Anna Brotkin vieraili Jyväskylän vireässä Jyrockissa ja kertoo nyt pääsiäiseen sopivalla teemalla, mitkä keikat kolahtivat koviten.
Teksti ja kuvat: Anna Brotkin, kuvassa yllä: Cola & Jimmu
Jyrock
Ilokivi, Jyväskylä
11.-12.4.2014
Jyväskylän Ilokivessä viime viikonloppuna juhlittu Jyrock mainostaa itseään Suomen vanhimpana ja vireimpänä sisäfestarina. Pääsiäisen kunniaksi makustelin keikkoja kuin suklaamunia. Osassa kuorrute suli suoraan kääreeseen, ja osassa yllätyslelusta on iloa vielä pitkäksi aikaa. Tässä testin tulokset:
Rauhatäti
Perjantai 22:45
Koostumus: Rauhatäti räppää lapiksi ja tarjoaa aurinkoista symppisfilosofiaa.
Maku: Hymyilevään soundiin kestää hetken totutella, mutta lopulta se voittaa puolelleen. Hanna Yli-Tepsa eli Rauhatäti voisi tosin ottaa lavalla vielä muutaman askeleen eteenpäin, olla röyhkeämmin kontaktissa.
Yllätyslelu: Singlebiisi Tää päivä toimi paremmin livenä kuin levyllä. Kolme ja puoli hymynaamaista tähteä.
Jenny Wilson villitsee yleisöä.
Jenny Wilson
Perjantai 23:30
Koostumus: Ruotsalainen elektroartisti esiintyi rumpalin ja kitaristin säestyksellä ja esitti materiaalia pääosin uusimmalta albumiltaan Demand the Impossible! (2013).
Maku: Pitkän alkunauhan saattelemana lavalle saapunut Wilson pysytteli etäisenä alusta loppuun asti ja tuntui luisuvan käsistä kuin saippua. Jos pitää Wilsonin teatraalisesta ja vivahteikkaasta elektropopista levyllä, ei junttaavaa livemeininki välttämättä sytytä. Lippis päässä ja takinkaulukset pystyssä valoja kartellut artisti taitoi bailaamisen, mutta suurta karismaa ei Jyrockin lavalla nähty.
Yllätyslelu: Encoren aikana Wilson pyysi eturivin tyttöjä tanssimaan kanssaan lavalle, kuten myös edellisillan Tavastian-keikalla. Kaksi odotuksissaan pettynyttä tähteä.
Super Janne.
Super Janne
Lauantai 17:00
Koostumus: Lauantain päiväklubilla esiintynyt Super Janne veti soolokeikalla räppiä MacBookin ja simppeliä soulfolkia akustisen kitaran kanssa. Klubikeikkaan verrattuna miehen laulutaidot ja paikoin herkkäkin soundi pääsivät esille.
Maku: En ole koskaan nähnyt Jyrockin päiväklubia yhtä tyhjänä kuin tänä vuonna. Mutta ehkä osittain väen vähyyden ansiosta Vakiopaineen olohuonetunnelma oli tavallistakin leppoisampi ja intiimimpi. Baarin suuresta ikkunasta lavan taakse avautuva katumaisema on kuin minikosmos, joka on väkisinkin dialogissa biisien kanssa. Kun Super Janne lauloi halailusta, ohikulkeva hyvän hapen mieskaksikko alkoi kaulailla toisiaan. Tai ehkä se oli nousuhumalaisen katutappelun alku. Super Janne oli superrento ja superleppoisa ja tartutti fiiliksen yleisöönsä.
Yllätyslelu: Keikka lähenteli paikoin stand upia, kun Janne esitteli tanssimuuvejaan ja kertoi auki mokailujaan. Pieni tila ja kaveriporukan kokoinen yleisö vaativat itseluottamusta ja heittäytymistä. Soulmäänissä Super Janne lauloi pokalla myös pikkutyttö-osuudet. Neljä ja puoli huumaantunutta tähteä.
Sturle Dagsland.
Sturle Dagsland
Lauantai 22:00
Koostumus: Lokeroimaton norjalaisbändi antaa mitä lupaa: vähän mitä sattuu. Sturle itse muistuttaa pientä tilhenpoikasta.
Maku: Telttalavalla, huhtikuun illan kylmyydessä esiintyneen duon kokeilevasta musiikista on suhteellisen hankala saada kiinni, mutta livemeiningin seuraaminen lämmitti sen edestä. Välillä meno tosin äityi vähän liikaa taidekouluperformanssin puolelle
Yllätyslelu: Vieressäni seisova poika yritti ottaa kännykkäkamerallaan kuvaa Sturlesta, mutta artisti makasi sykkyrällä maassa, eikä zoom tarkentanut millään. Hyvä. Kaksi ja puoli hämmentynyttä tähteä.
Cola & Jimmu.
Cola & Jimmu
Lauantai 00:30
Koostumus: Soul-laulaja Nicole Willisin ja multi-instrumentalisti Jimi Tenorin duo saa väistämättä aikaan hyvät bileet.
Maku: Pariskunnan houseduo soitti täydellisyyttä hipovan keikan. Yläkerran matalan lavan luo pakkautunut yleisö kirjaimellisesti suli hikeä. Muistiinpanoiksi ehdin kirjoittaa kolme huutomerkkiä, tässä ne tulevat: ”!!!”
Yllätyslelu: Cola & Jimmun keikka oli täydellisesti ajoitettu yleisön energiatasojen huippukohtaan ja sisälsi sopivassa suhteessa taitoa ja yllättäviä hetkiä. Täydet viisi tähteä.
Tuomo.
Tuomo
Lauantai 01:30
Koostumus: Tuomo Prättälän soul- ja funkmeininki on saanut ansaitsemansa isomman kokoonpanon ja isommat yleisöt.
Maku: Innostuin Tuomosta Quintessencen aikoihin yli kymmenen vuotta sitten ja olin ihmeissäni, kun miehen soolodebyytti ei aikoinaan aiheuttanut sen suurempaa hypeä. Onneksi Tuomo on saanut sen nyt, ja ansiosta. Elektronisia mausteita mahtuisi mukaan vielä enemmän.
Yllätyslelu: Tuomon uusi tuleminen on ollut arvostelumenestys, mutta livesetti koostuu yllättävän pitkälle myös vanhemmasta materiaalista. Ordinary, Don’t Take it Too Hard ja Ballroom Girl kuulostivat olevan yleisölle jopa tutumpia kuin uusi materiaali, mutta yhdistelmä toimii. Neljä ja puoli tähteä.