Jukka Nousiaianen & Kumppanit, Lyyti
16.10.2021
Korjaamo
Ruskaisena syysiltana Helsingin Töölössä 16.10. Kulttuuritehdas Korjaamon eteen kerääntyi jono silmien kantamattomiin Lydia Lehtolan (Lyyti) levyjulkkarikeikalle, jossa Jukka Nousiainen & Kumppanit asettui lämppärin asemaan.
Vaunusalin yleisöväestä miltei puolet oli pukeutunut kovinkin arvokkaasti kaljasta pitävien flanellipaitojen sekaan. Juomatarjoilualueitakin oli verhojen erottelemana kaksi. Valaistuneen ratikkamuseon puolelta voi nostaa punatuille huulille myös lasillisen viiniä. Tapahtumassa pääesiintyjiä näyttäisi olevan kaikin puolin kaksi.
Omaehtoisella rockin musiikintekijällä Jukka Nousiaisella on oma vahva seuraajakuntansa. Yleisössä näkyikin muun muassa Jukka ja Jytämimmien kangaskassia ja Räjäyttäjien paitaa. Illan blueskuvioita sisältävä sielunrokki, tai yhden miehen Graveyard-bändi, oli pohdinnan aihe; eikö tämän pitäisi olla illan pääesiintyjä.
Palavin parrasvalo osui kuitenkin toiseen säveltäjä-sanoittaja-sovittajaan, Lyytiin. Lavarunoutaustan omaavan artistin viime vuonna julkaistu Meitä ei ole kutsuttu -debyyttilevy koskettaa laajasti nuoruuden kirpeän syvillä kokemuksilla. Tuore julkaisu Toiveet ja helyt läpileikkaa sitä mitä jäljelle jää, kuten pimeän ajan pieniä juttuja, huijarinoloa, kiviä ja ikävää.
40 vuotta täyttäneen solistin johtama Jukka Nousiainen & Kumppanit aloitti setin puoli tuntia aikataulusta jäljessä, vaikkakin jäsenet näkyivät kyllä savuisella lavalla esiintymiskellon tikittäessä, istuen rennosti keskenään seurustellen, kun yleisöä tulvi sisään entiseen ratikkahalliin. Viimeisen jäsenen astuminen todella julistaa show’n alkaneeksi, punaiseen flanellipaitaan pukeutunut Jukka Nousiainen lähestyi mikkiständiä ja avaa yleisölle miettineensä, tuleekohan tälle keikalle ketään. “Oon ollut niin kauan down” Jukka Nousiainen laulaa ja kynsii kitaraa, blues virtaa ja väljästi levittäytynyt, paikoin maskit päällä oleva yleisö on heti käärmeenä mukana.
Nautin itse suunnattomasti, kun yleisön eturiveissäkin on nyt sitä omaa tilaa. Toisaalta paikan päällä ollut kaveri ei laittaisi lisätilaa koronan piikkiin, kun muisteli, että Jukan keikoilla oli jo ennen edellisiä pandemiavuosia vähän enemmän hengitystilaa.
Tunnin kestäneen show’n aikana kuullaan uutta ja monta hittiä. Tuoreeltaan julkaistun Matkalla kotiin -kantribiisin kerrottiin olevan saatavilla ainoastaan Bandcampista. Tälle singlelle voi myös ostaa paikan päältä levykansitaiteen, ja niin singlen kuin kannen saa maksamalla vapaarahoitteisen summan. Näistä menee varoja metsien suojelulipastoon.
Kun Suuret unelmat veivattiin käyntiin, Kalevi Suopursu laittoi aurinkolasit päähän ja kitaran akustinen malli vaihtui terävän sähköiseen. Mikko Siltasenkin kuin kanteletta istuen soitettu pedal steele -kitara vaihtui seisovaan malliin. Lavalla heilui siis kolme kitaraa ja koettiin myös Jukan ja Mikon kitaroiden paritanssi. Keikan aikan taustalauluja hoitivat pianisti ja urkuri Anna Pesonen, basisti Petri Alanko ja rumpali Sini Suvanto.
Etenkin keikan alussa näytti paikoin siltä, kuin joitakin kappaleiden lopetukset olisivat epäselviä elleivät ne vain ole aina improvisoituja, nämä jutut eivät tietenkään kaada pakkaa. Vaikka bändi soitti suosikkeja eri levyiltä, kuten menevän Ei enää kylmää eikä pimeää ja syvälle uppoavan Lonely riderin, tunnin kestävän keikan olisi toivonut jatkuvan pidempään. Kello oli jo 20.30 eli aikataulun mukaan Lyytin tulisi aloittaa, jolloin toisia encoreja taputtavalle yleisölle muistutettiin ajanpuutteesta. Jukka Nousiainen & Kumppaneiden esitettyä klassikkoa myötäillen, tämä yleisö oli valmis lähtemään Jukan kanssaan minne vaan.
Lyyti saapui kumppaneineen lavalle ja viiniinmenevämpää yleisöä virtasi mukana yleisöön, jolloin oli jo vähän vaikeampaa liikkua ihmispaljoudessa. Kivi jonka heitit aloittaa korkealle nostetun tunnelman, jossa savuisalla lavalla mennään suoraan asiaan sydämestä, joka on heitetty pois. Kivi, joka on rintakehän vasemmalla puolella. Sydämensykkeistä äänimaisemaa tahdistaa taustalaulajan tamburiini.
Soitannallisesti toiveikkaan Puhalla ja toivon -kappaleen sanoitukset lähtevät pommista puutarhassa ja Kaisaniemen joukkohaudasta, ja niistä hauraista siemenistä, jotka jäljelle jää. Lyyti alustaa kappeleen kertovan siitä, kun huolet alkavat väistyä. Siitä, kun lumpeen kukka avautuu.
Kaksi seuraavaa kappaletta on ensimmäiseltä levyltä Meitä ei ole kutsuttu. Odottamattomien äänenkorkeuksien kanssa leikittelevä Purppurakauppias-kappale nostattaa karvat pystyyn ja taustalaulaja yhtyi soittamaan samaa pianoa yhdessä Lyytin kanssa. Matkalla kaatamaan patsaita, kentien ensimmäisen levyn tunnetuin hitti, saa yleisöä mukaan hyväntuulisesti laulettuun kertosäkeeseen. Vallankumouksellisen vahvaa lyriikkaa tekisi mieli huutaa yhdessä kaveriporukalla, mutta biisinsisäistä jännitettä luokin juuri se kaunis linnun laulanta, mikä on omiaan luomaan sille omintakeista kontrastia, sellaista pehmeän feminististä sävyä.
Vuosisadan sydänsurussa Lyytin lauluääni saavuttaa koko äänenvoimakkuudellaan kaikki ne skaalat, joita levyssäkin tarvitaan kuvaamaan kannettuja sydänsuruja orastavassa rakkaudessa. Seuraavaksi lava on savuisampi ja niin on myös Kimppu kaipausta, joka liila-vihreissä valoissa tuo mieleen myöhäiset rikkinäiset illat eksän kotikadulla. Karkauspäivänä taas tilalle tulee valkoiset valot, lavamuusikot lähtevät ja kolme jousisoittajaa tulee paikoin itkemään artistin kanssa. Lyyti pääosin soittaa siinä kaksin pianon kanssa. Kappale on livenä erityisen kaunista kuultavaa ja saa hetkessä vaikuttumaan entisestään laulantataidoista, jotka eivät samalla tavalla välity albumilta itseltään.
Lyytin pään yläpuoleinen savupyörre hypnotisoi Avosydämen vedenalaisiin tunnelmiin, jonka sävelmään orkesterin jäsenet hamuilevat takaisin lavalle instrumenttiensa luokse. Kappaleessa kerrotaan hyvin visuaalista tarinaa, jossa harharetkeillään jälleen jonkun toisen ihmisen uneen juosten huomion perässä paljain jaloin pitkälle lumeen. Livenä artisti tosiaan pääsee täyteen voimaansa. Vaikka Lyyti vahingossa soittikin jonkun väärän soinnun debyyttilevynsä biisissä Tehdään tänään jotain hauskaa, artistilla vain nousi hymy huulille.
Encoressa päästiin kuulemaan samaisella viikolla kirjoitettu aivan uusi kappale. Sen kerrotaan olevan vielä kesken, mutta “tässä syntyy.” Yleisössä otettiin videokuvaa, kun laulaja-lauluntekijä toimii pianon kanssa kaksin valkoisen parrasvalon alla. Uusimman balladin viimeisinä sanoina:
”Sun pää on ehjä, mulla kaikki tulvii yli. Jos otat vielä yhdenkin askeleen niin sulle paljastuu, koko katastrofin laajuus. Kun sun säteet muhun osuu, joku haavoitettu taajuus, avautuu. Jos kosketat vaan mun pintaa, sitä ehkä ei ees huomaa. Valo tulee tänne, vähän viiveellä, niin kuin meille paistaa kuolleita tähtiä. Kaikki on hyvin, mutta hetken vielä mua sattuu, kun silmä tottuu, uuteen kirkkaaseen. Niin sulle paljastuu koko katastrofin laajuus, kun sun säteet muhun osuu, joku unohdettu haava umpeutuu.”
– Sari Kivijärvi
Lyytin kappalelista: 1. Kivi jonka heitit 2. Puhalla ja toivo 3. Purppurakauppias 4. Olen matkalla kaatamaan patsaita 5. Vuosisadan sydänsuru 6. Kimppu kaipausta 7. Karkauspäivä 8. Avosydän 9. Tehdään tänään jotain hauskaa 10. Ei pahalla 11. Mihin voi soittaa? 12. Tulen sinua vastaan haustausmaalle 13. Uusi biisi 14. Juhlat