Björkin kehuja ja Frank Ocean -covereita – haastattelussa Suomeen saapuva JFDR

Jófríður Ákadóttir jätti bändinsä ja ottaa nyt vastaan soolouran haasteet.

”Minulla oli pakkomielle hänen bändiinsä muutama vuosi sitten. Ja nyt on ollut uskomatonta nähdä hänen tekevän täysin omaa juttuaan.”

Näin kertoi Björk The Guardianin haastattelussa pari vuotta sitten. Bändi, josta Björk puhui, oli Samaris, ja ”hän” oli siitä soolouraa luomaan lähtenyt Jófríður Ákadóttir. Niin ikään islantilainen Jófríður tekee nyt musiikkia nimellä JFDR ja julkaisi soolodebyyttinsä Brazil viime vuonna.

”On ääretön kunnia saada Björkiltä tunnustusta!”, Jófríður kertoo.

Hän sanoo Björkin olevan aina ”läsnä” Islannissa ja erittäin kiinnostunut maan musiikkiskenestä.

”Björkillä on ollut suuri vaikutus musiikkiskeneen, erityisesti klassisten instrumenttien, elektronisen musiikin ja popin yhdistämisessä. Hän ansaitsisi vielä enemmän kunniaa hänen sovituksistaan ja tuotantotyöstään.”

Björkin soittimeen Samaris löysi viimeistään siinä vaiheessa, kun yhtyeen levyn julkaisi One Little Indian. Siis sama lontoolaislevymerkki, jolle Björk on levyttänyt aina Sugarcubes-ajoista asti. One Little Indianin pomo Derek Birkett tuli Jófríðurin juttusille Iceland Airwaves -festivaalilla 2012 ja Samaris päätyi levyttämään kaikki kolme albumiaan yhtiölle.

”Tuosta ajasta opin, että kuinka tärkeää on saada hyviä ihmisiä puolelleen. Tämä ulottuu tietysti levymerkkien yli, ja mielestäni artistit keskittyvät usein liikaa vain siihen että saisivat sopimuksen.”

JFDR julkaisi levynsä Jófríðurin oman White Sun -levymerkin kautta. Hänen mukaansa koskaan aiemmin ei ole ollut helpompi olla riippumaton indieartisti ja musiikkiteollisuuden nykysuunta kiehtoo häntä.

”Perustin White Sunin sateenvarjoksi kaikenlaiselle tekemiselle, mutta tällä hetkellä keskityn julkaisemaan ainoastaan JFDR-materiaalia. Helpottaa, kun on julkaisukanava omille ideoilleen.”

JFDR löysi lisää uusia korvapareja, kun juuri Sideways-festivaalilla esiintynyt, Islannissa asuva Ben Frost poimi White Sun -kappaleen tekemälleen soittolistalle. Frost on australialainen, mutta omaksunut ”maan tavan”, jos Jófríðurilta kysyy.

”Islanti on niin pieni. Ihmiset tukevat toisiaan ennemmin kuin kilpailisivat keskenään. Olen erittäin onnekas, kun sain kasvaa tuossa ympäristössä. Musiikkipiireissä on erittäin hyvä yhteishenki, ja iästä riippumatta kaikki ovat kiinnostuneita toistensa tekemisistä.”

Islantilaisuus on vahva leima, kiitos juurikin Björkin ja esimerkiksi Sigur Rósin.

”Sillä saa kiinnitettyä ihmisten huomion, mutta samalla se on hyvin rajoittavaa. Kaikki olettavat sinun olevan luonnolapsi, joka saa inspiraationsa vuorilta ja jäätiköiltä. Siihen junaan on helppo hypätä, mutta ei se oikeasti pidä paikkaansa monenkaan kohdalla.”

Elektronisten ja akustisten elementtien yhdistely ja tutulta kuulostava aksentti ovat omiaan vetämään puoleensa Björk-vertauksia. Niitä Jófríður ei edes lähde kiistämään, turha peitellä mistä on kotoisin ja mistä on saanut vaikutteita. Hänen mukaansa musiikki ja muutkin taiteenalat ovat jatkuvaa dialogia ja kuin peräkkäin kasattuja dominopalikoita, kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Enemmän häntä kiinnostaa sukupuoli.

”On mielenkiintoista olla nainen tällä kentällä. Se on asia, jolle en aiemmin suonut huomiota, mutta olen alkanut miettiä asiaa enemmän ja enemmän. Siinä on voimaa, mutta myös rajoituksia. Olen niiden suhteen erittäin utelias ja pyrin selvittämään missä ne rajat ovat.”

Jos Björk on vaikutteista ilmeisin, Airborne-kappaleen rumpusamplet lyövät ällikällä. Ne voisivat löytyä yhtä hyvin DJ Shadow’n levyltä. Liturgyn ja Ex Eyen rumpali Greg Fox soitti studiossa vapaamuotoisen performanssin, josta Jófríður ja Brazil-levyn tuottaja Shahzad Ismaily leikkelivät mieleisensä biitin.

”Sekä Shahzad että minä olimme halunneet tehdä tällaista musiikkia jo kauan. Minulla on pitkä suhde Aphex Twinin musiikkiin ja Shahzad tutustutti minut Squarepusheriin, sieltä ne vaikutteet ovat tulleet.”

Mitä muita vaikutteita musiikissasi sitten voisi kuulla?

”Keskityn biisinkirjoittamiseen todella tarkasti. Kuuntelin nuorempana Beatlesia, Abbaa ja Bob Marleyta. Vasta teini-ikäisenä aloin kuunnella ja etsiä tekstuuria ja äänimaisemia musiikissa. On niin monta tapaa liikuttaa kappaleen äänimaailmaa, mutta hyvä melodia ja soinnutus osuvat sydämeen.”

Yllättävä oli myös JFDR:n alkuvuodesta levyttämä cover. Islantilaiskäsittelyn sai Frank Oceanin White Ferrari.

”Frank Oceanin musiikki on ollut valtava vaikute itselleni. Hänen tuotantonsa on todella monimutkaista, mutta samalla jollain tapaa hauskaa. Hän on hieman röyhkeä ja vapaa, mutta pitäytyy kuitenkin aina pääelementeissään ja tarinankerronnassa.”

”Sain White Ferrarista vahvan yhteydentunteen. Aloin siinä vaiheessa tuntea itsevarmuutta omassa tekemisessäni. Kappaleen avoimuus antoi paljon tilaa tulkinnalle. Olen viime aikoina tehnyt paljon uudelleenmiksauksia ja rakastan oman soundin ja mieltymysten kanavoinnin tutkimista. Tuntuu, että tällä matkalla on vielä paljon opittavaa, ja ainoa tapa oppia on tekemällä.”

Jófríður soitti Samaris-yhtyeen lisäksi Pascal Pinon- ja Gangly-kokoonpanoissa. Kuinka helppo näin vahvasta bänditaustasta on helppo irtautua?

”Bändit ovat mahtava oppimisympäristö. Diplomaattisesta yhteistyöstä saa irti paljon, vaikka omasta visiosta joutuukin toisinaan tekemään uhrauksia. Kasvoin lopulta ulos siitä ja olen oppinut kohtaamaan soolouran haasteet. Niistä tärkeimmät ovat itseensä luottaminen ja pelottomuuden harjoittelu.”

JFDR esiintyy Helsingin Siltanen-klubilla 21. kesäkuuta Kieku Recordsin isännöimässä illassa. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Lisätietoja löytyy Facebookista.