Artisti nosti esille vaihtoehtomusiikin tekemisen kannattavuuden Suomessa – kommenttiosio ei ole suopea: ”Miksi minun pitäisi maksaa taiteilijan eläminen?”

Viitasen Piian puheenvuoro vaihtoehtomusiikin kannattavuudesta Suomessa keräsi anonyymien veronmaksajien vihan.

20.03.2024

Moni varmasti miettii, kuinka Suomen kokoisessa maassa on mahdollista elää musiikilla. Populaaripuolella leivän sivuun on mahdollista päästä kiinni, mutta mitä syvemmälle marginaaliin mennään, sitä hankalammaksi tulee taiteella eläminen. Kyseessä on ongelma, joka on ollut olemassa kenties koko levytetyn musiikin historian ajan.

Arvostettu muusikko Viitasen Piia vierailikin Helsingin-Sanomien haastateltavana keskustelemassa hieman vaihtoehtomusiikin kannattavuudesta pienessä maassamme. ”Kannattaako musiikkia tehdä?” -nimisessä jutussa itse elantonsa musiikilla tienaava Viitasen Piia puhui siitä, kuinka tukisysteemit muusikoille ovat puutteellisia tai jopa olemattomia, ja kuinka näin ollen radion listahiteille vaihtoehtona olevan musiikin tekeminen on hankalaa.

Kuten olettaa saattoi, keräsi jutun kommenttiosio joukon negatiivista palautetta. Anonyymit veronmaksajat kerääntyivät listaamaan taloustieteen realiteetteja ja kapitalismin iskulauseita kysynnän ja tarjonnan laista ja siitä, miten maksava asiakas antaa arvon taiteelle.

”Saa sitä musiikkia ja taidetta tehdä, mutta jos kukaan ei halua sitä ostaa, niin silloin varmaan kannattaa miettiä uudelleen asioita realistisesti. Miksi minun pitäisi maksaa jonkun joka kuvittelee olevansa taiteilija, niin maksaa hänen elämisensä. Ei kukaan minullekaan verotuloista maksa mitään. Itse tässä on jokaisen yritettävä pärjätä”, yksi kirjoittaa.

Nyt Viitasen Piia itse on vastannut jutun keräämään palautteeseen sosiaalisessa mediassa.

”Kiitos kaikista viesteistä joita olette laittaneet eri reittejä eiliseen Hesarin juttuun liittyen! Koska jutun kommenttipalsta oli yllättäen liekeissä, tässä vielä muutama ajatus aiheeseen liittyen. Jutussa pyrittiin nostamaan yleisesti muusikoiden työttömyys- ja sosiaaliturvan puutteita esiin, ja minä satuin olemaan haastateltavana. En siis mennyt haastatteluun kertoakseni että ’kylläpä on tullut tehtyä vaikea uravalinta’ tai vaatimaan valtiolta itselleni tukia tai rahaa. Kommenttipalstan perusteella osa tuntui tähän tapaan asian tulkinneen. Mutta voin toki vahvistaa, että jos motivaationi työhön olisi pelkkä raha, olisin aikapäivää sitten valinnut työkseni jotain muuta kuin kulttuuri- tai sosiaalialan”, laulaja avaa ja jatkaa:

”Kommenttipalstan väelle voin täten tiedottaa, että kiitos vain pärjään tällä marginaalimusiikillani aivan yhtä hyvin (tai huonosti) kuin aikoinaan sosiaalialan töillänikin, ja ihan verojakin työstäni maksan. Jos en tulevaisuudessa pärjää, voin aina lopettaa ja palata sosiaalialalle, jossa töitä on tarjolla todennäköisesti hamaan tappiin asti, joten älkäätte huoliko. Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen niiden musiikin ammattilaisten osalta joilla ei ole muuta koulutusta, ja jotka tekevät työkseen marginaaliin jäävää musiikkia josta jutussa puhutaan. Työttömyys- ja sosiaaliturvan puutteet koskevat sitäpaitsi muitakin musiikin ammattilaisia kuin vain indiemusiikintekijöitä.”

”Marginaalimusiikiksi voidaan lukea kaikki sellainen musiikki mikä ei soi radioiden soittolistoilla tai päädy Spotifyn soittolistojen kärkeen. Tämän ajatuksen mukaan maassamme marginaalissa ovat mm. kaikki lastenmusiikki, kansanmusiikki, jazzmusiikki, taidemusiikki sekä edustamani indie/folk-musiikki. Näiden kaikkien musiikinlajien ammattilaisia tuetaan vaihtelevasti erilaisin apurahoin, ja syystä, sillä rahaa liikkuu tällä hetkellä keikkailun lisäksi lähinnä radiossa, TV:ssä ja striimikuninkaallisille, eikä mikään edellä mainituista genreistä nauti erityisen suuresta näkyvyydestä näillä saroilla. Ilman tukia edellä mainittujen taiteenlajien ammattimainen tekeminen on Suomessa hyvin vaikeaa, ja useimmille mahdotonta.”

”Jos raha on ainoa mittari millä taiteen ja kulttuurin arvoa halutaan mitata, voitaisiinko sitten perustaa päätökset ja mielipiteet faktoihin: Kulttuuriala tuottaa huomattavasti enemmän kuin sitä julkisesti rahoitetaan. Taiteen ja kulttuurin valtionrahoitus oli yhteensä 1,3 miljardia euroa vuonna 2019. Tuki tuotti 14 miljardin euron tuotoksen. Kulttuuriala työllistää enemmän suomalaisia kuin metsäteollisuus ja elektroniikkateollisuus yhteensä”

Voit lukea koko kirjoituksen alhaalta.

Lisää luettavaa