Musiikin ystäville Islannista tulee väistämättä ensin mieleen eksentriset artistinsa: Björk, joka on viime aikoina näyttäytynyt lähinnä vanhan koulunsa diskossa soittamassa dj-setin kaikkien yllätykseksi. Tai Sigur Rós, jonka jäsenet pähkäilevät parhaillaan, kuinka saisivat veropetosepäilyjen jäädyttämät varansa takaisin.
Edellä mainittujen lisäksi 350 000 asukkaan maan rajojen ulkopuolelle on levinnyt Sólstafirin post-metalia, Ólafur Arnaldsin kokeilevia elektronisia sävellyksiä, helmikuussa menehtyneen Jóhann Jóhannssonin elokuvamusiikkia ja paljon muuta. Asukaslukuun suhteutettuna todella paljon muuta.
Kannustava ympäristö on Anna Ingibjörg Þorgeirsdóttirin mukaan toinen syistä lukuisten menestyksekkäitten artistien taustalla. Pieni ja verrattain nuori tasavalta on ylpeä omistaan, oli kyse sitten musiikista, urheilusta tai muusta. Koulut ja nuorisotalot tarjoavat puitteet musiikin harrastamiselle ja yhteisö, jossa ”suurin piirtein jokainen tuntee toisensa”, kannustaa omiaan jahtaamaan unelmiaan.
Näin Annan ensimmäistä kertaa konserttitalo Harpan lavalla. Hän esiintyi kahden muun 20-vuotiaan naisen kanssa. Konfekt-niminen trio esitti häkellyttävän kaunista musiikkia, jossa paikallissuuruus Of Monsters and Menin areena-indie kohtasi yllättäen vuosituhannen taitteen r&b:n. Anna lauloi koskettimiensa takaa maton jalkojen alta vetävällä varmuudella ja voimalla.
Kun nopeat haut Facebookissa, Soundcloudissa ja muissa kanavissa eivät kertoneet yhtyeestä mitään, oli pakko mennä nykäisemään hihasta. Anna kertoi, että kyseessä oli heidän ensimmäinen esiintyminen yleisön edessä. Facebook-sivun luomisesta he ovat puhuneet.
”Koimme, että tämä olisi hyvä paikka saada kokemusta ja palautetta ja samalla harjoitella live-esiintymistä”, hän sanoo.
Ja palautetta he saivatkin.
Konfekt sijoittui nuorille islantilaisartisteille suunnatussa Músíktilraunir-kilpailussa toiseksi. (Músíktilrauniria sponsoroi tietenkin Icelandair, joka lennätti paikalle toimittajia – minutkin.) Anna valittiin kisan parhaaksi laulajaksi ja parhaan rumpalin tittelin sai hänen yhtyekaverinsa Eva Kolbrún Kolbeins. Palkinnoksi trio sai esiintymispaikat kahdella Islannin merkittävimmällä festivaalilla: Secret Solsticessa ja Iceland Airwavesissa.
”Ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntuu, että tästä voisi tulla jotain. Että voisimme tehdä musiikkia, josta joku muukin ehkä pitäisi”, hän sanoo vaatimattomuudella, joka istuu hyvin myös suomalaiseen suuhun.
Trion täydentää kitaristi Stefanía Helga Sigurðardóttir. He ovat kotoisin Seltjarnarnesista, kahden neliökilometrin suuruisesta kunnasta, jossa on alle 4700 asukasta. Hiljaiselle niemelle Suur-Reykjavikin alueelle pystytetty kunta on tunnettu lähinnä naisten käsipallojoukkueesta ja meren rannalla sijaitsevasta geotermisestä altaasta. Anna, Eva ja Stefanía olivat samassa päiväkodissa, kävivät samaa esikoulua ja pelasivat yhdessä käsipalloa.
”Islannissa kasvaminen on ollut mahtavaa, mutta myös rajoittavaa. Nautin siitä vapaudesta ja turvallisuuden tunteesta, jotka vain täällä voi olla. Samaan aikaan tuntuu kuitenkin siltä, että muilla mailla saattaisi olla enemmän tarjottavaa.”
Kaveruksen perustivat Konfektin vasta viime syksynä. Kaksi englanniksi ja yhden islanniksi lauletun kappaleen Harpan salissa esittänyt yhtye on menossa studioon toukokuussa. Ep olisi tarkoitus saada julkaistua vielä kesäksi. Facebook-sivukin on jo perustettu.
Anna kertoo, että hänellä ei ole ollut koskaan suunnitelmissa luoda uraa artistina vaan pitää musiikki harrastuksena. Samalla hän myöntää tiedostaneensa pienestä pitäen, että ”tullakseen joksikin” musiikkialalla, yleisöä olisi löydettävä Islannin rajojen ulkopuolelta. Konfektin pääasialliseksi laulukieleksi valikoitui englanti juuri siitä syystä, että myös muut kuin islantilaiset voisivat ymmärtää heitä.
Inspiraatio Konfetkin kappaleisiin tulee useimmiten – yllätys, yllätys – Islannin luonnosta. Annan mukaan se on toinen niistä syistä, jonka vuoksi maasta on tullut lukuisia arvostettuja artisteja. Poikkeuksellisen karu mutta kaunis luonto geysireineen, tulivuorineen, jäätikköineen ja vuonoineen on läsnä kaikkialla.
”Paras asia Islannissa on luonto, ja sitä ei tarvitse lähteä etsimään kaukaa. Olen useasti vain napannut kitaran kainaloon ja kiivennyt vuorelle. Valinnut suunnan, josta on parhaat näkymät ja antanut inspiraation tulla.”
Viikonlopun mittaisen reissun aikana ehdin itse kokea Músíktilraunir-kilpailun lisäksi turisti-Islannin: opastetun kävelykierroksen Reykjavikissa (suosittelen, kaupunki on juuri otollisen kokoinen sille), legendaarista mainetta nauttivan nakkikioskin (ei kasvisvaihtoehtoa), aika paljon parempia ravintolakokemuksia (Matur & Drykkur, voi kyllä! Snaps, toimii!), geotermisen kylpylän Blue Lagoonin (paikallisten suosimia, “autenttisempia” vastaavia löytyy, mutta skumppalasi kädessä kaulaa myöten höyryävässä vedessä lilluessa ei voinut kuin todeta: kelpaa!), luonnontieteellisen museon ja planetaarion Perlanin (muista käydä jääluolassa ja näköalaterassilla) ja tietysti yöelämää (paikalliset tuntuvat juhlivan hyppimällä baarista toiseen kunnes oksentavat, onnistuu!).
Annan vinkit painottuvat luontoon, mutta saavat odottaa seuraavaa kertaa. Googlen kuvahaun tuloksia näistä katsellessa ei voi kuin todeta sellaisen olevan tulossa.
”Voisin nimetä niin monta paikkaa, mutta esimerkiksi Snæfellsnes-Arnarstapi, joka ei ole yleisin turistikohde. Vestfirðir eli länsivuonot on mainittava myös. Rauhallinen paikka, jossa on upeimmat näkymät islantilaisiin vuonoihin.”
Jatkanpa näiden kuvien katselua Konfektin esikoisjulkaisua odotellessa.