Yhdysvaltain reissun jälkeen karanteeniin joutunut Günter Kivioja kanavoi käsiin jääneen luppoajan sooloprojektinsa starttaamiseen. Kissa-niminen yhden miehen yhtye julkaisi kaksi kappaletta keväällä 2020. Ghost Worldista ja Chestbursterista tutun musikantin remmiin liittyi pian soittajia underground-kokoonpanoista, kuten Kaleidobolt, Tamara Luonto, Acid Runs, Plastic Tones, Sick Urge ja Sähkö-Isku. Bändiksi kasvanut sooloprojekti solmi myös levytyssopimuksen Svartin kanssa. Kissan debyyttialbumi Vaarallinen bändi ilmestyy perjantaina cd:nä ja digitaalisissa palveluissa. Vinyyliversio julkaistaan 2. heinäkuuta.
Kissan ensimmäinen kappale oli Rock n Roll sotilas. Se on äänitetty albumia varten uudelleen, ja saipa biisi myös upouuden musiikkivideon. Frans Nybackan ohjaama video vaikuttaa mukavan realistiselta kuvaukselta yhtyeen synnystä. Rumballa on ilo ja kunnia tarjota musiikkivideolle ensiesitys, mutta ensin Kiviojan haastattelu.
Kissa alkoi karanteeniprojektinasi. Missä vaiheessa, ja minkälaisten käänteiden seurauksena siitä tuli kokonainen bändi, joka julkaisee albumin?
”Hommathan eskaloitui aika nopeasti. Mä en edes kerennyt miettiä sellaista mahdollisuutta, että tää olisikin oikea bändi, kun toi Jussi (Himberg) jo tarjoutui mukaan. Jussin innostus tarttui ja sai uskomaan, että ehkä tätä kandeis viedä eteenpäin. Aloin tekee lisää biisejä ja suunnittelemaan äänityksiä. Loput jengistä olikin helppo ja nopea valinta. Uskomattomia persoonia ja kaiken lisäksi uskomattoman lahjakkaita.”
Mikä tekee bändistä vaarallisen?
”Vaarallisuus musiikissa lienee melko subjektiivista. Mulle se on rohkeutta tehdä musiikkia omaehtoisesti mielistelemättä ketään. Se on uskallusta tehdä asiat toisin tai vaikka olla tekemättä. Vaarallisuus on myös heittäytymistä ja riskien ottoa. Kissan tapauksessa se menee mielestäni just näin. Ajetaan lähellä reunaa silläkin uhalla, että käydään ojan puolella.”
Albumin sanoitusten perusteella Kissa elää tunteiden ristiaallokossa: toisinaan se on erittäin itsevarma, mutta sitten myös itsestään alentavasti ajatteleva. Onko analyysini oikea? Ja mistä nämä epävarmuuden tunteet kumpuavat?
”Analyysisi on oikea. Tämä Kissa se onkin ailahteleva tapaus. Välillä se heittäytyy selälleen kaivaten hellimistä ja sitten ihan silmänräpäyksessä kynnet saattaa viuhua. Syvällä sisimmässäni rokkaan kovaa, vaikka samalla olen myös herkkä. Epävarmuus, ahdistus, pelot ja arkuus pitää välillä tiukassa otteessa. Aina ei meinaa löytyä itsevarmuutta tai luottoa omaan olemiseen ja tekemiseen. Musiikki on hyvä tapa käsitellä tätä tunteiden kirjoa. Kissasta on tullut mulle nyt se kanava millä karistan moiset epävarmuudet ja annan palaa.”
Kissa laulaa myös yksipuolisesta rakkaudesta ja petetyksi tulemisesta. Ovatko nämä laulut omasta elämästäsi vai vain herkullisia aiheita kappaleille? Onko tämän herkemmän puolen esittely luontevaa sinulle?
”Kyllä ne on osittain omasta elämästä mutta ennen kaikkea herkullisia ja helppoja aiheita. Mä oon romanttinen ja avoin ihminen joten herkemmän puolen esittely tulee itsestään.”
Rock n Roll sotilas -kappaleessa lauletaan utopiasta, jossa rock on syrjäyttänyt rap-musiikin. Heti seuraavana järjestyksessä olevassa Valonnopeudella-biisissä on puolestaan viittaus Uniikin kappaleeseen. Vaikuttaa, että Kissan suhde rap-musiikkiin on niin ikään ristiriitainen?
”Näin on närvänderit. Kissa on ristiriitainen ja ailahteleva sekopää. Totuushan on, että Hollow Tipin Takin No Shortz on maailman paras levy. Mutta tää Uniikki-viittaus selvisi mulle vasta viime viikolla…”
Levyltä löytyy myös suora viittaus Lynyrd Skynyrdin kappaleeseen Simple Man. Tuon biisin kertojahahmon äiti antaa elämänneuvoja, kuten ”tee mitä rakastat, seuraa sydäntäsi”. Minkälaisia neuvoja Kissa antaa kuulijoilleen?
”Komppaan Simple Manin mutsia. Tee just niin kuin itseäsi huvittaa, mutta älä kenenkään kustannuksella.”
Kissa-yhtyeen visuaalinen ilme on campia ja rock-musiikin kliseitä. Mikä tällaisessa estetiikassa viehättää? Mitä vastaatte niille, jotka pitävät Kissaa ironisena hassutteluna sen vuoksi?
”Ulkomusiikilliset elementit ovat itselleni vähintään yhtä tärkeitä kuin itse musiikki. Mulle se musakokemus on täyteläisempi jos siinä on samalla jotain katsottavaakin. Mut tosiaan hassuttelun ja coolin raja on hauras. Joku Cheap Trick on mun mielestä aivan sairaan coolin näköinen bändi, vaikka onkin sekavaa sakkia. Kaksi hyvin pukeutuvaa kaunista teini-idoli rokkaria, yksi lastenohjelman juontaja ja yksi meklari. Mutta ei ne mitään pelleillyt. Musa on hyvää ja bändi näyttää hyvältä. Kyllä mä ymmärrän, että Kissa näyttäytyy joillekin ironisena hassutteluna mutta siitä tässä ei kyllä ole kyse. Me tehdään tätä tosissaan vaikka samalla pidetään hauskaa. On tosi vapauttavaa ja virkistävää pukeutua keikalle. Siitä tulee itselleen ja yleisöllekin ihan eri kokemus. Meidän omasta mielestä me näytetään tietenkin tosi hyvältä. Jos joku on eri mieltä niin se on ihan ok. Loppujen lopuksi kauneus on katsojan silmissä.”
Kun karanteeniprojekti kasvaa levyttäväksi bändiksi ja jatkaa keikkalavoille, epäilijöitä varmasti riittää. Kuinka Kissa voittaa heidät puolelleen?
”Tätä kannattaa lähestyä avoimin mielin. Tästä tosiaan kasvoi oikea bändi ja jatkoakin on luvassa. Tämä ei jää yhden levyn ihmeeksi. Kuunnelkaa meidän musaa ja tulkaa keikoille. Biisit on oikeasti hyviä, ja lisäksi meillä on ihan sairaita soittajia sekä ihmeellisiä persoonia tässä bändissä. Ryhmän sisäinen dynamiikka on jotain ihan muuta ja se kyllä varmasti välittyy keikoilla.”
Katso alta uusi musiikkivideo ja laita Kissa seurantaan Facebookissa ja Instagramissa.