Lontoon Koko Clubilla esiintynyt Gerard Way oli aivan eri mies kuin My Chemical Romancen teatraalinen emorock-ikoni

18.12.2014

Gerard Way saapuu helmikuussa Helsinkiin. Lontoossa Wayn konsertissa vieraillut Saara Tunturi kertoo nyt, miten tuore sooloartisti selvisi omalla nimellään tehdystä keikasta.

Gerard Way
Koko Club, Lontoo
10.11.2014

Koko Clubille Lontooseen on kerääntynyt satoja ihmisiä. Jono luikertelee pimeässä illassa Camdenin neonvaloissa välkkyvillä ja äänekkäillä kaduilla. Tunnelma ei ole varsinaisesti riehaantunut, ennemmin odottava.

Entinen My Chemical Romance -päähenkilö Gerard Way on saapunut kaupunkiin. Tämä on ensmmäinen kerta, kun hän esittää tuoreen sooloalbuminsa Hesitant Alienin kappaleita yleisön edessä.

Loppuunmyydyn Kokon illan avaavat grungerock-tyylistä ammentava brittitrio Darlia ja yhdysvaltalainen, naisenergisestä rock-meiningistä tuttu Chantal Claret. Totean, että kaksikko nostattaa tunnelmaa ilakointiin asti ja samalla mietin, että no, britit ovat perinteisesti antaumuksellista musiikkikansaa. Vaan miten he ottaisivat nyt vastaan Supergrassin, Pulpin ja David Bowien maailmasta ammentavan yhdysvaltalaisen, nahkansa uudelleen luoneen Wayn?

Hetkellisesti maailman suurimmaksi stadionrockyhtyeeksi nousseen My Chemical Romancen laulaja on nyt pyyhkimässä otsastaan ”sitä tiettyä leimaa”, joka hänelle piirrettiin entisen yhtyeensä 12 vuotta kestäneen matkan aikana.

Oikeasti hieman jännittää. Meneekö tämä nyt sinne kuuluisaan vihko-osastoon?

Ensimmäiset tahdit albumin avausraidasta The Bureausta lähtevät soimaan vimmaisesti tasan kello silloin kuin aikatauluun oli merkitty. Way astelee lavalle uhmakkaasti, varmasti ja avoimesti. Mies puvussa ja kravatissa, ei mustissa pillifarkuissa ja kajalissa.

Äijääntynytkö? Ei sentään. Jo singlelohkaisu Action Catin aikana Way hyppyyttää lontoolaislaumaansa ja keikuttaa itseään siinä määrin, että joitain 37-vuotiaita perheenisiä saattaisi tahti huimata.

Way on show-mies, vaikka hän Rumban haastattelussa kertoikin, ettei hae eikä halua habitukseensa stadionrockkukko-elementtejä, joita hän sai osakseen MCR:n suuruuden päivinä.

Vuosia harjoiteltu esiintyminen massiivisille yleisöille on jättänyt jälkensä. On silti yllättävää, miten luonnollisesti Way esiintyy lavalla ilman entistä tukiverkkoaan. Häntä ei jännitä, vaan miehestä paistaa halu olla lavalla.

Koko Clubin historiallinen teatterimiljöö sopii kuin nakutettu Wayn uudelle tulemiselle. On kuin estradilla nähtäisiin monologi yhdeltä mieheltä, joka on uskaltautunut tulla massasuosion ja epäonnistumisten katveesta kertomaan, ettei uusia alkuja tarvitse pelätä.

Jos tätä Waytä vertaa siihen laulajaan, joka esiintyi My Chemical Romancen loppuaikoina Reading-festivaalilla pääesiintyjänä vuonna 2011, tämä mies on paljon luonnollisempi. Sen huomaa varsinkin lauluäänessä. Toki kappaleetkin ovat erilaisia ja ehkä minimalistisempia kuin ennen, mutta niistä ei saa ollenkaan väkisinlaulannan tyylisiä tuntemuksia, kuten pari vuotta aikaisemmin.

Wayn sooloalbumilla kuullaan monipuolisia kappaleita räyhäkästä Juarezista melodisempaan ja lempeämpään, jopa kaihoisaan Brother-kappaleeseen. Tyylin ja tunnelman vaihto onnistuu, vaikka aluksi oletuksena oli, että seesteisemmät kohdat tuntuisivat livenä lähinnä tylsiltä. Juuri näissä kohdissa Wayn showmiesmäisyys nousee seuraavalle tasolle ja ote pitää.

Yleisö jää pidättämään henkeään siinä vaiheessa, kun Way tunnelmoi lähes tyystin pimeässä The Water is Wide -coverin pianon säestyksellä. Way luottaa esiintymisessään musiikkiin ja omaan ääneensä. My Chemical Romancen keikoilla valloillaan olleet transsielementit ovat jääneet pois, eikä kuulija niitä kaipaakaan.

Kokonaisuus ei saa arvosanaa 10+, mutta se on selkeästi kiitettävän puolella. Way tuli musiikillaan takaisin lavoille hämmästyttävän nopeasti My Chemical Romancen hajoamisen jälkeen.

Monet uskoivat, ettei miehen paluu yllä suosiossa samalle tasolle kuin ennen, eikä se ylläkään. Se vaikuttaa olevan myös Wayn tämänhetkinen pointti.

Mies on lavalla nyt aidompana kuin aiemmin: musiikkidiggarina, joka ei pelkää kertoa, kuka on tai mistä hän tulee.

Mitä kuultiin?

The Bureau
Action Cat
Zero Zero
Millions
Juarez
Drugstore Perfume
Television All the Time
The Water Is Wide (O Waly, Waly) (James Cecil -cover)
Brother
Get the Gang Together
How It’s Going to Be
Maya the Psychic
No Shows
Snakedriver (The Jesus and Mary Chain -cover)

Encore:

Dasher

Gerard Way Helsingin The Corcus -klubilla 5. helmikuuta. Rumba on konsertin virallinen yhteistyökumppani.

Lisää luettavaa