Debyyttialbumiaan valmisteleva Vepu julkaisi tänä keväänä ensimmäisen singlen tulevalta levyltään. Draamaa-nimisessä kappaleessa vieraili Pesso. Kesän alussa tipahti toinen single, NB, jossa Vepu käsitteli vaihtoehtoisemman ilmaisun kautta rakkautta, mutta toisaalta myös lenkkeilyä. Melodisen indie-popin kategoriaan asettuva jyväskyläläinen artisti kertoi Rumballe lukiossa alkaneesta taipaleestaan kohti musiikin luomista, erolevyksi yllättäen muuttuneen debyyttialbuminsa rakentumisesta, sekä siitä, miten päätyi samaan kappaleeseen Elastisen kanssa.
“Lukiossa teimme läpällä cloud trapia, jota julkaisimme Soundcloudiin. Se jäi pienimuotoiseksi uraksi – koulussa porukka tiesi, mutta ei lähtenyt mitenkään lentoon se homma.”
Näin Vepu, oikealta nimeltään Veikka Heikkilä, kuvailee huvittuneeseen sävyyn ensiaskeliaan musiikinteon parissa.
“Olin tosiaan lukiossa, kun aloin tehdä musiikkia ystäväni Onni.flp:n kanssa. Hän oli alkanut tehdä biittejä FL Studiolla. Jotain edm:ää se silloin teki. Yhtenä iltana olimme Onnin isän varastossa tekemässä niitä biittejä, kun Onni ehdotti, että pitäisikö hommata mikki, jotta voisin alkaa räpätä siihen päälle.”
Alkuun kaksikon Soundcloudiin julkaistut biisit syntyivät pelkkinä vitseinä, ja ainoa motiivi tehdä kappaleita oli omaksi huviksi.
“Yhtäkkiä kuitenkin tajusimme, että ei niissä ollutkaan enää niin paljoa läppää, vaan ne kuulostivat ihan oikealta musiikilta.”
Lopulta kappaleista rakentui Heikkilän ensimmäinen viiden biisin ep.
Tyylillisesti Heikkilä sijoittaa musiikkinsa melodisen indie-popin maastoon. Artistin omiinkin mieltymyksiin kuuluvat nimenomaan indie-pop ja melodisempi musiikki, joiden myötä hän uskaltautui itsekin kokeilemaan laulamista.
“Alkuun autotune oli tietenkin ihan täysillä, sillä eihän se laulaminen hyvältä kuulostanut ollenkaan. Enkä mä vieläkään mikään mestari ole, mutta ei sitä autotunea enää niin paljoa tarvitse käyttää.”
Taustallaan Heikkilällä ei ole laulutunteja tai musiikin teorian opiskelua, minkä vuoksi hän painii ajoittain huijarisyndrooman kanssa.
“Teknisesti sanottuna mä en osaa tehdä musiikkia. Mutta kyllä tässä ollaan kehitytty. Mietin esimerkiksi ensimmäisiä keikkojani, jotka vedin vain itseni ja keikka-dj:n voimin, niin että biisit soivat playbackina taustalla. Mietin siellä lavalla, että mitä mä oikein teen, mitä mulla on antaa tässä kenellekään? Tuli sellainen Pelle Hermanni -olo. Mutta nyt olemme kehitelleet live-konseptia siihen suuntaan, että lavalla on jo kitaristia sun muuta, eivätkä ihan kaikki biisit tulekaan playbackina.”
Kirjoittamisen suhteen Heikkilä ei ole mikään vasta-alkaja, sillä hän muistelee kirjoittaneensa fiktiivisiä tarinoita jo ala-asteella. Kunnolla kirjoittaminen kuitenkin tuli läsnäolevaksi vasta ensimmäisten omien biisien myötä, joissa Heikkilä näkee päiväkirjamaisia elementtejä.
“Mulla ei ole koskaan ollut päiväkirjaa, mutta ehkä musiikki toimii mulle sellaisena. Yleensä saan ideani juuri ennen nukkumaanmenoa: yhtenä iltana kirjoitan muistiin yksi tai kaksi lausetta, ja seuraavana iltana kolmannen. Kun sitten menen studiolle ja alamme tehdä biittiä, ryhdyn rakentamaan sitä alkunsa saanutta tarinaa sopivimman taustan päälle.”
Verneri Linna
Syksyllä ilmestyvä esikoislevy sai viimeisen puolen vuoden aikana kokonaan uuden muodon.
“Albumille on muutaman kuukauden sisään syntynyt ihan uusia biisejä, ja soundikin on mennyt kokonaan uusiksi. Kokonaisuus ei ole mitenkään yltiöpäisen synkkä, mutta kyllä se on saanut surullisempia sävyjä verrattuna siihen, kuinka iloinen se alun perin oli. Mutta hyvä näin, sillä nyt levyllä on enemmän variaatiota. Ja kyllä se ihan toiveikaskin on.”
Tähän mennessä tulevalta levyltä on julkaistu kaksi kappaletta, joista toisessa vierailee Pesso. Heikkilä on myös mukana Pesson keväällä ilmestyneellä albumilla kappaleessa I<3U (666) yhdessä Nelma U:n ja Eetun kanssa.
“Olin fiilistellyt Pesson musiikkia, ja pyysin häntä alkujaan johonkin biisiini, johon hän ei vielä lähtenyt. Myöhemmin Pesso kuitenkin pyysi minua levylleen, johon vastasin, että tehdäänkö sellainen vastapalvelus-homma, että tule säkin mun kappaleeseeni mukaan. Niin se sitten toimi. En vieläkään ole tavannut Pessoa oikeassa elämässä, mutta on hän ainakin viestien perusteella todella kiva tyyppi.”
Viimekin vuonna Heikkilää kuultiin vierailijan roolissa, sillä hän esiintyi Rekamin joulukuussa ilmestyneellä Tekee mun päivän -albumilla samassa kappaleessa kuin Elastinen.
“Se oli siisti juttu. Rekami laittoi viestiä ja pyysi mua Ilmaisia lounaita -biisiin, jossa ei silloin vielä ollut Elaa mukana. Vedin siihen kertsit, jonka jälkeen kävi ilmi, että Elastinenkin tulee feattiin. Olin otettu, että mua pyydettiin siihen, koska Rekami on vanha tekijä Jyväskylässä, jota arvostan kovasti. Elastistakin on tietysti tullut kuunneltua paljon joskus junnumpana.”
Musiikillisiin mieltymyksiin liittyen Heikkilä mainitsee kuuntelevansa paljon muutakin kuin kotimaista musiikkia. Muun muassa irlantilainen laulaja-lauluntekijä Eden ja yhdysvaltalainen muusikko Jeremy Zucker ovat artisteja, joiden vaikutteiden Heikkilä uskoo kuuluvan omissakin kappaleissaan.
“Kotimaisista voisin mainita esimerkiksi Arpan, joka on mahtava. Aaro630 ja Pyrythekid ovat myös todella hyviä ja ehdottomasti mainitsemisen arvoisia.”
Oman tuotantonsa Heikkilä tekee edelleen kaksistaan Onni.flp:n kanssa. Heikkilä haluaa korostaa tuottajansa kykyjä ja roolia kokonaisuudessa, sillä hän toivoisi tuottajia arvostettavan ylipäätään enemmän.
“Mun biisit kuulostaisivat ihan hirveiltä ilman Onnia. Mä osaan jotain perusasioita, mutta se on velho verrattuna muhun. Tuottajille pitäisi antaa enemmän huomiota, sillä reilusti yli puolet kappaleesta on yleensä tuottajan ansiota.”
Tällä hetkellä Heikkilä julkaisee musiikkinsa Result Entertainment -agentuurin avulla, sillä hänelle on tärkeää pysyä itsenäisenä artistina. Asia tuskin tulee muuttumaan tulevaisuudessa.
“Nykypäivänä ei todellakaan ole välttämätöntä olla isolla levy-yhtiöllä, sillä voit nousta listoille ihan ominkin avuin esimerkiksi TikTokin kautta. Ei siihen tarvitse mitään markkinointimasiinaa taustalle. Haluaisin muutenkin uskoa, että jos vain tekee hyvää musiikkia, kyllä sen joku kuulee, ja sitten joku toinenkin. Ainoa syy, miksi voisin kuvitella tekeväni sopimuksen isomman levymerkin kanssa on se, että ne pystyisivät maksamaan tuottajalle paremmin.”
Lopuksi Heikkilä haluaa palata tulevaan albumiinsa, jonka julkaisemisen hän myöntää jännittävän enemmän kuin minkään aikaisemman projektin.
“Se on henkilökohtaisinta ja mielestäni eniten mun kuuloista musiikkia, mitä olen koskaan tehnyt.”