Heavy nostalgiailtama – Ritchie Blackmore’s Rainbow, Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & Von Hertzen Brothers, Peer Günt Hyvinkäällä

Rockfest 2019 avauskonsertti oli viihdyttävä perinnetapahtuma, kirjoittaa Viljami Puustinen.

Rockfest
6.6.2019
Hyvinkään lentokenttä

Hyvinkään lentokenttä kylpee auringossa. Rainbow-paitainen möhömahakansa vaeltaa kohti päälavaa, jossa rähjää Kouvolan hardrockjyrä Peer Günt . ”Suomen Motörheadin” ykkösketjusta on jäljellä laulaja-kitaristi T. Nikki, mutta kossuboogie rullaa. Nykyisen Gyntti-trion rumpali ja basisti ovat isäntää reilusti nuorempia rockpelimanneja. Hoitavat hommansa, jotta tämän 1980-luvulla uransa luoneen yhtyeen perinne säilyy tulevillekin rocksukupolville.

Perinteidenjatkamista on tänä iltana tarkoitus tehdä. Juhliminen väkijuomien voimalla on Rockfestissä tehty vaikeaksi, vaikka anniskelupisteitä vailla jonoja riittää. Suuressa teknisen kehityksen huumassa festivaali on keskittänyt rahaliikenteen latauspohjalle, joten siinä missä perinteisesti yleisö tilailee juomia pystybaareista, nyt se odottaa tyhjin katsein latauspömpelivuoroa. Valinta sekin. Pysyy väki ainakin paremmin aisoissa ja kaljarahat taskussa.

Ensisilmäyksellä Rockfest 2019 -avauskauttaus vaikuttaa omituiselta, mutta todellisuudessa kaikki kolme aktia yhdistyvät kolmella tavalla.

Yksi. Omalla kolkolla tavallaan illan kaikki aktit ovat jämäbändejä: Peer Güntissä on yksi alkuperäisjäsen, Kingston Wallin laulaja-kitaristi Petri Walli on taivaallisessa soittokunnassa ja Ritchie Blackmoren Rainbowssa ei esiinny maestron oheen yksikään yhtyeen hittejä levyttäneistä soittajista, edes laulajista.

Kaksi. Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & Von Hertzen Brothers esitti pienen osan Motörheadin kappaleesta Ace of Spades. Ei lainkaan kummarruksena T. Nikin trion esikuvalle tai Rockfest-yleisön kosiskeluna, vaan veijarinnyökkäyksenä Petri Wallille ja tämän nuoruuden yhtyeelle Backlinelle, jonka toisena kitaristina oli niin ikään soittajanuraansa aloitellut Kie Von Hertzen. Backline esitti ja jopa äänitti Ace of Spadesin, ja tiettävästi Petri Walli arvosti suuresti Motörheadin rujoa trioilmaisua, joka härmistyi sittemmin Kingston Wallin triosoitossa.

Kolme. Suullisen perimän mukaan teini-ikäiset Kie Von Hertzen ja Petri Walli harjoittelivat usein kahdestaan ja jakoivat suosimiensa soittajien äänitteitä, joissa oli myös Ritchie Blackmoren kitaransoittoa yhtyeessä Deep Purple. Eräiden väittämien mukaan Kingston Wallin ”itämaiset” kappaleet olisivat syntyneet Deep Purplen itämaisbiisien innoittamina, eikä vain suomalaisen kansanmusiikkirockin pioneerin Piirpauken.

Hyvinkään Rockfestissä Kie Von Hertzen kitaroi taidolla ja antaumuksella Petri Wallin säveltämän ”itämaisen” kappaleen And I Hear You Call. Petri Walli käytti työvälineenään Gibsonin Les Paulia, mutta Kie Von Hertzen suosii Fenderin Stratocasteria. Samainen kitaramalli on Ritchie Blackmoren klassinen valinta.

Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & Von Hertzen Brothers soitti Hyvinkäällä ”festarikeikan”, eli huomattavasti napakamman kokonaisuuden kuin tänä talvena Suomen isoissa kaupungeissa nähtyjen konserttien kattauksessa. KW/VHB:n tiukka ulkoilmasetti sisälti Kingston Wallin tunnetuimmat biisit, huumoria ja suurta soittamisen iloa. Sol-en, aurinko toimi valon- ja energianlahteenä.

Blackmoren Rainbow vaikutti aluksi heavyrockparodialta, mutta onneksi chileläinen Ronnie Romero oli oikea showmies ja tulkitsi hienosti kaikkien Rainbow-laulajien bravuurit maneereja myöten. Jopa Ronnie James Dion tavaramerkit, kuten diabolinen sivallus sanasta ”fire”. Mastro Blackmore lähestyy 80 ikävuotta, mutta mikään tosikko hän ei ollut. Ainakaan nyt. Asu oli keskiaikainen, naruvyö roikkui olutmahan alla ja hän otti lavalla jopa useita askeleita. Kitarahihna oli korkealla, sormet iskussa.

Rainbow-ryhmän toinen mestari oli kosketinsoittaja Jens Johannson. Tämä keski-ikäinen ruotsalainen on soittanut perinneheavyä niin Ynwie Malmsteenin Rising Forcessa, Diossa ja Timo Tolkin aikaisessa ja nykyisessä Stratovariuksessa. Modernit legendat kertovat, että kun taannoin puhelimen päässä oli Ritchie Blackmore, Johansson ei sanonut ei. Vaikka Johanssonin cv on komea, hän on myös sitä soittajana. Ulkoisesti pian kuin Tarot-pakan The Hermit Johansson löysi Blackmoren rinnalla vanhan voiman niin Long Live Rock and Rollin patinasta kuin hikivihreästä Smoke on the Waterista.