Niini Stöö hallitsee, raportoi vasemmistolainen Pet Shop Boys -fani hiphop-festivaaleilta

Kaikista maailman ihmisistä Jami Järvinen pestattiin kirjoittamaan reportaasi Kultabassokerhon Toppen-tapahtumasta. Seuraa tarina siitä, miten käy, kun kyyninen homopopin ystävä katselee sivusta räppimeininkejä.

Teksti ja kuvat: Jami Järvinen

Kultabassokerho esittää: Toppen 2014
21.–22.2.2014
The Circus, Helsinki

Lippu kuumottaa povitaskussa. Siihen on kirjailtu näyttävästi kolme maagista kirjainta: V, I ja P. Tiketti oikeuttaisi maljojen kohotteluun perjantaina Kultabassokerhon Toppen-festareiden etkoilla. Tosin nyt on lauantai eikä ilmaista viinaa ole enää jaossa paremmallekaan väelle. Lisäksi olen myöhässä.

Kiroan mielessäni koko ajatusta. Ei edes 12 vuotta Kontulassa tee keski-ikäisestä Pet Shop Boys -fanista minkään valtakunnan rap-asiantuntijaa. Mitä Rumbassa ajateltiin? Jopa metron infonäytöillä pyörivät aforismit tuntuvat vittuilevan tänään.

Avaan kännykän ja selaan tapahtuman settilistaa. Eilen olisi ollut Atomirotta. No, sen olisin kyllä halunnut nähdä. Muut esiintyjät olivat JVG ja Aivovuoto, joiden olemassaolo ei juuri verta seisauta. Tälle päivälle on buukattu Gasellit, Juno sekä Karri Koira & Ruudolf feat. Musta Barbaari & Aksim vs Xdj Aksim. Yritän innostua.

jp01

Circus, Kamppi. Ovensuussa pyörii joukko lapsia tupakalla ja imemässä matkaeväslonkeroitaan. Sitä mukaa kuin janojuomat katoavat tuulensuojaan, alkavat myös pikku ihmistaimet livahdella tanssiravintolan uumeniin. Keskellä teinilaumaa pyörii väkkäränä tuttu rastapää. Yksi illan esiintyjistähän siinä. Juno. Olin unohtanut, että hänellä on jotain tekemistä myös hiphopin kanssa. Rukoilen mielessäni, että hän pitää kiinni bileiden teemasta eikä käy joikaamaan vuorollaan soutamisesta, huopaamisesta ja Lammassaaren pitkospuista.

Kello on lähes 23. Dj Sir Jake on saanut taikoa poppivehkeistään rytmimusiikkia vähän pidempään kuin oli tarkoitus. Illan tähdet eivät ota saapuakseen lavalle. Jari-Pekka Hietsilta – tuttavallisemmin J-P – ryhtyy huudattamaan yleisöä.

”Te tiedätte pelin hengen”, J-P ilmoittaa. ”Kun mä sanon ’Kultabasso’, te vastaatte: ’Kerho’. Onnistuuko? Kultabasso!”

”Kerho?”

”Kultabasso!”

”KERHO!”

”Top!”

”Pen!”

”TOP!”

”PEN!”

Bileet omistetaan Suomen lätkäpronssille ja Teemu Selänteen kyynelille. Rasittavan pitkien puheiden jälkeen stagelle huudatetaan jo harjoitellulla interaktiivisella kaavalla lauantai-illan ensimmäinen esiintyjä, Gasellit.

gaselli03

En ole kohderyhmää. Siemailen ties mistä kouraani imeytynyttä siiderimaljaa ja odottelen vanhan miehen loputtomalla kärsivällisyydellä, että lavalla höpöttävä teinilauma suostuisi lopettamaan metelöintinsä. Kello 23.35 niin tapahtuukin.

Olisiko nyt illan yllätysvieras? Festarin mielenkiintoisin esiintyjä on jätetty pois ennakkotiedoista, joten se voi olla tulessa milloin hyvänsä. Mutta ei nyt. J-P pompahtaa lavalle jostakin, huudattaa yleisöä ja juontaa eteemme Junon.

Leveästi virnuileva patukkapää on liikkeellä vahvalla asenteella. Vaikka eleet ovat rentoja, letkumainen reggaelupsakkuus loistaa poissaolollaan. Mies nauttii lavalla olemisesta ja me hänen katsomisestaan. Hän flirttailee eturivin tyttöjen kanssa. Nämä huokailevat rakastuneina. Lavalla käy vierailevia artisteja, joista tunnistan ainakin Matinpojan. En pysty olemaan hoilottamatta mukana, kun Juno tulkitsee vajaa vuosi sitten ilmestyneeltä albumilta tutuksi tulleita hittejä.

Nyt olemme liekeissä, nyt olemme valmiit illan pääasialle. Ohjelmatiedoista poiketen Suomen kansa altistuu kohta Niini Stöölle.

”Niini!” huutaa J-P.

”Stöö!” me vastaamme.

”NIINI!”

”STÖÖ!”

Kokoomus on mafia
-biisistään tuttu projekti esiintyy ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle. Huuto yltyy raivopäiseksi mylvinnäksi, kun lavalle tepastelevat Niini Stöö, Pikkupelaaja Käteinen sekä DJ Rolexander. Pahvinaamioidut oikeistojohtajat ovat livenä hämmästyttävän… läsnäolevia. Lähes neljäsataatuhatta kertaa katsotun YouTube-videon hahmot jäävät vain vitsiksi, mutta lavalla he ovat totta. Tuossa on Sauli, tuossa Jyrki ja tuolla heidän takanaan Alex. Kinuskimaisesti venytetty laiskanpulskea puhemusiikki täyttää koko klubin. Tätä voisi kuunnella vaikka koko päivän. Oi, kunpa vain bändillä olisi toinenkin biisi.

Energia loppuu. Loppuillan ohjelma ei enää innosta lainkaan. KBK Awards -palkintogaala antaa hiukan hengähdysaikaa, mutta toisaalta väsyttää entistäkin enemmän. Sisäpiirivitsejä jaksaa seurata vain niin kauan.

Lauteille on nostettu kaksi hemaisevaa tyttöä muistuttamaan siitä, ettei hiphop katso sukupuoleen vaan huolii myös naiset mukaan. Toki he ovat siinä määrin heikompia astioita, ettei nyt aivan esiintymään voi päästää, mutta tarjoilijoiksi nyt kuitenkin. Neitokaisten tehtävä on nimittäin ojennella sponsoriviinoja ja muuta rompetta kategoria kategorialta yleisöäänestyksen voittaneille uroksille.

Kultabassokerhon vuoden voittajat:

Vuoden tuottaja: Polarsoul
Vuoden biisi: DJ Polarsoul feat. Asa & Paperi T & Jodarok: Ei kompromisseja
Vuoden albumi: Tuuttimörkö: Tuuttimörkö on totta
Vuoden tulokas: Musta Barbaari

Vuolaat kiitokset soljuvat kauniisti mikrofoniin, kun yleisöäänestyksen menestyjät käyvät pokkaamassa krääsänsä. Musta Barbaari uhoaa riisuvansa paitansa, mutta jättää sen päälleen. Juontaja ei ota lopettaakseen, tyttäret päivystävät edelleen viinalekkereiden äärellä. Vilkuilen kelloa. Kuinka monta sarjaa tässä palkitaan?

Viimeinen voittaja on valittu ilman yleisöäänestystä. Vuoden kulttipalkinto -niminen huomionosoitus luovutetaan ”pyyteettömästä työstä suomalaisen rap-musiikin puolesta ja vankkumattomasta tuesta Kultabassokerholle” loputtoman ironisesti nimetylle Spämmääjien Ammattiyhdistys -kollektiiville.

Illan päättää vielä Karri Koiran, Ruudolfin, Mustan Barbaarin ja Aksim vs Xdj Aksimin superkeikka sekä osittain näiden kanssa yhtä aikaa se kaikkein rakkain artisti: Dj Yöbussi.