LCMDF pursusi energiaa ja kannusti altavastaajia levynjulkaisukeikallaan Tavastia-klubilla

Emma ja Mia Kemppainen ovat palanneet luovalta tauoltaan tanssittamaan yleisöä.

LCMDF
Tavastia-klubi, Helsinki
29.9.2018

Pimeälle lavalle syttyvät siniset kohdevalot ja takaseinään heijastuvat suuret, animoidut silmät. Kertojaääni alkaa kerrata englanniksi elektropop-yhtye LCMDF:n tarinaa, kuinka duon jäsenet ovat 10:n ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen palanneet kotikaupunkiinsa Helsinkiin ja kuinka yhtye tunnettiin aiemmin nimellä Le Corps Mince De Françoise.

Tavastian sali on vähän yli puolillaan ihmisiä, kun Emma ja Mia Kemppaisen muodostama sisarusduo aloittaa keikkansa lauantai-iltana kymmenen jälkeen. Aiemmin illalla ovat esiintyneet indievaikutteista elektropoppia soittava 24-vuotias suomalainen artisti Olivera ja yllättäen dj:nä soittanut LCMDF:n entinen jäsen Malin Nyqvist.

Kyseessä on LCMDF:n toisen pitkäsoiton, Sad Bangersin julkaisujuhla. Albumi julkaistiin vain muutama päivä ennen keikkaa.

Debyyttilevy Love & Naturesta on kulunut jo yli seitsemän vuotta, ja yhtye on pitänyt kaksi vuotta luovaa taukoa, mikä voi toisaalta selittää yleisön vähyyttä. Ennen uuden levyn julkaisua yhtye on kuitenkin ollut hyvin esillä kotimaisessa mediassa. Lokakuun alussa LCMDF on lähdössä oululaisen indie pop -yhtyeen Satellite Storiesin lämppärinä Tukholmaan, Zürichiin ja Pariisiin.

Tavastian lavan molemmille reunoille on kiinnitetty leijumaan ilmapalloja. Näillä viitataan Sad Bangersin kansikuvaan, jossa artistit pitävät hymyileviä ilmapalloja kasvojensa edessä.

Emma Kemppainen hyppii ja potkii lavalla energisesti ja ottaa katsekontaktia yleisöön. Hänen farkkujensa polvia koristavat samat piirretyt silmät kuin lavan takaosaa. Mia pysyy instrumenttiensa takana, mutta on vahvasti läsnä. Bändi on yhtä hip ja katu-uskottava kuin ennenkin.

Emma heittää välillä lyhyitä välispiikkejä, joista eniten innostusta synnyttää hänen kommenttinsa siitä, kuinka LCMDF:n jäsenet kokevat olevansa altavastaajia, jotka ponnistavat pinnalle omalla tyylillään ja sitkeydellään. Hänestä Helsingin altavastaajat tuntuvat tänä iltana saapuneen Tavastialle, joka kuhisee luovaa energiaa. Artisti vaikuttaa liittävän heikommassa asemassa olevaan altavastaaja-sanaan marginaalissa elävät luovat ja kapinalliset yksilöt.

Kappaleiden leikkisien ja menevien sävelien alta löytyy melankolisiakin tarinoita kolmikymppisten huolista, kuten sydänsuruista, sosiaalisesta ahdistuksesta, burnoutista ja vaikeudesta löytää omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Yhtye on myös uusimmassa Rumbassa puhunut kohtaamastaan seksismistä musiikkialalla.

Odotetusti jo aiemmin julkaistut sinkut Another Sucker, Rookie ja Call It a Night uppoavat parhaiten Tavastian yleisöön. Emma innostaa ihmisiä välillä taputtamaan tai heiluttamaan käsiään. Salin etuosassa on kourallinen tanssijoita, mutta muuten yleisö tyytyy hytkymään hymy huulillaan.

Kompakti esitys on ohitse tunnissa. Olisi ollut mukava kuulla myös tuttuja biisejä ensimmäiseltä levyltä, mutta LCMDF keskittyi vain uuden albuminsa kappaleisiin, mikä on ymmärrettävää levynjulkaisukeikalla. Keikka jättää hyvän mielen, mikä lämmittää, kun kävelen ulos Tavastialta sateiseen syysyöhön.