Weekend-raportti, osa 2: Daruden paluu, miellyttävä Avicii ja uhmaava festarikansa

Lance Kooma

“Ooo-o-o-o-oo-ooo…” laulaa jonottamiseen kyllästynyt väkijoukko Weekend Festivalin porteilla. Seven Nation Armyn hoilaus on aina varma tapa luoda yhteishenkeä.

Tänään kaikki ovat päättäneet ilmestyä paikan päälle samaan aikaan, minkä seurauksena ihmismassaa on niin paljon, että kaikki normaalin, priority- ja vip-rannekkeen omistavat joutuvat jonottamaan yhdessä isossa letkassa.

Kuuluu valitusta, “hei noi teinit etuilee” -huutelua järjestyksenvalvojille ja “pysykää poissa autotieltä” -huutelua teineille.

“Nää aliarvioi joka vuos tän ihmismäärän”, toteaa joku takanani.

Noh, onpahan lämmin eikä päivän sade-ennuste ole toistaiseksi käynyt toteen. Ja pääasia on, ettei Future Stagella juuri aloittava Darude jää väliin.

Rannalla olevaa lavaa lähestyessä huomaa, että jos ulkopuolella jonottavat ihmiset olisivat jo alueella, kaikki eivät edes mahtuisi näkemään Darudea. Onnekas joukko bilettäjiä hyppii innoissaan Ville Virtasen biittien tahtiin. Hän puhuu enemmän kuin moni muu esiintyjä.

“Haluan soittaa kotimaista musiikkia niin usein kuin mahdollista”, hän sanoo ja esittää tuttaviensa tekemän elektrojytinän.

Hän haluaa myös ottaa yleisön osaksi uutta tuotantoaan.

”Tehään tänään biisi yhdessä”, hän kannustaa ja saa kaikki huutamaan ”we love weekend!” kerta toisensa jälkeen.

Koittaa loppuhuipennuksen aika. Se, mitä kaikki ovat odottaneet.

On epätodellisen tuntuista elää vuotta 2015 ja kuulla vuonna 1999 syntynyt ilmiö nimeltä Sandstorm Daruden esittämänä. Ehkä siksi, että Virtasen Ville on viettänyt elämäänsä enimmäkseen poissa parrasvaloista kaiken tämän ajan. Tai koska Sandstorm on niitä harvoja kotimaisen musiikin menestystarinoita, joka muistetaan vieläkin maailmalla. Täysi ranta reivaa ja sydän täyttyy Suomi-ylpeydestä.

Kuvat: Lance Kooma
Kuvat: Lance Kooma

Kotimainen tarjonta jatkuu WKND Stagella, jonka suunnasta kaikuu tutun kuuloista huutoa:

“Mimmit bikineis! Sara Chafak!”

Jos Tippa-T esiintyy niin miksi siellä soi JV…

Lavalla on arvatenkin yllätysvieraita.

Pieni katos pursuaa yli äyräiden, ja Jare ja VilleGalle saavat aikaan vastaavan hurmoksen kuin viime vuoden Weekendissä päälavalla. Tippa-T heiluu mukana, mutta JVG vie kaiken huomion. Mauton Jasso ja Tarkenee villitsevät totaalisesti, ja kuten viimeksikin, yleisö osaa lähes kaikki sanat ulkoa.

Lopulta pojat antavat Nuorelle kukolle hetken valokeilassa. Seuraa Mehu, tuo vastustamattoman älyvapaa ylistys omahyväisyydelle. Hypnoottinen biitti saa olkapäät veivaamaan ja mukana räpätään viimeistään kertosäkeeseen mennessä.

On palattava kohti rantaa, sillä Digital Stagella soittaa vielä hetken aikaa Lenno. Espoolainen nuorukainen on julkaissut parin vuoden ajan niin kansainväliseltä kuulostavaa tanssimusiikkia, ettei ole ihme, jos hänet nähdään tulevaisuudessa isommilla lavoilla.

Lennon olemus on naapurinpoikamainen ja iloinen. Hän soittaa oman versionsa Clean Banditin Rather Be -hitistä, mitä kukaan muu tapahtuman esiintyjä ei ole keksinyt tehdä, vaikka se viime vuoden suosituimpia pop-kappaleita olikin.

Hollannin nuori ylpeys Martin Garrix nähtiin päälavalla myös viime vuonna, ja hän saa nytkin yleisön vähintään yhtä sekaisin. Kehityksestä on vaikea sanoa mitään, kun samalta pöydän takana seisomiselta esiintyminen aina näyttää. Soundin suhteen kuuluu lievää muutosta, sillä Usherin avustama Don’t Look Down on melodisempi kuin Garrixin ensimmäiset hitit Animals ja Helicopter.

Hän lainaa Disclosuren Latch– ja Naughty Boyn La La La -kappaleita, joissa molemmissa kiekuu Sam Smithin tarttuva falsetto. Uudempia sovituksia ovat The Weekndin tuore hitti I Can’t Feel My Face ja Alesson Cool. Martinin omien konfettitykitysten lisäksi joku yleisössä pamauttaa ilmoille pinkkiä väripulveria, joka leijailee kohti pilvistä taivasta.

Weekend Day 2 488

Vaihtelua passiiviseen dj-esiintymiseen tuo Example, joka ottaa WKND Stagen yleisön hellään huomaansa läsnäolollaan. Laulava brittimies hyppii, osoittaa yleisöön käskevästi ja kannustaa ihmisiä liikkeelle jokaisen kertosäkeen alkaessa. Viime vuonna ilmestyneen Live Life Living -albumin kappaleet tanssittavat kyllä, mutta parhaiten yleisön mieleen ovat jääneet kolmen vuoden takaiset Say Nothing, Stay Awake ja isoin hitti Changed the Way You Kissed Me.

“Tänne on aina kiva palata”, Example kiittelee ja käskee kaikkia rakastamaan toisiaan. Hyvästely-jammailuksi jätetään soimaan Bob Marleyn One Love.

Kultaista auringonlaskua on hyvä siirtyä katselemaan rantaan ja kuunnella samalla jälleen hollantilaista osaamista. R3hab vetää varsin hyvin porukkaa siihen nähden, että päälavalla soittaa vielä Armin Van Buuren ja pian sen jälkeen Avicii.

Weekend Day 2 169

R3hab muokkaa mainstream-suosikkeja kuten David Guettan What I Did For Love ja Calvin Harrisin Blame, mutta Candi Statonin iki-ihana You Got The Love saa riemukkaimmat kirkumiset osakseen. Nimeä myöten osuva päätösbiisi on miehen oma Ready for the Weekend.

Rannalta päälavan läheisyyteen kerkeää juuri sopivasti kuulemaan Aviciin parhaimmat kappaleet. I Could Be the One ja Hey Brother laulattavat tuhatpäistä joukkoa ilotulitusten säihkyessä taustalla.

Ruotsin tämän hetken kovin vientituote Avicii on väsymätön hittitehtailija, jonka jokainen single saavuttaa “soi yhtä aikaa kolmella kanavalla” -suosion. Hän antaa yleisölle juuri mitä se haluaa, ei enempää eikä vähempää Hän tasapainoittelee soljuvasti omien hittiensä ja nostalgisten yllätysvetojen välillä.

Jo klassikko-statusta hipovan Levelsin aikana yleisön ylle langetetaan vihreä lasersade. Nousen ystäväni olkapäille. Näkyä ei voi muuta kuin ihailla – se on teennäinen mutta kaunis: maailmanpyörä, tekopalmut ja -kukat ja ihmisten valotikut hohtavat pimeässä vaihtelevissa väreissään. Se, mitä kuitenkaan ei luoda muovilla ja sähköillä, on Weekendissä vallitseva fiilis.

EDM-faneille on luotu täydellinen aika ja paikka toteuttaa itseään.

Häiriköintiä ja yhteenottoja vaikuttaa olevan varsin vähän. Kaikki keskittyvät hauskanpitoon. Kun alkupäivän ruuhkista selviää reivaajien luvattuun maahan, kokemus on todennäköisesti jonotuksen arvoinen.

Ihmismassa valuu ulospäin, mutta ilotulitukset jatkuvat vielä Aviciin lopetettua. Jos huhut pitävät paikkansa ja Weekend todella järjestetään tulevaisuudessa muualla kuin Helsingissä, saa sen aikakausi Kyläsaaressa näyttävän – ja kuuluvan – päätöksen.

Pian kaduilla kaikuu taas Seven Nation Army.