Liveraportti: Róisín Murphy ja Run the Jewels kruunasivat mallikkaasti debytoineen Flow Festival Ljubljanan

Flow Festival Ljubljana.
Sanni Koskela

Sanni Koskela raportoi Suomen ulkopuolelle ensimmäistä kertaa rantautuneen Flow’n sisarfestivaalin tarjonnasta.

Teksti: Sanni Koskela, kuvat: Matjaž Rušt / Flow Festival, Sanni Koskela

Flow Festival Ljubljana
Tobačna Mesto, Ljubljana, Slovenia
26.–28.6.2015

Helsinkiläinen Flow-festivaali aloitti kansainvälisen laajentumisensa mallikkaasti vajaan 300 000 asukkaan Ljubljanasta. Ympäristö hurmasi tutuilla Flow-leiskoilla ja kauniilla valosuunnittelulla, joka istui vanhan tupakkatehtaan alueelle loistavasti. Kolmen lavan esiintyjäkaarti keskittyi elektroniseen tanssimusiikkiin, poppiin ja räppiin. Lähes kaikkien keikkojen etu- tai toiseen riviin pääsi helposti kävelemällä, eikä vessoihin, baareihin ja ruokakojuihin tarvinnut jonotella.

Euroopan yksi pienimmistä pääkaupungeista on kuin luotu hengailuun ja nautiskeluun, sillä siellä ei ole isoja nähtävyyksiä, ja keskustakin on kierretty muutamassa tunnissa. Järjestäjien tavoitteena olikin kerätä yleisöä muualta Keski-Euroopasta, ja paikalle oli saapunut slovenialaisten ja suomalaisten Flow-turistien lisäksi esimerkiksi italialaisia ja saksalaisia. Suomalaista houkuttelee kotimaisen festarikonseptin ja esiintyjien lisäksi tietenkin paikallinen hintataso: olut-tuoppi 3 €, mojito 5 €, iso valkoviinilasi 2 €. Toisin kuin Helsingissä, festarikansa Ljubljanassa ei ollut täysin karnevaalitunnelmissa vaan kulki päälavan ja Backyardin välillä uteliaan kiinnostuneena.

Perjantai 26.6.

Festivaali käynnistyi puolipilvisessä 24 asteen lämmössä jo iltapäivällä, mutta väkeä alkoi ilmaantua kaupungin laitamille Tobačna Mestoon vasta yhdeksän aikoihin.

Alue oli ehkä kahden Kuudes aisti -festarin kokoinen. Päälavan ja Backyard-lava-alueiden välissä kulki riippuvaloilla koristeltu tie, jonka varrella pieni Gallery Bar tarjoili drinkkejä paikallisten dj-settien tahtiin. Gallery Barista löytyi aina bileet, vähän kuten Open Source Stagelta Helsingissä. Ljubljanan Backyard oli taas kaksi kertaa Helsingin version kokoinen, ja siellä esiintyi isommat dj-nimet. Perjantaina esimerkiksi saksalainen DJ Koze riehannutti väkeä tanssiystävällisellä meiningillä, jota höysti trendikkäästi etniset laulunpätkät ja melodiat.

Pimenevässä kesäillassa tunnelmoi José González väljälle mutta hyväntuuliselle päälavan yleisölle. Herkkään romantisointiin tuli hieman potkua biiseissä Leaf off/The Cave ja Killing for Love. Jopa konemaiseen rytmiin päästiin This Is How We Walk on the Moon -singlellä, ja heräsi ajatus: voisiko González tuoda herkkään kitara ja mies -olemiseensa hiukan elektronista nyrjähtyneisyyttä? Se voisi sopia tyypille, jonka suurin hitti on edelleen The Knife -cover Heartbeats, joka hieman aneemisesti päätti esityksen.

José González
José González (kuva: Matjaž Rušt)

Perjantain pääesiintyjän Metronomyn clean cut -elektropoppi kolahti hyvin Ljubljanan yleisöön. Menestyslevy The English Rivieran hitit The Look ja The Bay olivat soundiltaan kolkohkoja, kun taas uudemmat, kuten tyylikäs I’m Aquarius, kuulostivat paremmalta. Kansainvälisten isojen nimien osalta Flow Ljubljana alkoi kevyesti.

Lauantai 27.6.

Lauantaina painostava helle repesi ukkosmyrskyksi, ja sadetta jatkuikin iltaan asti. Ljubljanan Flow’lle tämä oli harmillinen takaisku, sillä festarialueella ei ollut yhtäkään katettua aluetta. Kahdeksan aikoihin sade onneksi lakkasi, ja alue täyttyi tiheämmin kuin edellispäivänä, vaikka tilaa oli edelleen mukavasti.

Tämän hetken hehkutetuin räppiyhtye Run the Jewels avasi sateenjälkeisen illan raivokkaalla tykityksellä. Yhtään minuuttia ei tuhlattu tiukassa 50 minuutin setissä, kun tehoduo Killer Mike ja El-P laittoivat haisemaan. RTJ:n keskinäinen energia oli lumoavan nostattavaa: toista taputettiin selkään, yleisöä kiiteltiin ja rakastettiin. Ilottelun kruunasi Killer Miken seksikkäät tanssiliikkeet. Flow Helsinkiin menijät: muistakaa olla paikalla kun tämä tapahtuu Suomessa!

Run the Jewels (kuva: Matjaž Rušt)
Run the Jewels (kuva: Matjaž Rušt)

Festarin pääesiintyjä Pet Shop Boys rakensi show’nsa komean visuaalisuuden varaan. Elokuvamaiset intro, taustat ja välivideot, laserit, asut, päähineet ja lopun paperisilppu loivat maailmanluokan karnevaalin vaikutelmaa. Seniori-ikään ehtineet Neil Tennant, 60, ja Chris Lowe, 55, vaihtoivat asuja ainakin viidesti, ja kaksi taustatanssijaa rehkivät tarkoissa koregrafioissaan. Vaikka suurin osa Pet Shop Boysin EDM:stä on sisällötöntä huttua, esitys oli todella viihdyttävä kokemus. Musiikillisia huippukohtia olivat ikivihreät It’s a Sin, Always on My Mind, Go West sekä ihana West End Girls, jota tosin harva ljubljanalaisyleisöstä tunsi

Pet Shop Boys
Pet Shop Boys (kuva: Matjaž Rušt)

Sunnuntai 28.6.

Festarin päätöspäiväksi oli taas ennustettu ukkosta, mutta päivästä tulikin helteinen. Vaikka alue oli koluttu jo useaan otteeseen, löytyi pääsisäänkäynnin vierestä Pop Up Art -kauppa, jossa paikalliset suunnittelijat myivät koruja ja vaatteita. Pääsisäänkäynnin tieosuudella oli myös pop up -kampaamo, Flow-pussauskoppeja ja ilmainen, ohjattu kiipeilyseinä.

Kanadalainen Dan Snaith eli Caribou on sanonut pitävänsä pienistä yleisöistä, sillä silloin saa luotua intiimimmän tunnelman. Festarin päätöspäivänä Caribouta kertyi katsomaan ihan mukavasti porukkaa, ainakin moninkertaisesti enemmän kuin vuosi takaperin Ruisrockissa, jossa Snaith on esiintynyt vain kouralliselle ihmisiä. Orgaanista konemusiikkia soittava Snaith yhtyeineen selkeästi vapautuu livetilanteessa, sillä jokainen kappale kasvaa ja kulkee joka soittokerralla omia polkujaan. Valitettavasti lavan etuosaan soitanta latistui huonojen soundien takia, kun kova basso jytäsi heleät vokaalit ja symbaalit alleen. Kauempaa kuulosti paremmalta. Yleisö tunsi Cariboun biisit, ja innostui etenkin Can’t Do Without You -hitin kohdalla. Keikka päättyi odotetusti edellisen Swim-levyn kappaleeseen Sun, joka repesi liitoksistaan koko porukan bailausbakkanaaleihin.

Caribou (kuva: Matjaž Rušt)
Caribou (kuva: Matjaž Rušt)

Festivaalin pääesiintyjistä viimeisimpänä nähtiin Róisín Murphy, Irlannin elektrodiiva. Murphy on vasta 41-vuotias, mutta aloitti esityksensä itseironisesti vanhaksi tädiksi pukeutuneena. Hän viljeli vinksahtanutta huumoriaan erikoisissa päähineissään koko esityksen ajan. Kamalimpia ja parhaimpia näistä olivat kolmipäinen naamarikokonaisuus ja jättimäinen homeinen keksi. Murphy on aina leikkinyt tyylikkyyden, seksikkyyden ja vitsikkyyden rajamailla.

Róisín Murphy
Róisín Murphy (kuva: Matjaž Rušt)

Vanhemmasta Murphyn tuotannosta sytytti Dear Miami, ja uuden levyn materiaali kulki hyvin esimerkiksi singlessä Exploitation. Setti oli kaikin puolin monipuolinen: Murphy loisti kauniin lauluäänensä kanssa vanhassa italialaisballadissa Non Credere. Vanhaa Moloko-fania kuitenkin sykähdytti eniten rokahtava ja nyrjähtänyt versio kappaleesta Pure Plesure Seeker. Vavahduttavinta oli kuulla koko festivaalin päätteeksi Molokon kenties paras biisi Familiar Feeling upeana ja riehakkaana, valloittavan elektrokuningattaren Róisín Murphyn esittämänä. Hvala, Ljubljana!

Yhteenveto

Plussat:
+ Visuaalisuus ja kaunis flowmainen miljöö
+ Toimivat järjestelyt
+ Kotoinen ja mukava tunnelma
+ Ei tungosta

Miinukset:
– Ruoan tasoa on varaa nostaa
– Ei tungosta (päälavalla ei tullut suuren festarin tuntua)

Flow Festival Helsinki järjestetään Suvilahdessa 14.–16. elokuuta.