Teksti: Anna Brotkin
Eilinen Laura Mvulan konsertti Musiikkitalossa oli poikkeuksellinen monella tapaa – olihan se loppuunmyyty konsertti Suomessa lähes tuntemattomalta artistilta, joka esiintyi valtavan orkesterin kera. Ilmassa oli taikaa. Laura Mvulan on oltava lahjakas säveltäjä ja muusikko, mutta myös jonkin sortin taikuri. Näin hän sen teki:
1. Enemmän on enemmän
Koska olet viimeksi kuullut tuoreita pop-sävellyksiä yli sadan hengen orkesterin soittamana? Laura Mvulan kanssa soittivat Helsingin kaupunginorkesteri, UMO, Ahjo Ensemble ja Mvulan omat taustalaulajat. Yhteensä soittajia ja laulajia oli lavalla lähemmäs 150. Massiivista orkesteria johti Metropole Orkestin Jules Buckley. Orkesterin koko vakuutti jo pelkällä läsnäolollaan, ja vielä kun valtava jousiarmeija hakkasi Mvulan klasarisoulpopia, nousivat ihokarvat väkisin pystyyn.
2. Dynamiikka hallussa
Laura Mvula ei souldiivaile äänellään tai laula palkeet haljeten, vaan hallitsee dynamiikkansa. Joku saattoi pettyä Mvulan ”pieneen laulusoundiin”, mutta se pääsi oikeuksiinsa juuri oikeissa paikoissa. Encorena kuultu Michael Jackson –cover Human Nature oli pienieleinen ja herkkä, kun taas omassa Is There Anybody Out There? -sävellyksessään Mvula pääsi esittelemään koko volyymiskaalaansa. Mvulan moderni lausumistapa muistutti paikoin Amy Winehousea ja tasapainotti nyansseillaan massiivista äänimassaa.
3. Tyylipuhtaita sävellyksiä
Konsertin kohokohtia olivat upeilla puhaltimilla viimeistelty Sing to the Moon, koskettavasti rakennettu herkistelyhymni Father, Father sekä käsiään yhteen hakkaaviksi gospel-kuorolaisiksi koko yleisönsä yhdistänyt Green Garden. Hetken ajan Musiikkitalossa oli käynnissä ylevä soulmessu.