Biisejä automatkoilla ja peiton alla – haastattelussa Evelina

Amanda Micklin

Evelinalla olisi tarpeeksi materiaalia debyyttialbumia varten, mutta hän ei ole varma onko albumi enää järkevä konsepti.

Teksti: Anna Brotkin, kuvat: Amanda Micklin

Suora tie, tylsä maisema ja ajoaikaa vielä neljä tuntia jäljellä. Plääh! Persekin puutuu.

Pitkät automatkat saattavat olla monen mielestä puuduttavia, mutta Evelinalle ne ovat otollista biisinkirjoitusaikaa.

”Autossa syntyy joku sellainen alitajuinen flow. Se on monesti paras paikka uusille ideoille”, Evelina sanoo.

Artistin kahden biisin mittainen esikois-ep julkaistiin viime keväänä. Vuoristorataa sekä Eevil Stöön kanssa tehty Rakkaudesta lajiin löysivät heti yleisöä, ja biisintekoa jatkettiin yhdessä tuottaja Henri Lanzin eli MGI:n kanssa. Soundit syntyvät M-Eazy Musicin studiolla Lahdessa. Studiossa Evelina ei ole mikään eukalyptushöyryjä hengittelevä kuorotyttö.

”Vastoin kaikkea mitä laulamisesta neuvotaan, tykkään juoda kokista ja syödä suklaata. En ole koskaan oikein oppinut avaamaan ääntäkään”, Evelina sanoo.

”Toisaalta on ollut helppoa olla tyytyväinen siihen, miltä kuulostaa, kun MGI on niin hyvä siinä mitä tekee. Se saa sut kuulostamaan Beyoncélta joka tapauksessa.”

evelina-amandamicklin3

Evelina on työstänyt biisejään MGI:n kanssa nyt kahden vuoden ajan. Yhteistyö alkoi kun MGI kuuli Evelinasta puskaradion kautta alkuvuodesta 2014. Sen jälkeen Evelina on julkaissut kolme sinkkua ja vieraillut useilla muiden artistien biiseillä. Valmista materiaalia olisi jo tarpeeksi kasassa kokonaista albumia varten, mutta Evelina ei ole ollenkaan varma, onko albumi konseptina enää vuonna 2016 välttämätön artistin uran kannalta.

”Se on ihan auki, että kannattaako julkaista albumia vai ei. Jollain JVG:llä on toiminut tosi hyvin se, että julkaistaan yksittäisiä biisejä”, Evelina miettii.

Biisit, joita hän teki kaksi vuotta sitten, eivät automaattisesti enää artistia itseään miellytä.

”Nyt kun kuuntelen jotain vanhoja juttuja, tekisi mieli tunkea tehosekoitin korvaan. Heti alkaa miettiä että ’äh, miksi mä laulan noin’ tai ’miksi mä sanon tolla äänenpainolla’?”

Ehkä nopea sykli liittyy myös genreen: kitarafolkin sounditrendit muuttuvat paljon hitaammin kuin elektronisen r’n’b:n.

Evelina kokee kasvaneensa biisintekijänä ja suhtautuu kunnianhimoisesti taitojensa kehittämiseen. Kokeilujen kautta näkökulma on laajentunut.

”Kaksi vuotta sitten olin tosi alussa kirjoittamisen ja säveltämisen kanssa. Tietysti sieltä on jäänyt jotain aihioita ja laineja myöhempään käyttöön, mutta on paljon sellaista mitä en enää laittaisi ulos.”

Kun Evelina aloitti biisinteon MGI:n kanssa, ei suunta ollut aivan selvillä. Oli kokeiltava ja testattava, jotta oma suunta r’n’b:n, popin ja hip hopin välimaastosta alkoi löytyä. Ensin artistin tyyli oli selvästi popimpi.

”Viime vikoina mukaan on tullut lisää edgeä.”

Musiikinteossa kaksikon työnkuva menee niin, että MGI lähettää Evelinalle trackejä, joiden päälle Evelina alkaa rakentaa omia juttujaan, melodioita ja sanoja. Kirjoittamiseen hänellä ei ole mitään valmista kaavaa, vaan hän työskentelee kulloisenkin fiiliksen mukaan. Vuoristorataa-biisin teksti syntyi puolessa tunnissa, ”sellaisena oksennuksena”. Honey-biisiä taas viilattiin lähes vuoden päivät.

”Mun lempijuttu on olla sängyssä koko päivä ja kirjoittaa biisejä siellä. En ole sellainen tyyppi, joka kävelisi merenrantaan katsomaan auringonlaskua ja kirjoittaisi siitä.”

Kun biisistä on valmiina ensimmäinen demo, sitä pallotellaan MGI:n ja Universalin kanssa. Yksittäisiä sanoja vaihdetaan, soundeja hiotaan.

Aiheensa Evelina sanoo poimivansa omasta elämästään. Mukana on tietysti värikynää.

”Nyt valmiina olevista biiseistä ehkä yksi on sellainen, joka ei kerro jollain tapaa mun omasta elämästä. Kyllä musiikkiin syntyy ihan erilainen fiilis, kun se kertoo jostain mitä on itse kokenut.”

Evelinan puhelimen muisti on täynnä biiseihin liittyviä muistiinpanoja, avainsanoja ja ideanpätkiä. Puhelimen sanelimeen ja tietokoneelle tallentuu jatkuvasti pieniä melodianpätkiä. Monia niistä Evelina sanoo usein häpeävänsä jälkikäteen.

”Yksi kymmenestä jutusta mitä teen, on hyvä. Koen olevani tosi uusi ja alussa.”

Evelina toivoo, että tulevaisuudessa voisi tehdä biisejä myös muille artisteille. Kansainvälisyyteen on tietoisesti pyritty Evelinan soundissa, mutta urallaan hän ei ulkomaille ainakaan toistaiseksi pyri.

evelina-amandamicklin2

Evelina on kirjoittanut biisejä lapsesta asti, mutta aiemmin aina englanniksi. Musiikilliset esikuvat olivat englanninkielisiä, joten englanti tuntui luontevalta valinnalta.

”Suomeksi kaikki tuntuu olevan mahtipontisempaa ja jollain tavalla painavampaa. Siksi se tuntui varmasti vaikeammalta. Tuntui että pitää paljon tarkemmin miettiä, mitä sanoo.”

Kun biisinteko MGI:n kanssa alkoi, oli kielen vaihtaminen suomeen tietoinen valinta.

”Suomessa ei ollut ketään mimmiä, joka olisi tehnyt juuri tällaista musiikkia suomeksi. Tuntui, että tällaiselle oli sopiva rako.”

Musiikistaan puhuttaessa Evelina käyttää termiä ”jenkkisoundi”: isoa, kansainvälistä ja häpeilemätöntä. Sellaisen yhdistäminen suomenkielisiin lyriikoihin oli ehkä ennen tätä koettu turhan riskialttiiksi. Vielä kymmenen vuotta sitten suomenkielinen r’n’b oli harvinaisuus.

”Varmaan monet ajatteli, että tällaista soundia ei voi yhdistää uskottavasti suomen kieleen. Että lopputulos olisi jotenkin tosi nolo.”

Reaktiot Evelinan musiikkia kohtaan ovat kuitenkin osoittaneet päinvastoin. Honey-biisi on pysytellyt Spotify-listan kärkipaikoilla viikkokausia ja sitä on streamattu yli kaksi miljoonaa kertaa. Kultaraja on ylitetty.

Ajat ovat monella tapaa muuttuneet. Evelinalta ei ole julkaistu albumia, mutta hän on jo featannut Robinin, JVG:n, Cheekin ja Brädin biiseillä. Evelinan omista biiseistä kolmesta kahdella on mukana feattaaja: Rakkaudesta lajiin -biisillä räppää Eevil Stöö ja Honey-sinkulla Mikael Gabriel. Artistin mielestä ahkera feattaaminen on vahvasti tätä päivää.

”Jengi on ehkä tajunnut, että muiden kanssa voi tehdä yhteistyötä ja lopputulos on monesti parempi kuin jos tekisi vain yksikseen.”

Haastattelu julkaistu Rumbassa 1/2016.