listasijoitusten kanssa. Samalla tuntui, että ansaitsin tämän. Tuli hyvä fiilis. Ihan mukavasti levy on mennyt myös muualla.”
Nykyisen levy-yhtiösi, italialaisen Frontiersin pomo Serafino Perugino käski sinua säveltämään Nightwishin ja Stratovariuksen kaltaista musiikkia. Miltä käskytys tuntui?
“Tämä oli ensimmäinen kerta urallani, kun minulla on ollut executive producer. Ensin koin sen katastrofiksi. Serafino on hyvin tarkka artistin linjasta, mutta on sinänsä irvokasta pyytää säveltämään Stratovarius-musaa. Sitähän olen tehnyt koko ikäni. Ei Serafino kajoa musiikkiin, hän vain ilmoittaa, ettei pidä jostakin biisistä. Ja sitten täytyy säveltää uusi. Ilmeisesti egoni on kutistunut viime vuosina, sillä enää tällainen ei aiheuttanut raivoa. Takavuosina olisin haistattanut vitut.”
Palkkasitko aikoinaan Yngwie Malmsteenin entisen kosketinsoittajan Jens Johanssonin Stratovariukseen, koska halusit näpäyttää Yngwietä?
“En, eihän Ynkkää voi näpäyttää. Ironisesti laitoimme Rumbaan ilmoituksen, jossa etsittiin Jens Johansson -tyylistä kosketinsoittajaa. Kukaan ei vastannut. Sitten aloin ajatella, miksen kysyisi Jensiltä itseltään, missä mennään. Sain Japanista Jensin faksinumeron, johon faksasin. Jens oli kuullut nimemme ja pyysi musiikkia kuultavaksi. Meillä oli Episoden demot valmiina, joilla rumpuja soitti Janne Parviainen (Waltari, Ensiferum, Notkea Rotta). Se oli sillä selvä.”
Stratovariuksessa ei ole ollut ainuttakaan alkuperäisjäsentä vuoden 1995 jälkeen. Eikö bändi olisi kannattanut kuopata tuolloin?
“Ei missään nimessä. Bändin perustivat Tuomo Lassila, John Vihervä ja Staffan Stråhlman vuonna 1984. Kun Staffan ei halunnut lähteä Tanskaan keikalle pari kuukautta myöhemmin, sain kutsun liittyä bändiin. Eli pidän kyllä itseäni Straton alkuperäisjäsenenä. Ensimmäiset viisi vuotta treenasimme kuusi kertaa viikossa. Se oli raakaa duunia. Ennemminkin kannattaisi miettiä, kannattaisiko Strato pistää telakalle nyt. Tulee tosi alien-fiilis, kun katsoo bändin uusia valokuvia, joihin on eksynyt joitain teinejä. Jäsenten ikähaitari on nykyään 25 vuotta.”
Jo Stratovariuksen ensi levyn Fright Nightin aikaan 1989 kirjoitit tulikivenkatkuista yleisönosastopalautetta Rumba-lehteen, nyt vastailet palautteeseen verkkofoorumeilla. Seuraat ilmeisen tiiviisti, mitä sinusta kirjoitetaan?
“Diggaan olla sosiaalisessa mediassa. On kivaa olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, kunhan se ei mene ilkeäksi. Siitä en pidä, jos kirjoitteluun sisältyy väkivaltainen elementti. Mielestäni kommunikaatio on yksi internetin hienoimmista asioista. Toisaalta se vie myös mystiikkaa pois. Mutta olisi se ollut kova juttu, jos olisin aikoinaan voinut facebookkailla Ritchie Blackmoren kanssa.”
Sinun on väitetty kirjoittelevan usealla eri nimimerkillä Stratovariuksen nettifoorumille. Pitääkö paikkaansa?
“On siellä jotakin, mutta en ole ainoa syyllinen. On siellä Jensilläkin näppinsä pelissä. Mutta enää en pääse Straton foorumille. Jens on ilmeisesti blokannut IP-tunnukseni ja kääntänyt sen Symfonian saitille, jota ei enää ole. Se voi olla ihan hyväkin juttu.”
Keväällä 2008 yhtiösi Goldenworksin tiedottaja Jari Jokinen ilmoitti Imperiumi-verkkosivuston foorumilla nostavansa kunnianloukkaussyytteen kahtatoista Imperiumin Stratovarius-ketjun kirjoittajaa kohtaan. Miten prosessi eteni?
“Kiistän edelleen koko asian. Goldenworksissa ei ole koskaan työskennellyt kukaan muu kuin minä, se on minun kirjoittamakseni lavastettu teksti.”
Sinä et siis ollut Jari Jokinen?
“No en ollut. Vittu! Siinä on ollut joku wiseass asialla. Noillahan saa halutessaan todella vittumaista jälkeä aikaiseksi. Kuka tahansa voi luoda valehenkilöllisyyden verkkopalveluihin. Jari Jokinen kuulostaa jo nimenä vitsiltä.”
Lavastit oman puukotuksesi 2004, levysi masternauhojen väitettiin tulleen varastetuiksi 2008, toinen kitaristi syytti kitarasoolojasi omikseen 2010. Tykkäätkö hämmentää ihmisiä?
“Joo, ja toimittajia. Jos huomaan, että haastattelija ei ole valmistautunut, saatan selittää puuta heinää. Ritchie Blackmore oli mestari tässä. Stratovarius oli myös uniikki yhtye näissä stunteissa. Harmi, että ne tempaukset henkilöityivät vain minuun. Ennen vuotta 2003 julkisuuskuvani oli putipuhdas. Vasta sen jälkeen tuli kusipää-imago. Nykyään julkisuuskuvani alkaa jälleen olla aika puhtoinen. Ehkä taas pitäisi kehitellä joku puukotusepisodi, ettei tule liian hyvä olo.”
Krista Siegfridsin tiputtua Voice of Finlandin ensimmäisellä tuotantokaudella jatkosta, otit häneen yhteyttä ja ehdotit yhteistyötä. Poikiko ehdotuksesi mitään?
“Sovimme puhelimitse tapaamisesta. Krista kuitenkin perui treffit edellisenä iltana. Näin heti, että kimmassa on ainesta. Kysymys on siitä, miten tuo aines osataan hyödyntää. Se voidaan myös tunaroida. Suomesta puuttuu englanniksi laulava Pinkin kaltainen hahmo. Näin Kristassa sen tyypin. Mutta ehkä tämä ei ollut tarkoitettu tapahtuvaksi, ainakaan vielä.”
Lue haastattelu kokonaisuudessaan Rumbasta 6-7/13.