Helsinki, it’s shutdown – passinsa hukannut Skepta pyysi yleisöltä anteeksi

Amanda Micklin

Skepta, Khid – 12.2.2016 Helsinki, Ääniwalli

Teksti: Tuomas Aflecht, kuvat: Amanda Micklin

Suomalaisten grimen ystävien maailma järkkyi parisen viikkoa sitten. Rapmusiikin Euroopan-suurlähettiläs, grime-aallon näkyvin nimi, Skepta peruutti viime hetkellä keikkansa Helsingin Ääniwallissa. Syynä ei ollut väsyminen raskaalla kiertueella, äkillinen sairastuminen tai levyn valmistelu. Sen sijaan Skeptalta puuttui passi.

Tapahtumat juontavat juurensa Amsterdamiin, jossa Skepta hukkasi passinsa. Uuden hankkiminen ei tapahtunutkaan hänelle sopivassa aikataulussa, eikä pikapassiakaan hellinnyt hetkessä.

Keikan peruutus ei välttämättä olisi tullut niin suurena takaiskuna faneille, mikäli se ei olisi tapahtunut keikkapäivänä. Tästä eteenpäin infoa Skeptan uudesta keikasta seurattiin sosiaalisessa mediassa huomattavan tarkoilla silmillä.

Nyt Skepta oli viimein saanut byrokraattiset asiansa kuntoon ja saapui Suomeen. Keikkajärjestäjä ilmoitti asiasta monessa kanavassa ja Skeptakin koki oleelliseksi ilmoittaa asiasta moneen otteeseen. Onneksi yksikään kuvista ei sisältänyt huonekasveja.

khid

Manilla oli odotuksia. En nähnyt Skeptaa Flow’ssa, saati muuallakaan livenä. Olen silti raptutkimuksissani havainnut Skeptan livekunnon keskimääräistä paremmaksi. Odotuksia siis oli.

Ääniwalli, joka paljastui oivalliseksi keikkapaikaksi, oli minulle myös uusi nähtävyys. Tämä matemaattinen grimekaava muodosti positiivisen yhtälön.

Ilta starttasi jyristen, Ääniwallin ikkunoiden kirjaimellisesti helistessä, Paperi T:n ja RPK:n toimiessa dj:nä. Voidaan siis sanoa löytäneeni ensi kertaa Ääniwalliin etenemällä ”ääntä kohti”.

Jyrinää jatkoi varsinaisesta lämmittelystä vastannut Khid, joka julkaisee oman grimelevynsä, Ohi, 8. huhtikuuta. Varsin pätevästi edennyt keikka koostui kyseisen albumin varsin pätevän kuuloisista kappaleista. Yleisöstä kuitenkin huokui, että odottavan aika on pitkä. Myös Khid pani asian merkille ja kuittasikin sen välispiikissään. Muissa olosuhteissa keikka olisi toiminut varmastikin paljon paremmin – mistään jäisyydestä ei ollut kyse. Ääniwallissa oli jo tässä vaiheessa muutenkin melko lämmin tunnelma.

skepta1

Odottavan ajan pituuden huomaamista hieman vähensi Khidin jälkeen jatkunut tehokas dj-duon masinoima grimebiittien pauke – Friscosta yhdysvaltalaisräppäri Chuck Inglishiin, jonka Rick James -henkinen Fuck Your Couch -jyystö innosti yleisöä entisestään. Kenties marinoitunut tunnelma aistittiin myös backstagellä, josta Skeptan dj, Maximus tuli viimein ihmettelemään menoa lavalle. Pientä ironian tuoksua (monen muun lisäksi) saattoi havaita ilmassa Maximuksen pyytäessä samalla kymmentä lisäminuuttia keikan alkamiseen. Kymmentä minuuttia ei todellisuudessa tarvittu.

Tai sitten lontoolainen kymmenen minuuttia vastasikin Helsingissä kahta. Onneksi.

Skeptan urassa oli pieni laskusuunta Blacklisted-mixtapen jälkeen. Paluu säriseviin led-valoihin tapahtui jykevän That’s Not Me -singlen avustuksella. Varsin toimivaa siis, että kyseisellä singlellä on startattu lähes kaikki viime aikojen Skepta-keikat. Niin myös perjantaina.

Samalla hetkellä kun Skepta viimein asteli lavalle, Ääniwallissa lämpötila muuttui entistä kuumemmaksi. Vaikka kappaleen nimessä pientä pahaenteisyyttä onkin, oli passi viimein taskussa. Odotus purkautui yleisössä ja muuntui grimebileiksi.

Härskeillä liekkikuvioilla koristeltuun Hellsinki-huppariin sonnustautunut Skepta otti yleisön haltuun samantien ja That’s Not Me käynnisti spontaanin yhteisräppäyksen, joka jatkui keikan loppuun asti. Jossain kaukaisissa harhakuvissa suomalaista yleisöä voisi joku halveksia, mutta meno oli erittäin energistä. Tilavalta vaikuttanut Ääniwalli muuntui hämmentävänkin ahtaaksi aina menon ollessa kiihkeimmillään.

skepta2

Seuraavana kappaleena soinut Ace Hood Flow oli todiste siitä. Ääniwalliin kokoontunut grimepartio tiesi mistä on kyse. Skeptan kysellessä kyseisen Blacklisted-materiaalin ystävien perään, oli vastauksena saatu mekkala sangen rehellinen.

Skepta pyysi Ace Hood Flow’n perään “tekosiaan” anteeksi. Kahden kappaleen jälkeen oli jo artistin onneksi selvää, ettei kukaan ollut ilmeisesti kovin käärmeissään. Ainoita notkahduksia keikalla olikin ajoittaiset temponvaihtelut. Ace Hood Flow synkällä biitillään oli oiva pala keikan alkuun, mutta Devilmanille osoitettu dissibiisi Nasty aiheutti tunnelmassa pientä, muttei radikaalia latistumista. Asia korjattiin heti perään.

Ensin oli aika selvittää sinkkunaisten määrä ja oivalla aasinsillalla soittaa seitsemän vuoden takainen Boy Better Know -banger Too Many Man. Tässä kohtaa tulin havainneeksi, jos en kristillisen niin melkein 50/50-henkisen, tai ainakin 60/40, jakautuman yleisön sukupuolen kesken. Toisena tärkeänä huomiona oli yleisön panostaminen illan pukukoodiin. Grimemaailmaan olennaisesti kuuluvat Adidas-tracksuitit olivat löytäneet merimiespipojen seuraksi Ääniwallille.

Merimiespipon ja tracksuitin yhdistelmä on osoittautui hikiseksi etenkin It Ain’t Safen hellien sävelten raikuessa pitkin Ääniwallin seiniä. Jos Too Many Man oli lähellä tanssittavaa afrobeatia, muistutti It Ain’t Safe grimetankkia, joka vyöryi päälle, karkotti lähimuistista lämpimät afrorytmit ja vei homman takaisin synkkään lähiöön.

skepta3

Samassa tuli selväksi, miten karismaattinen esiintyjä Skepta on. Tuplaajana toimineen Shortyn hoitaessa tonttinsa niin ärhäkkäästi kuin vain kykeni, oli It Ain’t Safe yksi illan kohokohdista, ellei se kaikista riemastuttavin veto grande finalen lisäksi. Vastaavaa olisi kaivannut loppua kohti enemmän, sitä katalogista kyllä löytyisi. I Spy oli toki tuulahdus lämmintä merituulta suoraan viime vuosikymmeneltä, mutta perään kajahtanut Same Shit, Differrent Day sai kaipaamaan It Ain’t Safen räävintöä menoa.

Ajatuksena oman diskografian monipuolinen läpikäynti on miellyttävä temppu, jonka moni muu tuntuu toisinaan unohtavan.

Sekä esiintyjän että yleisön onneksi lavalla oli homma täysin hallussa. Esimerkiksi siinä mielessä, että Shorty räppäsi erään osuutensa Stormzyn Shut Up -hitin biitin päälle – mielenkiintoisia juttuja grimen eläessä suurta murrostaan. Kuten Skepta asiaan totesi, “respect, only respect”.

Kuten edellä mainittiin, tunnelma ei lässähtänyt milloinkaan. Kyseessä oli vain olosuhteiden luoma pakko. Yksi olosuhteiden luomista pakoista oli myös viittaus Snoop Doggiin, kun lavalta ei savuisuuden takia näkynyt kuin lamput.

skepta4

Keikan siirtymisessä saattoi olla pieni onni onnettomuudessa. Sen lisäksi, että keikkapäiväksi vaihtui spontaanimpaan autenttisuuteen kannustava perjantai, siunattiin Ääniwallin yleisöä myös täysin uudella materiaalilla. Ei tiedä olisiko kappaletta kuultu jo peruntuneella rykäisyllä, mutta historian toisesta live-esityksestä oli joka tapauksessa kyse. Ja vaikka kappale kuultiin toista kertaa, iski se samantien kuin kuuma pekoni susikoira Roihin.

Skeptan singlejulkaisut jatkuvat siis Shutdownin ja Top-Boyn viitoittamaa runnovaa tietä. Niin jatkui myös keikka, Top-Boyn ripotellessa viimeiset marinadit illan h-hetkeä varten. Kappaleen herätellessä intohimoja siinä määrin, että yleisössä toteutettiin rapkeikoille usein harvinainen, mutta Skeptan keikoille jo miltein tyypillinen moshpit.

skepta5

Shutdown on varmasti Skeptan uran tärkein kappale. Kuuluu Draken klassikkoasemaan noussut “Man’s never been in Marquee…” -vinesample sitten Sydneyssä, Lontoossa tai vaikka Helsingissä, tietää porukka mistä on kyse. Se on viimeisen aggressiivisen huudon, hypyn ja käden huitaisun aika. Shutdown tulee todennäköisesti pysymään Skeptan settilistan viimeisenä nopeana vielä pitkään. Kappaleesta voi jo nyt puhua hyvällä omallatunnolla yhtenä tämän vuosikymmenen tärkeimmistä grimekappaleista. Kyseessä ei ole vain perinteinen hitti, vaan jotain suurempaa, jonka ymmärtää parhaiten juuri livenä.

Skeptan esitellessä vasta keikan päätteeksi itsensä, tuplaajansa Shortyn ja DJ Maximuksen, tietää todistaneensa jälleen yhtä shutdownia. Skepta voi leimata taas onnistuneiden keikkojen passiinsa uuden leiman. Myös Ääniwalli oli shutdown.