Grouper
18.4.2022
Savoy-teatteri, Helsinki
Grouper vieraili Helsingissä konsertoimassa edellisen kerran miltei päivälleen neljä vuotta sitten. Grouper eli Liz Harris oli juuri julkaisemassa Grid of Points -albumiaan, joka oli musiikillisesti hänen kataloginsa ”siistein”: haalistuvan muiston lailla soiva piano ja kuiskauksiksi huoneen nurkkiin jäänyt laulu olivat tuttuja elementtejä, mutta niiden ylle ei oltu kasattu kerroksittain kohinaa, suhinaa tai muita efektejä.
Tuolloin Temppeliaukion kirkossa kuultiin urkujen ja kitaran lisäksi koko kirkkoa instrumenttinaan soittava Grouper. Jos aiemmat Suomen-vierailut olivat olleet hiljaisuuden ja haurauden taidetta, 2018 ohjaksissa oli äänimassoja suvereenisti hallitseva visionääri.
Viime vuoden parhaimmistoon lukeutuvalla Shade-levyllä Harris toi akustisen kitaran takaisin sointinsa keskiöön, ja hautasi keskiön nuotion tuhkiin. Se soi kuin radioasemien taajuuksien välillä soiva folklevy aikakaudelta, joka elää vain valemuistoissamme.
Savoy-teatteriin Harris ei tuonut akustista kitaraansa vaan hiljattain kunnostetun Epiphonen Coronetin. Sähkönsinisestä kitarastaan Harris annosteli ääntä, jonka muovasi piuhaviidakkonsa, pedaaliensa ja kasettisoittimiensa keskellä musiikkiaan palvelemaan. Efektoitu ääni löysi muotonsa milloin tuulessa havisevina lehtinä, milloin päälle vyöryvinä ja alati korkeammaksi käyvinä vaahtopäinä.
Taustalla pyörinyt video tuki audiaalista antia täydellisesti. Räjähdyksen jälkeen ilmassa leijailleiden partikkelien morfoosi pölyä keränneen videonauhan rakeisuudeksi jatkui harson läpi nähtyihin risuihin ja päättyi painostavaan mutta vapauttavaan, kaiken nielevään mereen.
Ja kun myrskyksi yltynyt pauhu laantui, lintujen laulu sitoi pääesiintyjän konsertin illan avanneen Lau Naun eli Laura Naukkarisen keväisten purojen lailla soljunneeseen ambientiin. Harris otti juomapullostaan viimeisen huikan, teki etäisesti tervehtimistä muistuttavan eleen kädellään ja poistui verhojen taa.