Jumalan selkäranka käryää edelleen Monster Magnetin käsissä

Vaikka syväkyykyt eivät enää lähdekään, Dave Wyndorf on jälleen rocktähden kokoinen mies, kertoo stoner rock -matinealta tavoitettu Jukka Hätinen.

Monster Magnet, My Sleeping Karma
Tavastia, Helsinki
17.11.2012

Teksti ja kuva: Jukka Hätinen

Albumikokonaisuuksien soittaminen rock-konserteissa ei välttämättä tarjoa yllätyksellisiä hetkiä, mutta parhaimmillaan luvassa on elämyksiä, joita ei muuten voisi kokea. Monster Magnet onnistui sekä elämysten että yllätysten saralla tuodessaan Spine of Godin tien päälle.


Lehdistötiedotteessa Helsingin keikkaa mainostettiin ainutlaatuisena iltapäiväkeikkana. Ainutlaatuisuus taisi johtua vain ja ainoastaan siitä, että Tavastia oli jo buukattuna Tech N9nen konserttia varten illaksi. Suomalaiset kuitenkin osoittivat olevansa ehtiväistä kansaa ja moni olikin juuri niin vastaanottavaisessa kondiksessa alkuiltapäivällä, kuin yhden maailman huuruisimman albumin kuuntelemista varten sopii ollakin.

Stoner rockin piirissä maineikkaan Electrohasch Recordsin tallista Monster Magnetin seuraksi Napalm Recordsin huomaan siirtynyt My Sleeping Karma aloitti lämmittelijän tehtävät rikollisen aikaisin. Sekä kiinteän että nestemäisen lounaan äärestä oli monella tullut kiire kahden jälkeen alkaneelle keikalle. Saksalaisbändi oli ensimmäistä kertaa Suomessa ja nautti saliin valuvan yleisön huomiosta soittaessaan lähinnä tuoreen Soma-albuminsa kappaleita.

My Sleeping Karman musiikissa psykedeelinen rock paiskaa kättä stoner rockin kanssa, joten bändi oli luonnollinen lämppärivalinta varsinkin Monster Magnetin juuri kyseiselle kiertueelle. Instrumentaalit kappaleet polveilivat raskaiden stoner-riffien luota kauas sienitripiltä kuulostaneisiin jameihin menemättä kuitenkaan totaaliseksi haahuiluksi. Kitaristilla oli osuvasti jo kuopatun 35007:n paita päällänsä, muuta namedroppia ei tarvinne tässä yhteydessä edes mainita.

Monster Magnetin debyyttialbumi Spine of God julkaistiin vuonna 1991 ja sen aikaisesta kokoonpanosta jäljellä on vain Dave Wyndorf. Tähän mieheen Monster Magnet myös henkilöityy. Stonerhipiltä haiskahtavasta kundista nahkaliivissä patsastelevaksi timmiksi rock-kukoksi bändinsä suosion mukana kasvanut Wyndorf romautti oman maailmansa vetämällä överit vuonna 2006. Kuntoutuksen jälkeen lavoilla nähtiin löysään huppariin kääriytynyt läskikasa, jolla oli tähden egosta enää rippeet jäljellä.

Nyt lavalle nousee terveemmän oloinen, tai ainakin oikean lääkityksen jälleen löytänyt Wyndorf. Prätkärotsi on päällä, ei ehkä sama kuin 10 vuotta sitten, mutta kuitenkin. Kitara roikkuu kaulassa lähes koko setin ajan, eipähän ainakaan tarvitse seisoskella kädet taskussa, kun syväkyykyt ja lanteenvatkaukset eivät enää lähde kuten ennen. Eipä ne keikalla kuultuun materiaaliin sopisikaan. Pääasia on kuitenkin se, että laulu kulkee.


Spine of Godin huuruisen soundimaailman tuomisessa elävien korvaparien eteen oli onnistuttu mainiosti. Bändin mukana kulkeva miksaaja osasi hommansa ja lauluefektit kaikuivat psykedeelisesti juuri silloin kun pitikin. Phil Caivanon ja Garreth Sweenyn kuusikielisissä oli autenttisen tuhnu, mutta tukevan raskas sointi. Soolokitaristi Sweeny osoitti jo aiemmalla kiertueella olevansa oikea mies Ed Mundellin saappaisiin, tai tämän settilistan tapauksessa John McBainin.

Stonerlegenda lasketteli debyyttialbumiaan kappalejärjestyksessä. Rumpuintrolla sisään ja huumerockin valistusta helsinkiläisnuorisolle. Pill Shovelin ensimmäinen psykedeliaryöpytys saa unohtamaan sen tosiasian, että kello on vasta tuntia vaille 4:20. Sinkkubiisi Medicinen suoraviivaisemman stonerin jälkeen palataan utuisiin maisemiin. Levytetyn musiikkihistorian vakuuttavin ”smoke”-kehotus kuullaan Nod Scenessä. Wyndorf ei unohda tätä lavallakaan ja siinä on jälleen hyvä syy karata päät räjäyttävään trippailusooloon.

Levyn nimikkobiisissä Wyndorf löytää lauluunsa vielä ylimääräisen vaihteen. Ääneen tulee lisäkerros raspia ja tuulettimen puhalluksessa hulmuavien hiusten takana on jälleen yksi maailman karismaattisimmista keulakuvista. Snake Dance jatkaa rouheaa stoner rockin ilosanomaa ja koko albumin kattavaa päihteiden kanssa pelaamista. Usvaisen Oziumin jälkeen Monster Magnet käy bäkkärillä kääntymässä ja palaa toimittamaan jutun alussa luvatun yllätyksen.

Keikkajulisteessa mainostettiin Monster Magnet plays Spine of God + hits. Powertripiä ja Space Lordia toivoneille oli luvassa pettymys, sillä tässä tapauksessa luvatut hitit ajoittuivat myös yli 20 vuoden taakse ja newjerseyläisbändin uran aivan alkumetreille. Encorena kuultiin Lord 13, Murder, 25 / Longhair, Tractor ja Freak Shop USA. Yritän ainakin vakuutella itselleni, etten ollut ainoa joka toljotti encorea kyynelten samentamien silmien takaa haltioituneena.

Onneksi marraskuinen Helsinki on pimeä mihin tahansa vuorokauden aikaan, joten poistuminen viiden maissa Tavastialta ei ollutkaan pelkäämäni kulttuurishokki. Parikymppinen poikaporukka juttelee keskenään, etteivät tunnistaneet juuri yhtäkään kappaletta. Missä olivat hitit? Kyllä ne tässä oikeasti olivat. Tätä paremmaksi ei stoner rock koskaan tullutkaan.