Älä koskaan mädänny pois – haastattelussa Mustan paraatin uusi laulaja Jyrki 69

MUSTAN PARAATIN uusi solisti Jyrki 69 avasi kulttibändin haudan ja samalla oven omaan teini-ikäänsä.

Markus Paajala

Jyrki 69 kuvattiin tätä haastattelua varten Helsingin tuomiokirkon portiikissa. Samassa paikassa, jossa Peilitalossa-albumin, ja nyt 35 vuotta myöhemmin, Mustan paraatin paluulevy Black Paraden kansi on otettu.

Paikan symboliikka, ikoninen kuvasto, visuaaliset vihjeet – nämä kaikki ovat olennainen lisä Mustan paraatin musiikissa. Tyylitietoisuus ja oman reviirin ylläpito loivat yhtyeelle 1980-luvulla auran, joka oli uniikki silloisessa suomalaisessa popmaisemassa, ja joka on edelleen niin kiillotettu, että sen vaaliminen on yhä kunniakysymys bändin faneille.

Peilitalossa-levyn kansikuva on välittömästi paikallistettava otos. Jyrki 69 myöntää, ettei aiemmin olisi uskaltautunut kuvattavaksi samaan lokaatioon. Erityisesti hän kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota vuonna 1983 ilmestyneen debyyttialbumin takakanteen. Siinä yhtye on Helsingin Eteläsataman laivaterminaalissa, vapaan maailman portilla.

Kuva vertautuu näennäisessä arkisuudessaan Anton Corbijnin valokuvaan Joy Divisionista Lancaster Gaten metroaseman alikulkukäytävässä: uransa alussa olevat nuoret matkalla tuntemattomaan. 1970-luku on päättynyt, ja he ovat kuin huomaamattaan luiskahtamassa teini-iästään toisenlaiseen, uhkaavampaan ja vakavampaan maailmaan.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin Mustan paraatin amerikkalainen levy-yhtiö on ottanut Peilitalosta uusintapainoksen. Sama vuonna 1983 otettu valokuva leviää nyt maailmalla.

”Se levynkansi pitää nähdä omin silmin. Se näyttää futuristiselta. Sama valokuva, mutta nyt siinä alla lukee: Cleopatra Records, Los Angeles, 2018. Kuvittele, että voisi katsoa aikakoneella 80-luvulta tulevaisuuteen ja miettiä, että tehtävä suoritettu”, Jyrki luonnehtii.

Levy-yhtiön kotimaasta huolimatta Black Paradella ei hänen mukaansa kuulu mitään lajityypillisen amerikkalaista. Se on tehty 1980-luvun alun uusromanttisen ekshibitionismin ehdoilla. Vaatteet ja nyt myös aatteet tulivat lännestä: Briteistä, Euroopasta.

Jo vuoden 1977 punkräjähdyksen aikaan basisti Panda Nikander ja kumppanit olivat lähteneet hakemaan oppia Lontoosta. 80-luvulle tultaessa yhtye hallitsi habituksellaan Helsingin yöelämää, joka vielä aiemmin oli ollut tuulipukuvyöhykettä.

”Ne toivat punkin Suomeen, siis sellaisena kuin miltä se ulkoisesti näytti, niittivyöt ja niin edelleen. Siksi tätä uutta levyä tehdessä sopi jotenkin ajatukseen, että ollaan yhä YYA-sopimuksen maailmassa, Varsovan liiton ja Naton välissä. Kun tehdään biisi, jossa on kertosäe ranskaksi tai saksaksi, se on postpunkia: eurooppalaista musiikkia, rautaesiripun musiikkia, hyvin epäamerikkalaista.”

Black Parade -levyn tekstejä varten Jyrki 69 kertoo tarkoituksella eläytyneensä 1980-luvun mentaliteettiin ja omiin henkilökohtaisiin muistoihinsa tuolta ajalta.

”Koulusta kotiin tullessa piti ensiksi tiskata, ja pistin aina Ylen Rockradion päälle. Siinä vaiheessa, aina samaan aikaan päivästä, soi Paraatin Romanssi. Kuulin kertosäkeen väärin: ’Älä koskaan mädänny pois’, ja mietin, että onpa todella tylyä! Kuuntelin siis pelkkää englanninkielistä musaa silloin. Peilitalossa oli ensimmäinen suomenkielisen bändin kasetti, jonka hankin.”

Yhtyeen perussoundia on päivitetty hyvin maltillisesti. Se pohjaa samaan linjakkaaseen kitara- ja syntetisaattoriekonomiaan, jonka vuoksi bändiä aikoinaan kritisoitiin härmärockpiireissä diskohileiksi, ja joka nykyään on nostalgiasta kurottavan vaihtoehtorockin vakiintunutta kuvastoa.

Jyrki huomauttaa, ettei bändi ole halunnut jumittua 1980-luvun alun teknologioihin tai teeskennellä, ettei vuoden 1983 debyytin ja tuoreen levyn välissä olisi tapahtunut paljon – Dingo ja Duran Duran tulivat ja söivät osan Paraatin perinnöstä – mutta itse hän on halunnut tallentaa ajankohdan, jossa nuoren aikuisen into yhdistyy Paraatin rankkaan ehdottomuuteen.

”Halusin pysyä siellä 1980-luvun henkisessä ilmapiirissä ja estetiikassa. Kun teet nuorena musaa, sinulla ei ole elämänkokemusta. Biisien aiheina ovat kirjat, elokuvat ja ehkä ensimmäinen ihmissuhdekokemus tai haave sellaisesta.”

”Mietin, mitkä asiat sen ikäisenä tekivät vaikutuksen: mustavalko-tv, sarjakuvat, punk, pienoismallien rakentelu, Michael Cainen vakoojaleffat, kylmä sota… Kävin monipuolisesti noita asioita läpi päästäkseni siihen yksinkertaiseen naivismiin, että mitä jos olisin myöhäisteini. Mutta olenkin aina ollut tarkoituksellisesti niin naiivi kuin mahdollista.”

Kosketuspinta tähän aikaan on pidetty minimaalisena. Digital Twin -kappaleen tekstitys on laadittu uuden Blade Runnerin pohjalta, mutta sekin toisintaa alkujaan leimallisesti 80-lukulaisen kulttuurituotteen nykyaikaan päivitettynä.

Kahden eri muusikkosukupolven ja aikakauden onnistuneesta kohtaamisesta Jyrki mainitsee Iggy Popin ja Josh Hommen yhteistyön. Se toimi hänelle inspiraation lähteenä.

”Moderni innoittajani oli Iggyn ja Hommen Post Pop Depression -levy ja sen live sekä dokkari. Lähtökohta oli sama: molemmilla on omat soundinsa ja kuinka sovittaa ne yhteen, siten että musiikki toimii ja kuulostaa tuoreelta.”

Mustan paraatin nuorimpana jäsenenä Jyrki muistuttaa edustavansa bändin alkuperäiskokoonpanoa perässä seurannutta sukupolvea. Hän ei koskaan ehtinyt nähdä yhtyettä livenä sen suuruuden päivinä.

Silti Paraati on kulkenut elämässä mukana enemmän tai vähemmän taustalla vaikuttaen: esikuvana, yöstä tuttuina hahmoina ja omituisten sattumien kautta ilmenevänä haamuna.

Katsotaan jälleen Peilitalon takakantta:

”69 Eyes -kitaristi Baziella oli aikoinaan sama liivi, joka Pandalla on siinä kuvassa. En tiedä, mistä se oli sen saanut. Olin todella vaikuttunut, että tässäpä on kova jäbä – mikä oleellisesti edesauttoi ajatusta pistää bändi aikoinaan pystyyn. Ja myöhemmin juuri Panda oli meidän ensimmäinen keikkamyyjä ja manageri. Panda järjesti ekat keikkamme Lepakon yöbileissä ja järkkäsi meille alennusta Dekadenzista (punkiin erikoistunut vaateliike).”

Toinen The 69 Eyesin linkki vanhempaan skeneen on basisti Archzie, joka oli aiemmin soittanut Syyskuussa. Syyskuu oli eräänlainen maakuntatason versio Paraatista ja sen kilpailija.
Jyrkin mukaan Musta paraati on aina ollut joka tavalla olemassa, vaikkei aktiivisena bändinä, niin inspiroimassa ja ottamassa siipiensä suojaan. Joskus kohtalonyhteys esikuvabändiin tuntuu epätodelliselta:

”Asuin vuosikaudet Merihaassa, ja autokannen alta kuului jatkuva rummunpauke. Mietin aina, kenellä siellä on treenikämppä. Nyt viimein selvisi, että Paraatin tyypeillä tietenkin. Kaikki nämä vuodet.”

Mustan paraatin solistin paikka on ollut bändin historian aikana tuulinen. Useiden miehistövaihdosten ja erinäisten comeback-keikkojen myötä laulajina on kuultu niin Jore Vastelinia, Njassaa, Epe Kronholmia kuin myös yhtyeen 2010-luvun inkarnaatiossa pari vuotta vaikuttanutta Herra Ylppöä. Tulkitsijoina ovat käväisseet myös Kalle Ahola ja Ville Valo.

Uusi musta -singlen 2015 ainoana levytyksenään julkaisseen Ylppö–Paraati-yhteistyön tulevaisuudesta kysyttäessä Jyrki arvelee Ylpön palaavan kuvioihin, kun laulukieli on jälleen suomi. Hän sanoo tiedostavansa, että miehistönvaihdokset ovat aina saaneet yhtyeen faneissa aikaan kovaa kritiikkiä.

”Aina voi miettiä, miten kukin laulaja suoriutuu Paraatissa. Netistä löytyy esimerkiksi Ylpön Provinssi-keikka, ja se on todella vakuuttava. Keneen Paraatin laulajaa edes pitäisi verrata, kun siellä on joka kerta ollut eri tyyppi? Black Parade -levy on tavallaan tilausteos, jossa pysyn tietyissä raameissa, enkä lipsahda sieltä muuhun ilmaisuun. Yritin karistaa kaikki omat maneerini.”

Musta paraati on 80-luvun jälkeen viettänyt hiljaiseloa, tehnyt muutamia paluukeikkoja vain kadotakseen taas kartalta, ilmestynyt jälleen ja löytänyt uusia yleisöjä. Solistin roolina on ollut kanavoida vanhaa kulttibändiä, mutta yhtyettä ei voi pitää steriilissä tyhjiössä, vaan henkilövaihdokset tuovat aina väkisin jotain omasta essenssistä mukanaan.

Ylpön kausi antoi aavistuksen suunnasta kohti timorautiaismaista iskelmärockia, Jyrki 69:n Paraati taas on gootimpi. Nämä kurssinvaihdokset voivat ärsyttää vanhoja faneja ja hämmentää uusia. Jyrkin mukaan kritiikki osuu usein ohi itse asiasta:

”Monet suhtautuvat Paraatiin suorastaan haudanvakavasti. Mikä sopiikin, kun miettii millaisesta bändistä on kyse. Olin itse ihan samanlainen tosikko silloin, kun ne tribuuttikeikat tulivat 2000-luvun puolivälissä. Bändihän itse naureskelee, kun sanotaan, että fanien levyt palavat nyt roviolla… Ne levyt ovat palaneet aika monta kertaa.”

Laulukielen vaihtuminen englanniksi herättää tietenkin kysymyksiä. Tilanne on looginen, kun ottaa huomioon, että yhtyeellä on jo kulttibändin nimeä maailmalla. Jyrki arvelee Musta paraati -sanayhdistelmän vaikuttavan yhtä merkilliseltä kuin miltä Dimmu Borgir yhdysvaltaiselle kuulostaa.

Sanoitusten avaamiseksi myönnyttiin levy-yhtiön toivomuksesta kääntämään Johtaja-single vuodelta 1983. Jyrkin mukaan ehkä liiankin kirjaimellisesti. Hän ei halua antaa vaikutelmaa, että yhtye yrittäisi hyväksikäyttää vanhaa kulttibändiperintöään.

”Joku oli tuohtunut, että on lähdetty rahastamaan, mikä kertoo siitä, ettei tajuta alkuunkaan, mistä raha tässä bisneksessä tulee. Tai että nyt tavoitellaan 69 Eyesin pikkutyttöfaneja. Milloin olet viimeksi ollut 69 Eyesin keikalla? Ei siellä ole mitään pikkutyttöjä näkynyt moneen vuoteen. 69 Eyesin logonkin ovat unohtaneet laittaa tuohon”, Jyrki toteaa osoittaen levynkannen infotarraa.

Vaikka Jyrki toivookin voivansa avata yhtyeelle uusia kanavia ja antaa sille uutta näkyvyyttä myös Suomen ulkopuolella, hän näkee oman asemansa bändissä rivimiehenä.

Teksteistä vastatessaan hän on kuunnellut bändin toiveita, saanut lopulta vapaat kädet ja tullut tehneeksi yhtyeen kanssa albumin. Kaikki bändin jäsenet vain muutamissa treeneissä yhtäaikaisesti tavanneena hän huomasi integroituneensa kokoonpanoon kuin huomaamatta.

”Kun jätkät pyysivät minua mukaan, ajattelin, että olen apuna, yhtenä uutena ’instrumenttinä’. Olin huomannut, että Saku (Paasiniemi, kitaristi) oli aina yleisössä, kun vedin Rock ’n’ Roll Night School -klubia, ja ehkä sillä oli vaikutusta. Sitten Saku lähetti eräänä iltana muutaman demobiisin, ja se kuulosti heti aivan samalta yhtyeeltä: autenttiselta Mustalta paraatilta. Meni pari tuntia, ja olin tehnyt niistä lauludemot.”

Kiihkoilevan Paraati-yleisön skeptisyys on jo moneen kertaan testattu, mutta tärkein kritiikki tulee ulkomailta. Ensimmäiset englanninkieliset Black Parade -arvostelut on juuri julkaistu. Ehkä se on tunnustus, jota bändi on 80-luvulta lähtien odottanut, mutta ei ole rautaesiripun takaa koskaan uskonut saavuttavansa. Maailma on muuttunut kosmopoliitimmaksi, ja samalla pysynyt yllättävän paljon ennallaan turvattomuudessaan.

”Se todellisuus, josta Musta Paraati on lähtöisin, oli sodanjälkeinen maailma. Edellistä sotaa muisteltiin ja seuraavaa odoteltiin. Totta kai olen miettinyt sitä. Ihan kuin olisi niin, että aina kun maailmassa on samat jännitteet ja uhat, niin Musta paraati nousee taas esiin.”

Musta paraati keikkailee 13.12. Jyväskylän Lutakossa ja 14.12. Helsingin Nosturissa.