”Asioista suoraan puhuminen on monille vierasta” – haastattelussa Keko Salata

Keko Salata eli Sakke Aalto julkaisi hiljattain kolmannen albuminsa. Artisti avaa Rumballe levyn teemoja ja taustoja.

Tero Ahonen

Keko Salata julkaisi maaliskuussa albuminsa Asioilla on tapana järjestyä. Lähes tunnin mittainen levy sisältää peräti 19 kappaletta. Rumba haastatteli Keko Salataa eli Sakke Aaltoa kolmannen levynsä teemoista ja teosta.

Useampi levyn biiseistä käsittelee ihmissuhteita, jolloin myös rakkaussuhteet ovat yhtenä aspektina läsnä. Kyse ei kuitenkaan ole mistään pumpulirakkaudesta. Onko rauhaisa rakkaus edes mahdollista?

”On mahdollista. Mutta en saa mitään irti musiikista, jossa se olisi alleviivattua ja ihanaa. Ammennan biisini sellaisesta tunteiden ja muistojen kaivosta, josta löytyy roppakaupalla draamaa. Rakkaus on vaikea aihe tehdä lauluja, sillä se on niin iso tunne ja täytyy varoa, ettei siitä tule juustoista. Mieluummin tekee sitten joistain synkemmistä muistoista.”

Levyllä kuuluu yhtäältä pettyneisyys muihin ihmisiin, mutta vahvasti läsnä on myös vastuunkanto omista tunteista. Mitä se vaatii, että pystyy reflektoida ihmissuhteita introspektiivisella tasolla?

”Aikaa. Sitä että pystyy katsomaan peiliin. Aikuisena sitä tajuaa, että paljon siitä mitä tapahtuu on itsestä kiinni. Artistipersoonani uskaltaa syytellä itseään, se on minulle popbiiseissä freshiä.”

”Koska mä pelkään -biisissä puhutaan muun muassa sisäisestä lapsesta ja kiintymyssuhteista. Kun soitin sen frendille ennen julkaisua, hän kommentoi että ’Tämä on hyvä, mutta tämä on myös aika diippi’. Mutta jengi on tykännyt siitä. Ne ovat omia kokemuksia totta kai, mutta vähän myös tuollaisia terapiajuttuja. Oli joka tapauksessa siistiä tuoda popmusiikkiin jotain erilaista.”

”Materiaalini on isolle yleisölle vähän haastavaa, vaikka itse miellän levyn melko kevyenä. Sitä en osaa kunnolla sisäistää, että tämä olisi jollekin vaikeaa musiikkia.”

Oletko saanut palautetta siitä, että levy olisi vaikea?

”En ole, kaikki ovat päinvastoin kehuneet, eikä kukaan ole sanonut mitään negatiivista. Mutta voin aistia sen. Kun kuuntelen millaisia biisejä muilta tulee ja kun olen aika pitkään ollut mukana musiikkihommissa, niin tiedän, että tämä asioista suoraan puhuminen on monille vierasta. Levylläni joutuu oikeasti kuuntelemaan sanoja, eikä se ole kaikille itsestäänselvyys.”

”En kuitenkaan erityisemmin tee kompromisseja. Pidän myös simppelistä, mutta siinä täytyy silloin olla joku toinen siisti juttu mukana. Otetaan esimerkiksi Kaveri-biisi. Siinä puhutaan suoraan, mutta sen kohdalla jengi on kommentoinut että ’Wow, mitä sä meinaat tällä’. Sitten sitä ihmettelee että ’Häh, justhan mä sanoin’. Eli kun yritän tehdä simppeliä, se otetaan monimutkaisena. Siinä biisissä on sellainen aavemainen fiilis ja outo meininki, niin siihen se yksinkertainen teksti sopii. Jos sen olisi räpännyt johonkin perus träppibiittiin, se olisi ollut ihan turha.”

Olet suosittu artisti ja saat paljon positiivista palautetta, mutta levyllä asema on epävarma, kuin katsoisit skenen ulkopuolelta sisään. Kuinka paljon tämä kuvastaa todellisuutta?

”Jälkipuolisko on oikein, sillä on totta että olen aina ollut ulkopuolella tästä skenestä. En ole koskaan bondannut erityisemmin musiikkijengin kanssa, enkä käy bileissä hirveästi. Ystävänikään eivät liity musiikkiin. Tällä levyllä sen sijaan kuuluu sellaista läpänomaista katkeruutta siitä, että miksi en minä saa pokaaleita ja miksi en minä ole radiossa. Mutta oikeesti se on todella ok.”

”Olen itsevarma musiikkini suhteen, rakastan sitä ja fanitan tätä projektia ihan kybällä. Olen saanut viestejä, joissa huolehditaan että ’Kyllä olet oikea artisti ja stop nyt noille puheille’, mutta ne eivät tiedä, että olen täällä tuulettanut sitä, että vitsit olen hyvä ja Suomen kovin artisti. Ihan tosissani kelaan niin, mutta en myöskään halua olla kusipää. Siksi ilmaisen jotkut asiat vitsailun kautta.”

Kuva: Tero Ahonen.

”Valeartisti-biisi taas liittyy enemmän siihen, että jos minulle ilmaantuisi nyt livekeikka, kokisin etten pysty enkä halua. Koko livejutun suhteen olen siis edelleen epävarma. Olen sanonut aiemminkin, että on se kumma, että se on edelleen ihan standardiasia, että kun teet musiikkia, niin kaikki kyselevät että milloin olisi keikkoja tulossa. Mutta eivät kaikki pysty olemaan ilman paitaa lavalla. Jotkut haluavat vain tehdä musiikkia ja julkaista sitä. Eihän kirjailijakaan mene lavalle esittämään tekstejään, joten miksi levyttävän artistin odotetaan automaattisesti tekevän niin.”

”Aloin ysärin lopulla tehdä biittejä omassa kellarissani, enkä usein edes nähnyt räppäreitä joille ne biitit tein. Ne saivat kunnian lähes aina, ja se oli ihan okei. Nykytilanne on siinä mielessä samanlainen, että en tarvitse muuta, sillä henkinen täyttymys tulee siitä, että musiikkini, taiteeni ja tekstini leviävät.”

”Toki positiivisesta palautteesta tulee älyttömän hyvä fiilis, vaikka sekin on hassua, koska en ikinä pyytänyt sitä. Julkaisin vuonna 2015 ensimmäisen biisini, ja vaikka minulla oli jonkinlaisia odotuksia, en todellakaan odottanut, että ihmisten maailma mullistuisi sillä tavalla kuin jotkut ovat viesteissään ilmaisseet. Tämä on nyt paisunut tällaiseksi. Mutta kunpa se ei menisi tästä isommaksi, koska se tuo outoa vastuuta. En halua olla liian jotain. Tämä on ihan hyvä näin.”

Levyllä leikitellään paljon erilaisilla kielillä sekä skiteissä että feattaajien puolesta. Kuinka päädyit näihin ratkaisuihin?

”Monikulttuurisuus on minulle kaiken a ja o. Kaipaan sua -biisissä on euroviisumeininkiä, Pohjois-Afrikkaa, Boyatin puolesta Kosovo-/Albania-fiilistä ja vielä suomalaista slaavilaista iskelmämelankoliaa. Mikäs sen parempi kombinaatio. Amocia en tuntenut entuudestaan. Laitoin hänelle vain viestiä, että haluatko lähteä messiin. Hän halusi, ja nimenomaan saamen kielellä. Olen itse ollut aina vähän altavastaaja, niin tuli siisti fiilis siitä, että pystyin ottamaan levylle mukaan paljon uusia nimiä.”

Yksi teema levyllä on maailman tila. Kuinka epätoivoinen olet sen suhteen? Mitä pitäisi tehdä, että planeetta pelastuisi?

”Viime vuosi oli niin perseestä, että siihen verrattuna olen erittäin positiivinen tänä vuonna. Mutta ei minulla ole tähän soppaan paljoa sanomista: kierrätän ja yritän olla mukava ja niin poispäin. Mutta tuntuu siltä, että kyllä tämä maailma menee aika solmuun. On tärkeää keskittyä siihen, ettei oma pääkoppa mene ihan niin solmuun. Mielenrauha olisi hyvä olla.”