Jännitysnäytelmä: Kuinka hyvin Kari Peitsamo tuntee Kari Peitsamon?

Kari Peitsamo julistettiin tänä vuonna eniten omalla nimellään levytyksiä tehneeksi suomalaiseksi artistiksi. Vaan kuinka hyvin hän itse muistaa värikkään uransa vaiheet? Toimittaja haastoi Peitsamon laulajaa itseään käsittelevään tietovisaan.

Markus Paajala

Aloitetaan ilmeisestä. Tänä vuonna useat mediat ovat julistaneet, kuinka Kari Peitsamon uusi albumi Sokea Joe on levy-yhtiön mukaan tehnyt Karista eniten omalla nimellään levyttäneen suomalaisen artistin. Mutta montako kappaletta hän on sitten levyttänyt?

”Levy-yhtiön juhlallisen ilmoituksen mukaan niitä on 853”, Peitsamo vastaa varmuutta äänessään.

Ja oikeinhan se on. Tämä ei ole ihan yllättävää, sillä Peitsamoa tentataan aiheesta, jonka luulisi olevan hänelle tuttu. Eli Kari Peitsamosta.

Tallenna tästä Peitsamo-visa koneellesi ja testaa oma tietämyksesi.
Tallenna tästä Peitsamo-visa ja testaa oma tietämyksesi!

Mutta liki 40-vuotisen uran käänteissä riittää puimista miehelle itsellekin. Esimerkiksi kysymys pitkäsoittojen määrästä on jo vaikeampi.

”Olen nähnyt kahta lukua. Levy-yhtiö ilmoittaa 65, joten se on minun vastaukseni”, Peitsamo tiivistää.

Tähän pääsy edellyttää kokoelmien ja ep-levyjen laskemista mukaan, joten sitä ei hyväksytä. Perinteisempi laskutapa antaa 50 studiolevyä, kolme yhteistyölevyä ja yhden liven.

Näistä kaikista Peitsamo kertoo omistavansa vain uusimman, jonka tekijänkappaletta hän ei ole vielä ehtinyt luovuttaa pois.

Levy-yhtiöiden määrä menee oikein vähän veikkaamalla – vain yhden levyn julkaissut Suomen Maaseutumusiikkiyhdistys unohtuu.

Myös yhtyeiden laskemisessa tarvitaan sormia.

”Muistan ainakin sellaiset kuin Ankkuli, Revival, Skootteri, Straight Perverts, Road Hogs, Retkibanaani ja Freud Marx Engels & Jung. Vastaan seitsemän.”

Nyt jäätiin maalista. Listasta puuttuvat Aku Ankkuli, Hirttämättömät ja Risto.

”Aargh. Nyt hävettää,” Peitsamo manaa.

”Risto olisi pitänyt muistaa. Ilman Ristoa urani ei olisi tässä pisteessä. Heidän kanssaan tehty The Second Coming of Mr. Jesus H. Christ (2007) aloitti urallani uuden vaiheen.”

Taukovuosien määrän Peitsamolla menee oikein. Sen sijaan kolmea levyä kalenterivuodessa ei hän itsekään usko levyttäneensä, mutta onpahan vain.

Karin nimissä julkaistusta kirjallisesta tuotannosta Peitsamo muistaa 1980-luvun alun runoteoksensa Maan alla ja silloiset lyriikkateokset, mutta unohtaa 2000-julkaistun yhteiskunnallisen lyriikan kokoelman Kari Peitsamon Pieni Punainen kirja.

Kaikki neljä levytyskieltä muistuvat mieleen, mutta uusia ei kuulemma ole teologiseen tutkintoon liittyvistä kieliopinnoista huolimatta ole tulossa.

”Levyttäminen latinaksi tai hepreaksi ei kuulosta coolilta. Se sopisi ehkä M.A. Nummiselle, mutta ei minulle.”

Listasijoituksia Kari kertoo pohtivansa aika ajoin – muun muassa katsoneensa toiveikkaasti, josko Sokea Joe olisi yltänyt listoille. Ei ollut. Rumban listalla se sentään nousi sijalle 19.

Parhaaksi listasijakseen Peitsamo veikkaa Freud Marx Engels & Jungin kanssa tekemäänsä yhteislevyä Amerikkalaisia unelmia, joka nousi sijalle 39. Skootterin kanssa tehdyn Hämeen nopeimman (1988) sijoitus onkin iloinen yllätys.

Sen sijaan Fogerty-käännös Onnenpojan (1982) neljäs sija on hienoinen pettymys – Peitsamo kun muisteli kappaleen yltäneen listakärkeen asti.

”Muistan nähneeni listan, jossa ykkösenä on Onnenpoika ja kakkosena Paul McCartneyn ja Stevie Wonderin Ebony and Ivory”, Peitsamo protestoi.

Siinä on kuitenkin kyse kuukausilistasta, ja singlelista lasketaan viikoittain. Eli väärin meni.

Ensimmäisen kymmenikön saldo on neljä kymmenestä oikein.

Kuva: Markus Paajala
Kuva: Markus Paajala

Toisella kierroksella siirrytään pohtimaan yksittäisiä kappaleita. Kysymys Balladi Pekka Myllykoskesta -kappaleen, Läpinäkyvän herneen ja Vallankumouksen yhdistävästä tekijästä on liian paha knoppi miehelle itselleenkin.

Sen sijaan yhtyeitä käsittelevästä kysymyksestä Peitsamo selviää helposti. Lisäksi hän intoutuu kertomaan vielä anekdootin kappaleesta Quicksilver Messanger Service.

”Se on tehty samalle sointukierrolle kuin Beatlesin Help. Eräänlainen pastissi, siis.”

Pieleen menevät myös pohdinnat yleisimmästä erisnimestä ja balladien määrästä. John Lennon -covereitakin Peitsamo veikkaa levyttäneensä neljä, vaikka oikea luku on kolme. Cover-levyistä Kari muistaa Revivalin kolme levyä, mutta hän unohtaa levyttäneensä Skootterin kanssa tehdyn Kari Peitsamon Skootteri Plays Wigwam -teoksen (1991).

”Toden totta. Sellainenkin tuli tehtyä.”

Uransa pisimmästä biisistä Kari jää pohtimaan Vallankumous-levyltä (1981) kahta vaihtoehtoa, nimikappaletta ja sen sisarteosta 200 000 heinäsirkkaa. Lopulta veikkaus osuu väärin.

Nuo kolme eli lyhin levytetty kappalekaan ei muistu mieleen, mutta sen mainitseminen innostaa Peitsamoa selvästi.

”Mahtavaa. Se on ihan kunnon piisi!” Kari innostuu.

Nuo kolme tulivat mun luo kun heitä tarvitsin / Nuo kolme lähempänä mua kun puhelin / Nuo kolme yksi vihreä ja yksi punainen / Ja yksi jonka väriä ees vielä tiedä en”, Peitsamo siteeraa ulkomuistista.

Heikki Silvennoinen oli äänittäjänä levytyksessä. Hänen mielestään kappaleen nimen olisi pitänyt olla Pääministerin Blues.”

Muiden laulamat kappaleet Peitsamo muistaa hyvin.

”Aku Ankkulin Simo Koivunen rukoili, että muuttaisin sen Vaimonsa persettä nuollutkaan -rivin kappaleesta Lennon elää. Se kun olisi halunnut antaa biisin lahjaksi kummitytölleen tai jotain. Kun sitä kuuntelee, kuulee, kun se irvistää sitä laulaessaan.”

Salakappaleista maestrolla ei ole muistikuvaa.

”Jos ollaan rehellisiä, en ole varma, olenko koskaan edes kuunnellut sitä Retkibanaani-levyä (Blitzkrieg Boogie – Highway 61 Revisited, 2000). Se oli enemmän Retkibanaanin ja Mikko Karmilan projekti”

Toinen kymmenikkö osoittautui vaikeaksi: pisteitä 2/10.

Kuva: Markus Paajala
Kuva: Markus Paajala

Viimeisen sarjan aloittava kysymys Kari Peitsamo Road Hogs -yhtyeen melko ripeästä vaihtuvuudesta innostaa Peitsamon puolen tunnin tarinaan, jossa käydään läpi paitsi Road Hogsin kokoonpanot myös tyräleikkaukset, keikkojen päihdepolitiikka ja Road Hogsin tarinan loppu.

”Meidät oli buukattu viime vappuna jonnekin pikkupubiin Kotkaan. Tajusin jo alkuillasta, ettei tämä yhtälö taida oikein toimia. Kun meidän piti aloittaa, maksavia asiakkaita oli ehkä kolme ja baarin pitäjällä oli itku lähellä. Hänelle oli selvästi myyty jotain, mitä hän ei oikein ymmärtänyt. Revin laskun, soitimme keikan, maksoin pojille omasta pussistani ja laitoin bändin telakalle. Ei siinä ollut taloudellisesti järkeä.”

Mutta soittajien määrä menee oikein. Yksi piste.

Rutiinilla toistuu myös legenda Pölypilleri-levyn (1979) äänittämisestä. Peitsamo soitti koko levyn kerralla purkkiin äänittäjä Pekka Nurmikallion käydessä parturissa. Lisämittaa levylle tuli kappaleiden väliin lisätyistä tauoista.

Myös Epe Heleniuksen reaktio Puiseen levyyn (1978) on hyvin muistissa. Mutta eivät lähestymistapaa ymmärtäneet muutkaan.

”Olin yhden kiertueen ajan Veltto Virtasen HERU-yhtyeen lämppärinä. Yhden keikan soitin Puisen levyn tyyliin viululla. Veltto suuttui ja ilmoitti, että sai olla viimeinen kerta.”

Vau-yhtyeestä Kari ei omien sanojensa mukaan ole koskaan kuullutkaan, mutta Jam Jamin (vuonna 1987 levyttäneen nuorisotrion, jossa vaikutti muun muassa Liekki-yhtyeen basistina tunnettu Teemu Soininen) ja Jussi Salosen käännökset Kari muistaa.

”Jam Jam oli sellainen nuorisoyhtye. Hang on Sloopysta tuli Leena älä luovuta ja Shakin’ All Overista Yö on täynnä taikaa. Ihan hauskaa kamaa.”

Myös kaikki kolme SKP-aiheista singleä muistuvat mieleen, vaikka niistä viimeinen meni jälkikäteen mietittynä överiksi.

”Tein sen vaalitappion jälkeen. Vaalihuuma vaan jäi päälle, vaikka kisat olivat ohi. Samaa näkyi esimerkiksi Pekka Haaviston hävittyä presidentinvaaleissa. Anssi Kela uhosi, että tämä jatkuu. Mutta eihän se jatkunut.”

Peace, Love & Understanding – The Xmas Album -joululevyn (1997) syntetisaattorikokeilu muistuu myös mieleen, vaikka jälkikäteen Peitsamo tuomitsee senkin idean älyttömäksi.

”En minä osannut edes käyttää niitä.”

Kansikuvapalkinto muistuu mieleen, ja keikkojen lukumäärä menee kymmenen tarkkuudella oikein.

”Ihan älytön tuo keikkatahti on, mutta pakko on pysyä leivän syrjässä. Tosin opiskelun kanssa on kyllä ollut aika rankkaa.”

Myös Se-yhtye muistuu mieleen helposti. Peitsamo muistelee Yarin vuonna 1979 tekemän Kari Peitsamo -kappaleen perustuneen kahta vuotta aikaisempaan Ämy-festivaaliin.

”Se soitti. Minä olin yleisössä ja yritin suojautua sateelta kojusta ostamani Three Dog Night -yhtyeen singlen alle. Mutta Yarin tyttöystävää en kyllä muista tavanneeni.”

Viimeinen kierros meni hyvin, 9/10. Lopputulokseksi Peitsamo sai siis kunnioitettavat 15/30.

Lopuksi Peitsamo haluaa kuitenkin esittää oman bonuskysymyksensä:

”Millä kappaleella Peitsamoa säestää Creedence Clearwater Revival?”

Artikkeli on julkaistu Rumbassa 9/14.