Tanskalaisbändi ja sen riveissä pari vuotta soittanut suomalaisperkussionisti sävelsivät musiikkia. Festivaaliresidenssissä syntynyt Liima kiinnittää yhteen Tatu Rönkön ja Efterklangin.
Teksti: Anton Vanha-Majamaa
Liima on kiinnitysaine, joka tarttuu siihen rajoittuviin kappaleisiin ja kiinnittää ne toisiinsa. Levitettäessä liima on nestemäistä tai tahnamaista, ja kovettuu liimauksessa kalvoksi, joka kiinnittää kappaleet toisiinsa. Liimoja voidaan valmistaa joko synteettisesti tai käyttämällä eloperäisiä raaka-aineita. (Lähde: Wikipedia)
Liima on nelihenkinen suomalais-tanskalainen yhtye, joka syntyi kesällä 2014. Tuolloin järjestettiin Pekka Kuusiston kuratoima Meidän festivaali, jonka residenssissä suomalainen perkussionisti Tatu Rönkkö sekä tanskalaisen indie-yhtyeen Efterklang jäsenet Mads Brauer, Casper Clausen ja Rasmus Stolberg sävelsivät musiikkia ensi kertaa yhdessä. Rönkkö oli tässä vaiheessa soittanut Efterklangissa rumpuja parin vuoden ajan.
Residenssin jälkeen nelikko esitti viikon aikana syntyneet kappaleet yleisölle Järvenpäässä. Puolentoista tunnin konsertissa soivat lasipurkkien kannet, kipot ja kupit, laineiden liplatus, soutaminen ja sihisevä vesi kiukaalla. Rumban toimittaja Anna Brotkin kuvaili muusikoiden vaivuttaneen ladollisen ihmisiä transsiin.
”Oikeastaan konsertti kuvasti hyvin koko Meidän festivaalin ideaa”, Brotkin kirjoitti Rumban verkkosivuilla. ”Perinne ja moderni törmäävät, katselevat toisiaan vähän kummeksuen ja lopulta kellahtavat lusikka-asentoon samalle sängylle”.
Kuvaus pätee nelikkoon, joka on aina tekemisissään yhdistänyt ikiaikaista uuteen, ja joka alkoi konsertin jälkeen kutsua itseään Liimaksi. Nimivalinta on sopiva: muusikot tulevat eri taustoista ja eri instrumenteista, mutta yhdessä luominen toimii yleisliimana, joka kiinnittää eripariset palaset toisiinsa.
Toisaalta mieleen tulee aineen päihdyttävä vaikutus ja musiikin kuuntelu eräänlaisena auraalisena liimanhaisteluna. Turvallisesta perinnepopista Liima ei ole kiinnostunut.
”Isoimpia esikuviani ovat avantgarden pioneerit, jotka ovat kaataneet raja-aitoja, aiheuttaneet hämmennystä ja suunnanneet aina kohti tuntematonta taiteen saralla”, Lontoosta tavoitettu Tatu Rönkkö kertoo.
”Valokuvaaja ja taidemaalari Man Ray ja äänitaiteilija Pierre Schaeffer ovat hyviä esimerkkejä tästä. Oneohtrix Point Never edustaa minulle tätä nykymusiikissa.”
Rönkölle tärkeintä on tehdä musiikkia, joka synnyttää reaktion.
”Koen omakseni minkä tahansa musiikin, joka liikuttaa minua jollain tavalla. Musiikin, jonka soittaminen on hauskaa, inspiroivaa ja haastavaa; musiikin, jossa on vaaran tuntua ja uusia tutkimattomia polkuja.”
Efterklangissa Rönkkö viehättyi sen taiteelliseen tinkimättömyyteen ja monimuotoisuuteen. Yhtyeen musiikki on jatkuvasti liikkeessä. Viimeisimmällä albumillaan Piramida (2012) se otti pari askelta lisää popin suuntaan, mutta piti mukana kenttä-äänitykset ja maalailevat äänimaisemat.
Liiman 18. maaliskuuta ilmestyvän debyyttialbumin nimi on ii. Rönkkö kuvailee sen sisältöä ”elektroniseksi, kokeelliseksi popmusaksi”. Levy sävellettiin kollektiivisesti neljän eri residenssin inspiroimina Istanbulissa, Madeiralla, Berliinissä ja Suomessa. Soundit tulivat itse nauhoitetuista äänistä, joita käytettiin sampleina.
Kappaleita syntyi 16, ja niitä on esitetty ympäri Eurooppaa ennen levyn äänittämistä. Keikkailun myötä ne hioutuivat ja muokkautuivat levyllä kuultaviksi kymmeneksi versioksi. Ensimmäinen single Amerika julkaistiin tammikuussa.
”Levy äänitettiin old school -tyyliin yhdessä isossa tilassa livenä. Levyllä on elektroninen ja moderni twisti, mutta samalla analoginen lämpö ja orgaanisuus.”
Liima kiinnitettiin hiljattain arvostetulle brittiläiselle 4AD-levymerkille, jolle levyttävät muun muassa indiesuuruudet Grimes, St. Vincent ja Pixies. Yhtyeelle tämä tarkoittaa, että he pystyvät toteuttamaan omaa visiotaan tinkimättömästi ja laajentamaan kuulijakuntaansa. 4AD tarjoaa ympäristön, jossa on inspiroivaa työskennellä. Ilman kompromisseja.
Rönkkö on tunnettu materiaalien luovasta käytöstä. Mökillä äänitetyn purkinkansimusiikin lisäksi hän veti We Jazz -festivaalilla keikkoja ihmisten kodeissa. Sooloteos ”Tatu Rönkkö Plays Your Kitchen” toteutui nimensä mukaisesti kuulijoiden keittiöissä sieltä löytyneitä instrumentteja hyödyntäen.
”Liimassa soitan sämpleriä sormirummuttamalla ja erilaisia efektejä, joilla manipuloin soundejani. Ympäristön äänien sämplääminen ja käyttäminen musan tekemisessä on jatkuvaa kokeilua ja uuden etsimistä.”
Roolit sekoittuvat Liimassa niin, ettei aina voi tietää, kuka soittaa mitäkin. Rytmin ja melodian vuoropuhelu on alue, jota jäsenet tutkivat jatkuvasti.
Sämpleri on Rönkölle keittiöiden tapaan uusi aluevaltaus. Kyse on instrumentista, jonka soittamisessa ei ole sääntöjä. Kukaan ei voi sanoa yhtä oikeaa tapaa käyttää sitä, ihan niin kuin keittiönkin kohdalla.
”Minulle rumpusetti, keittiö ja sämpleri ovat kaikki yhtälailla soittimia, joissa rajana on vain oma mielikuvitus.”
Liiman ii-albumi ilmestyy 18.3. ja levynjulkkareita vietetään 31.3. Helsingin Kuudennella linjalla.