Kaikki diskot saisivat olla kuin She Past Awayn keikka Tavastialla

Turkkilainen 80-luvun darkwave-soundeilla varustettu She Past Away tanssitti yleisöä tiistaina 13.12. Helsingin Tavastialla. Lämppääjänä toimi helsinkiläinen post punk -bändi Dragsvik.

16.12.2022

She Past Away
13.12.
Tavastia

Kaksihenkinen She Past Away perustettiin vuonna 2006. Kaksi aiempaa julkaisua Belirdi Gece (2012) ja Narin Yalnızlık (2015) nostivat yhtyeen genrensä tunnetuimpien nimien rinnalle. Kokoonpanoa on verrattu muun muassa englantilaiseen 80-luvulla perustettuun goottirock-yhtyeeseen The Sisters of Mercy. Kolmannen albumin Disko Anksiyete (2019) julkaisukesänä yhtye vieraili Suomessa ensimmäistä kertaa.

Tavastian sisäänpääsykäytävän jonoon kuuluivat Dragsvikin ensimmäiset soinnut, kun bändi aloitti täsmällisesti varttia vaille kahdeksan. Yleisön matka eteni nopeasti narikasta baariin, josta näki merch-pöydässä jo myynnissä muun muassa illan pääesiintyjän bändipaitoja. Juuri sopivan verran ihmisiä sisältävässä tapahtumassa pääsi sujahtamaan eturiviin. Nelihenkiseltä bändiltä julkaistiin elokuussa levy Media Nox. Kokonaisuudessaan Dragsvikiltä kuultiin yleisöä tanssittavaa postpunkia selkeästi lausutuilla suomalaisilla yhteiskunnallisilla sanoituksilla.

Drasvik esitteli erityisvierailijaksi laulamaan Otto Mikkolan, joka on toiminut yhtyeissä Autiomaa, Puhelinseksi ja Romanssi. Valkoisissa ja oransseissa valoissa Mikkola liittyi mikkitelineisiin laulavan ja soittavan bändin kanssa sopivasti solistin asemaan. Vierailu päättyi tosin jo ennen seuraavaa uudeksi ilmoitettua kappaletta. Bändin punk- ja anarkopuoli korostui uudessakin kappaleessa etenkin sanoituksissa, jossa ollaan systeemin vankeja. Viimeisten aplodien jälkeen yleisöön pamahti punaiset lämpöiset pystyvalot. Lavaa alettiin valmistamaan illan pääesiintyjälle.

Lavan taustalle heijastettiin metallinauloilla ristiin kirjoitettu She Past Awayn nimilogo. Hienoista määrää tuulevaa savua valaistiin vahvan sinisellä, joka näytti taittuvan uv-valon puolelle. Tavastian täsmällisyydestä johtuen yleisösali oli jo täyttynyt puoli yhdeksän ja kuultiin innokkaita huutoja. Matalaääninen solisti-kitaristi Volkan Caner ja mustahuulinen kosketinsoittaja-rumpukoneen soittaja Doruk Öztürkcan saapuivat rauhallisesti asemiinsa aplodien kera. Taustalla jatkui jo vähän pidempään soinut, kuin kaukaa kuullun myrskyn intro aloitusbiisille Durdu Dünya, joka yltyi ja lopulta pamautti elon taloon.

Kosketinsoittaja piti pöydällään pientä shottilasia, josta maisteli viskinväristä juomaa. Pinkit valot pamautettiin päälle seuraavalle biisille Disko Anksiyete. Kosketinsoittaja alkoi ensimmäistä kertaa liikkumaan näkyvästi puolelta toiselle. Tätä jatkui keikan loppuun saakka. Liike aktivoi myös yleisöä. Kosketinsoittaja heilutteli käsiään päänsä yläpuolelle Ritüelissa, jolloin yleisö yhtyi taputuksiin.

Parempia diskovaloja ja videotaustoja saisi keikan inspiroimana pyytää muihinkin tanssitapahtumiin. Esityksessä lavalle ja muualle saliin heijastettiin pyöriviä suorakulmaisia valolautoja tai jeesusdiskovaloisia spotteja. Izolen kohdalla nähtiin juuri sopivasti erikoisefektinä muutamia strobovälähdyksiä. Lavan taustalla joka kappaleessa vaihtuivat liikkuvat kuvat muun muassa maaliroiskeista ja valkoisella ääriviivatuista tyhjistä rappukäytäväisistä taloista, torneista ja korinttilaisista pylväsrakennelmista.

Kasvetli Kutlamasta soitettiin parit soinnut. Kappaleen tunnistanut hurraava yleisö selkeästi odotti sitä, ja kaupan päälle tulikin raikuvimmat aplodit siihen mennessä. Pisimmät aplodit tulivat ehdottomasti seuraavan kappaleen eli Insanlarin jälkeen. Yleisöä hämättiin pilke silmäkulmassa: ”Thank you, good night!”

Bändin jäsenet menivät pienelle tauolle. Kun ei enää tuntunut luonnolliselta jatkaa taputuksia tavallisesti, encore-performanssia jatkettiin yhtymällä samanaikaisiin neljäsosataputuksiin. Huvittuneina oltiin tietenkin iloisia, että bändi tuli odotettavasti takaisin.

Kosketinsoittimen shottilasi oli ainakin täytetty, neste oli tällä kertaa veden väristä. Edellisen hitaamman kappaleen jälkeen encorena kuultiin Bozbulanik ja Monoton. Tiistai-illan lyömättömimmän keikkadiskon viimeiset hitaat She Past Awayn kanssa etenivät Hayaller?-kappaleen tahdissa. Lopuksi yleisöä kiitettiin, sanottiin, että on kiva olla Suomessa ja paperista lausuttiin yleisölle suomeksi hellyttävästi ainakin hyvää yötä.

Lisää luettavaa