Pari äksää ja kolme huutomerkkiä puristivat tanssikansasta viimeisetkin mehut Latvian Positivus-festareilla

Tero H. Savolainen raportoi Latvian suurimmilta festareilta, jossa nähtiin muun muassa The xx:n ja Sigur Rósin edustama varsin vakuuttava esiintyjäkaarti.

Teksti ja kuvat: Tero H. Savolainen

Positivus
Salacgriva, Latvia
19.-21.7.2013

Perjantai

Kolmipäiväiseksi kasvanut Positivus-festivaali järjestettiin Latvian Salacgrivassa jo seitsemännen kerran. Juhla on Latvian suurin festivaali. Sitä voidaan pitää myös Viron suurimpana, vaikka juhla kymmenen kilometriä maan rajojen eteläpuolelle onkin, sillä virolaiset olivat vahvasti läsnä sekä lavoilla että yleisössä. Yhteensä Salacgrivaan suuntaa viikonlopun aikana 30 000 juhlijaa.

Positivuksen musiikillinen linja painottuu elektro-, indie- ja pop-rockiin. Festivaalin perjantain käynnisti kakkoslavalla virolainen Elephants from Neptune, joka vastasi päälavojen rokeimmasta annista. Alkuillasta huolimatta bändi puhalsi eteenpäin kotiyleisön edessä kuin tuuli aavikolla.

Päälavalle ensimmäisenä nousi itävaltalainen Elektro Guzzi. Kolmen miehen ryhmän suoltamat biisit vaikuttavat sämplereillä ryyditetyn rock-bändin jumittavilta treenijameilta. Päälavalla kello seitsemän bändi on väärässä ajassa ja paikassa. Musiikki sopisi parhaiten aamuyön tansseihin kohti auringonnousua.

Kun Elektro Guzzin kenkien tuijottelu loppui, Iiris pääsi näyttämään, että lavalla on tarkoitus esiintyä. Valloittava ja aivan ihana virolaisneito aloitti keikkansa reippaalla tempolla, juoksenteli pitkin lavaa ja huudatti yleisöä “Do you feel love?”. Vastaushuuto oli positiivinen. Musiikillisesti Iiris liikkuu Björkin ja Kate Nashin viitoittamalla tiellä. Lavaolemus tuo mieleen metsän satuolennon ja pikkutyttömäisesti narskahteleva lauluääni tukee samaa mielikuvaa.

Viron popittaren kanssa lavalle nousi yhden biisin ajaksi latvialainen Instrumenti. Odotukset yhteisvedon suhteen olivat korkealla Instrumentin vuoden takaisen mahtavan Positivuksen keikan ja Iiriksen vahvan aloituksen jälkeen. Yhteisbiisi tuntui kuitenkin puuduttavalta ja tunnelma otti luisua alaviistoon. Onneksi Instrumenti poistui takavasemmalle ja Iiris sai jatkaa vahvaa suoritustaan.

Iiris (klikkaa nähdäksesi suurempana).

Perjantain suomalaisartistit löytyivät rantalavalta. Jesse ja Jimi Tenor onnistuivat houkuttelemaan rantaviivan ja lavan väliin jäävälle hiekalle ison joukon tanssijoita. Kanadalainen Crystal Castles kiskoi kuitenkin suurimman yleisömassan päälavan eteen ja Palma Violets houkutteli brittirockin ystävät kakkoslavalle.

Illan tummuttua kakkoslavalle nousi latvialainen legenda Zodiaks. Bändi kuulostaa Kraftwerkin hotkaisseelta Vangelikselta, eli siis avaruusdiskolta. Bändi julkaisi ensimmäisen levynsä Latvian neuvostotasavallassa vuonna 1980 ja bändiä on luukutettu vinyyleiltä ympäri neuvostomaita. Zodiaksin retrosynat ja -biitit ja viulumelodiat kuljettelivat lavan ympärille pakkautunutta yleisöä pitkin aika-avaruutta.

Onneksi Noah and the Whalen puolitoista tuntinen folk-pop-setti palautti takaisin maan pinnalle. Bändi otti yleisönsä taidoilla, laulatti perässään ja johdatti päälavan perjantain seesteiseen päätökseen.

Lauantai

Lauantain iltapäivään oli katettu joukko baltialaisia bändejä. Päälavalla soitti Latvian Blues Band, kakkoslavalla The Sound Poets ja Sibyl Vane. Koko joukko pääsee livahtamaan ohi korvien ruoka-alueella harhailun, vintage-vaate- ja käsityöläiskioskien katselun ja yleisen heräilyn vuoksi. Viiltävän hieno laulaja-lauluntekijä John Grantkin pääsee livahtamaan ohi silmien ja korvien. Ei olisi pitänyt missata, koska keikkaa hehkuttivat niin monet.

Charli XCX (klikkaa nähdäksesi suurempana).

John antoi tilaa kakkoslavalla Charli XCX:lle. Keikan alussa lavan edusta on täynnä istuskelevia ihmisiä, mutta eloisa Charli saa vähitellen takamukset nousemaan ja liittymään hänen tempoilevaan tanssiin.

Yleisömäärästä päätellen Imagine Dragons oli lauantain odotetuin bändi. Laujaja Dan Reynolds paukutti laulaessaan näyttävästi erilaisia perkussioita ja rumpupädejä. Bändi kuulosti massiiviselta ison bassorummun kumistessa tahtia tanssijalkaa. Dan hyppi, hymyili ja otti yleisönsä haltuun “Latvia, we love you. Paldies!” -huudoilla. Kansa, joka laulaa, näyttää omistautumisensa erityisesti Radioactiven pärähtäessä käyntiin. Rokkipoliisienkin täytyi ottaa kädet pois taskuista, kun koko kenttä huusi mukana ja alue muuttuu pomppivaksi ihmislihaksi.

Imagine Dragonsin lataamaa energiaa pääsi purkamaan kakkoslavalle, jonne oli noussut neljän ranskalaisen muodostama dj-ryhmä C2C. Neljän miehen rivi mustien pöytien takana ei luulisi näyttävän miltään. Vaikka se ei tanssikansaa olisi haitannutkaan, miekkoset järjestävät levynpyöritystaisteluita ja huudattivat yleisöä skrätsäyksen perässä pitääkseen lavatapahtumatkin katsomisen arvoisina.

C2C (klikkaa nähdäksesi suurempana).

Päälavan päättäjäisissä Sigur Rós vyörytti islantilaista äänimaisemaa Latvian männikköön kuin purkautuva tulivuori. Tunnetila on valtava ja yleisössä tipahteli kyyneleitä. Lavarakennelma hehkulamppuineen oli kaunis. Taustakangas suolti psykedeelisiä visuaaleja. C2C:n dj-setin jälkeen oli kuitenkin hankalaa kääntää itseään matalatempoiseen postrock-moodiin. Sigur Rós toimii paremmin konsertissa, jossa väsyneiden jalkojen ja muovituoppien sijaan voi antaa ajatuksen leijailla musiikin mukana. Onneksi Sigur Rós suo siihen uuden mahdollisuuden Helsingissä marraskuussa 2013.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna saadaan viimeinenkin kaksi päivää odotettua festarisadetta. Meteorologit puhuivat kilpaa ukkoskuuroista, pilvimassoista ja jatkuvasta kaatosateesta. Onneksi luonto on eri mieltä eikä tihkutus riitä kastelemaan edes paitaa. Kuravellikylpijät saavat tyytyä Riianlahden viileään veteen.

Sigur Rós (klikkaa nähdäksesi suurempana).

Päälavan päivä starttasi suomalaisvoimin, kun suomalaisen musiikkiviennin kärkinimeksi tituleerattu French Films aloitti. Bändi kertoi välispiikeissään olevansa itsekin yllättynyt, että paikalle saapui ihmisiä katsomaan jo iltapäivällä. Kitaravetoinen poppi upposi sujuvasti ja päälavan päivätanssit saatiin käyntiin.

Brittiläinen No Ceremony///, jonka nimessä todellakin on kolme vinoviivaa, ja kanadalainen Suuns jatkoivat kakkoslavalla. Päälavalle nousi ranskalainen Team Ghost. Kolmikosta krautrockia, psykedeliaa ja yhdistelevä Suuns olisi ollut jälkiviisaana kiva käydä katsomassa. Myös M83:n perustajajäsenen Team Ghost olisi pitänyt katsoa, vaikka sillä hetkellä tuntui paremmalla kävellä taidelavalle katsomaan latvialaista improvisaatioteatteria ja stand-upia.

Tajuttuani, että kumpikaan taidemuodoista ei avaudu, jos latvian kieltä ei osaa muutamaa sanaa enempää, oli aika siirtyä katsomaan Tom Odellia. Odellin latvian sanavarasto oli kehittynyt huomattavasti ennen lavalle nousua ja hän huuteli ahkerasti sanaa paldies eli kiitos. Hän kehui Latviaa, latvialaisia ja sanoi harkitsevansa jo muuttoa maahan. Söpö ja karismaattinen laulaja-pianisti keräsi latvialaisilta kovat huudot. Omien herkkien pianoballadien lisäksi Tomppa jaksoi hakata pianoaan brutaalisti. Beatlesiltä lainattu Get Back toimi ryhmän rujossa käsittelyssä loistavasti.

Newyorkilainen Darwin Deez soittaa pirteää pop-rockia. Ryhmästä tuntui huokuvan iloisuutta ja kepeyttä lavan täydeltä ja nelikko väläytteli ajoittain yhteistanssikuvioita sekä rivissä että jonossa. Tanssiharjoitteiden lisäksi keikasta jäi mieleen laulusolistin ohimokiehkurat, mikä kertonee musiikin vaikuttavuudesta.

Kun Michael Kiwanuka nousi päälavalle, etummaisesta naisrivistöstä kuului huuto: “I love your afro”. Michael ja kitaristi ratkesivat nauruun. Naurun lakattua kitaristi sulki silmänsä ja soitti keikan läpi silmät ummessa. Mitäpä suotta katsekontaktiin ryhtymään, kun voi fiilistellä luomien takana. Musiikkimaailman tietoisuuteen Kiwanuka nousi voitettuaan BBC:n Sound of 2012 -kilvoittelun leppoisalla folkahtavalla soulillaan. Kiwanukan ääni on hyvin lämmin ja herkkä. Positivus otti Kiwanukan vastaan avosylin ja soitanta rullasi eteenpäin määrätietoisella pehmeydellä.

Michael Kiwanuka (klikkaa nähdäksesi suurempana).

Ennen päälavan Two Door Cinema Clubia kakkoslavalla kävi tanskalainen Efterklang. Efterklangin maalaileva musiikki ei temmannut mukaansa kuin pienen ryhmän lavan edustalla. Two Door Cinema Club puolestaan nauttii siihen verrattuna jättisuosiosta. Bändi soitti kaikkien aikojen ensimmäisen ulkomaan keikkansa Positivuksessa vuonna 2009, jonka jälkeen bändin tiet ovat kulkenut maailmaa ristiin rastiin. Tällä kertaa ryhmä vetää perussuorituksen harmaissa puvuissaan, mutta yleisö pomppii mukana ja hoilasi. Bändi näytti olevansa britti-indien kirkkain tähti Baltiassa.

Two Door Cinema Club (klikkaa nähdäksesi suurempana).

Bändi, jonka nimessä on kolme huutomerkkiä, aloitti kakkoslavalla. Koska !!!-yhtyettä kuvataan disco-punkiksi, oli se tarkastettava, vaikka bändillä outo nimi onkin. Bändi on ohjeistanut, että nimen saa lausua chk-chk-chk, mikä helpottaa bändistä keskustelua. Kolme huutomerkkiä osoittautuu varsin tanssittavaksi. Kalifornialaisten biitti on tukevaa, solisti sätkii alushousuilta näyttävissä shortseissaan retromuuveja ja katoaa välillä sheikkaamaan yleisön sekaan. Erinomaisen energistä meininkiä, vaikka määritelmän punk-osuus jääkin epäselväksi. !!! puristi tanssikansan pohkeista viimeiset mehut pois.

Onneksi Positivuksen päätösaktin The xx:n keikalla ei tarvitse tanssia vaan liikehtiä. Bändin minimalistinen ja spastinen tanssi on täynnä latenttia eroottisuutta kitaraa soittavan Romy Mattley Croftin ja basisti Oliver Simin välillä. Muusikot ovat pukeutuneet mustaan, valoilla alleviivataan korutonta esiintymistä ja musiikkia. Bändi ei hymyile tai flirttaile. Kerran tosin Croftin huuli näyttää nytkähtävän hymyn suuntaan yleisön hurratessa, mutta pokka pitää. Keikka on täydellinen, kun täysikuu nousee esiin puiden takaa. The xx päättää keikan Introlla ja Angelsilla ja ryhmän lataama tunnepommi purkautui voimakkaasti. Yleisön kasvoilla näkyi taas kyyneleitä.

Parempaa päätöstä ei sunnuntaille ja onnistuneille kolmipäiväiselle festivaalille olisi voinut olla.