Black Sabbath heitti hyväntuuliset hyvästit – hevin isien jäähyväiskeikalla synkintä oli tihkusade

Sabbath tuli, näki ja soitti.

Black Sabbath

Black Sabbath
Kaisaniemen puisto, Helsinki 7.7.
Teksti:Juha Merimaa

Vastataan nyt ensin siihen ilmeisimpään.

Kyllä, Black Sabbath todellakin soitti Paranoidin. Se tuli kolmentoista kappaleen setin jälkeen viimeisenä encorena, tarkalleen ajallaan. Maailman parhaisiin kuuluva riffi lähti Tommy Iommilta edelleen samalla äkäisyydellä, jolla se on lähtenyt kohta 46 vuotta.

Myös kokonaisuutena yhtye selvisi keikasta mallikkaasti. Iommin, basisti Geezer Butlerin ja kiertuerumpali Tommy Clufetoksen muodostama soundi oli pääosin tiukka – ainoastaan Iron Manin alussa tuntui olevan pientä hapuilua. Vaikka muusikot pysyivät paikoillaan ja tuijottelivat lähinnä käsiään, ei yhtyeellä ollut vaikeuksia täyttää kookasta lavaa. Rytmikitaraa ja koskettimia soittanut taustamuusikko Adam Wakeman pysytteli koko keikan kohteliaasti piilossa.

Tästä suurin kiitos kuuluu luonnollisesti yhtyeen solistille Ozzy Osbournelle. Ozzyn osuus yhteen esiintymisessä on niin suuri, että tuntui täysin absurdilta, miten yhtye on joskus voinut esiintyä ilman häntä.

Ozzyn ryhti on kumara, askel lyhentynyt köpöttelyksi ja laulukin enintään tyydyttävää, mutta karismaa miehellä riittää edelleen. Kun leveästi koko keikan hymyillyt Ozzy pyysi yleisöä huutamaan, taputtamaan ja heiluttamaan käsiä, oli pyyntöön harvinaisen helppo suostua.

Hyväntuulista esiintymistä seuratessa oli vaikea uskoa, että Black Sabbathia olisi joskus pidetty vaarallisena tai pelottavana. Vuonna 2016 se vaikutti lähinnä ammattimaiselta. Keikkojen settilista pysyy kerrasta toiseen samana ja yhtye soittaa sitä, mitä siltä halutaan kuulla.

Neljästätoista kappaleesta kolmetoista oli yhtyeen neljältä ensimmäiseltä levyltä ja ainoa poikkeus, Iommin suosikki Dirty Women sekin jo vuodelta 1976. Merch-kojuilla 30 euron hintaan myydystä The End– ep:n uudet raidat eivät keikkasettiin mahtuneet.

Yhtye myös aloitti soittamisen minuutilleen ja lopetti ajoillaan melurajoitusten puitteissa. Ei tässä nyt sentään riehuta.

Suurimman uhan tunteen aiheuttikin harmaa taivas, joka ei onneksi kuitenkaan revennyt satamaan pientä tihkua enempää.

Ja mikäs siinä. Tuskinpa kukaan mitään muuta odotti.

Nykyisen trendin mukaisesti tapahtuma ei ollut varsinaisesti Black Sabbathin keikka, vaan Monsters of Rock -festivaali, jossa hevipioneeri vain oli pääesiintyjänä.

Muista esiintyjistä Rival Sons kuulosti isolla lavalla hukassa olleelta.

Ruotsin heviveteraani Opeth jyräsi varmasti. Kiinnostavinta keikassa olivat silti nokkamies Mikael Åkerfeldtin itseironiset välipuheet, jotka toivat tuotteistettuun tapahtumaan pienen rahtusen kaivattua inhimillisyyttä