Jouni Hynynen nimeää vuoden 2012 suosikkilevynsä – ”Anna Eriksson laulaa kuin enkeli”

Anna on siis Hynysen mieleen, mutte eräs toinen levy taisi kiilata vuoden loppumetreillä senkin ohitse. Mikä albumi on Kotiteollisuus-miehen mielestä ”helmien helmi”? Siirrämme puheenvuoron miehelle itselleen.

Teksti: Jouni Hynynen, kuva: Ville Juurikkala

Stam1nan Nocebon julkaisu alkuvuodesta 2012 antoi merkkejä siitä, että tästä tulisi hyvä rokkivuosi. Ja tulihan siitä, vaikka Stam1nan levyn hyvyyttä onkin lähes mahdoton ylittää. Kuunnelkaapa esimerkiksi levyn kaksi viimeistä biisiä. Ihan timanttia. Tuntuu siltä, että turha uhoaminen on hävinnyt ja jätkät toimittavat rennosti sitä, mitä osaavat ja mitä on tilattu. Eli tunti turpaan ja perään harpilla naamaan.

Mutta koska kavereita on kornia kehua, kehutaan tuntemattomia. Anna Erikssonin Mana yllätti minut todella. Tutustuin Jos mulla olisi sydän -biisiin YouTuben välityksellä. En tiedä miksi, sillä yleensä en harrasta nettiselailua. Ehkä kappaleen nimi herätti minussa jotain.

Kehuin biisiä jonkun radiokanavan haastattelussa ja sain sieltä levyn matkaani. Seuraava kuukausi menikin sitten sen parissa. Todella hieno kokonaisuus ja lyyli laulaa kuin enkeli. Maaninen enkeli tosin. Jotenkin pelottava levy. Vaikutelma on se, että kaunis nainen kävelee yksin isossa, tyhjässä huoneistossa pitkä mekko yllään katsellen välillä kauas horisonttiin. Ja poskelle vierähtää kyynel. Paha mies -kappale nostaa karvat pystyyn.

Sitten iski Absoluuttinen Nollapiste Pisara ja lammas -levyllään. Pidin ensin sitä halpana avaruusoopperana. Jotenkin tuntui, että koskettimet ovat liian pinnassa (ja ovathan ne, ainakin Lampolan aamussa) ja tarinakin vaikutti vähän kököltä. Annoin levylle kuitenkin mahdollisuuden. Lopputulos on se, että siitä tulee luultavasti tämän vuoden kuunnelluin levyni. Esimerkkinä mainitsen Nainen lentää -kappaleen. Ihan vitun kova.

Soundgardenin King Animal on levy, joka kestää eniten kuuntelua Absojen levyn ohella. Helvetin hieno kokonaisuus täynnä loistavia riffejä. Ja on siellä pari hienoa biisiäkin. Esimerkkeinä A Thousand Days Before, Bones of Birds, Worse Dreams ja helmenä Eyelid´s Mouth.

Mutta lopuksi helmien helmi. Se on Pää kii -bändin levy. Sitä on turha analysoida, sillä kunnon punkin analysointi on naurettavaa. Volume täysille ja tajuat, että punk on keksitty uudelleen. Levy täynnä loistavia biisejä ja timanttisia tekstejä. Kylän pahalla puolella, Nyt skipataan kahvit, Paskahousun paluu, Ees jotain positiivist… Ei saatana, tähän pitäis luetella kaikki biisit! Heinähatun suuntaan suuri kumarrus. Tarjoan joskus kossukierroksen, jos popparin tarjoamat viinat kelpaa.

Kun näihin lisätään vielä Värttinän Utu, PMMP:n Rakkaudesta (siitä ärsyttävästä Rakkaalleni-rallatuksesta huolimatta), Mokoman 180 astetta sekä Palefacen Maan tapa, niin voimme todeta, että vuosi 2012 oli pirun hyvä rokkivuosi. Jopa tällaisen vanhan jyyrän mielestä.