Pop-laulajatar jazz-bändin keulilla joululauluja esittämässä. Lopputulos: ei hullumpaa.
Teksti ja kuvat: Saku Schildt
Laura Närhi & UMO
Hyvinkään kirkko
14.12.2011
Laura Närhen valinta jazz-instituutio UMO:n perinteisen joulukiertueen solistiksi oli samanaikaisesti taitava ja onnahteleva siirto.
Närhen viime vuonna julkaistu soololevy Suuri sydän on myynyt jo platinaa, ja albumi nosti Kemopetrolin keulilla tähteyteen nousseen laulajattaren kerrasta omille jaloilleen. Niinpä pop-tähden läsnäolo antoi joulukeikoille lisäsäihkettä, joka varmasti houkutteli yleisöön sellaisiakin katsojia, jotka eivät muuten jazz-keikoilla viihdy.
Taiteellisesti Närhen keulille nostaminen ei ollut aivan yhtä osuva valinta. Hän on pätevä mutta ei mikään erityisen ilmeikäs laulaja, ja tällaisessa yhteydessä hänen ulosantinsa jää hieman persoonattomaksi. Tutut joululaulut olisivat uudelleensovitettuinakin parhaimmillaan, jos niitä esittäisi kypsä tulkitsija, joka puhaltaisi kappaleisiin sen erityisen, puhuttelevan säväyksen.
Hyvinkään kirkon esiintyminen oli kahdeksankonserttisen kiertueen kuudes esitys. UMO ja Närhi olivat houkutelleet paikalle kiitettävästi yleisöä – kirkko oli takapenkkejä lukuun ottamatta täynnä. Nuorisoa ei nimekäs popparikaan ollut saanut liikkeelle, vaan yleisössä näkyi enimmäkseen keski-ikäisiä ja vanhempia katsojia. Hauskana yksityiskohtana eräs nuori nainen ryhtyi virtahevoksi olohuoneessa ja tanssi yksin salin perällä antaumuksellisesti läpi konsertin. Muu katsomo ei outolintua joko huomannut tai ollut huomaavinaan.
Närhi ja UMO esittivät enimmäkseen perinteisiä, kaikkien tuntemia joululauluja, mutta mukana oli myös muutama Närhen soolokappale ja pari UMO:n instrumentaalina esittämää erikoisuutta. Kappalevalikoima oli sikäli tyylillä rakennettu, että siinä välteltiin sekä joululaulujen uskonnollisinta äärilaitaa että kevyimpiä viihdekappaleita.
Keskitielle kuuluvatkin monet joulunajan hienoimmat sävellykset, kuten Varpunen jouluaamuna, On hanget korkeat nietokset ja Tonttu. Erityisen hieno lisäys konserttiin oli Närhen mukaan valitsema Konsta Jylhän Joululaulu, jonka synkeys toi tosin tumman pilven seesteisen joulutunnelman ylle.
UMO ei tunnetusti viihdeorkesterin osaan taivu, vaan joululaulutkin oli aukaistu ja aseteltu uuteen kuosiin. Yhtään kappaletta ei kuultu tavallisen juustoisena housebändi-tulkintana, ja kekseliäät sovitukset toivat ajoittain biiseihin aivan uusia sävyjä. Perinteiden nimeen vannova yleisönosa saattoi pettyä kappaleiden epätavallisesta tyylistä, mutta taiteellisella tinkimättömyydellä illasta muodostui jotain erityistä.
Parhaimmillaan kirkossa saavutettiin se kaivattu kutittavan lämpöinen joulutunnelma, mutta illan mieleenpainuvin hetki koettiin silti aivan lopussa, kun UMO soitti instrumentaalina vaatimattomat 46 joululaulua muutamassa minuutissa. Siinä tuli pikakelauksella sellainen sillisalaatti, että hymy irtosi hartaimmaltakin.