”En halua olla se tyyppi, joka aina vain itkee exänsä perään” – haastattelussa Lauri Haav

Herkäksi jäbäksi itseään kuvaileva Lauri Haav julkaisee toisen albuminsa huomenna, eikä välitä siitä, miten hänen musiikkiaan kategorisoi.

Huomenna, 13.5., ilmestyy Lauri Haavin uusi albumi. Artistin vuonna 2020 julkaistu debyyttialbumi Silmät kii sekä keräsi kehuja että saavutti suosiota: levy esimerkiksi debytoi albumilistan viidennellä sijalla ja noteerattiin kolmella Emma-ehdokkuudella. Popin, hiphopin ja r&b:n maailmassa liikuskelevan ja PME:lle levyttävän artistin huomenna ilmestyvän albumin nimi on Se viimeinen kesä, ja sen tuotannosta vastaa yhdessä Lauri Haavin kanssa Aaro630. Temaattisesti levy ilmentää suuriin päätöksiin ja omaan identiteettiin liittyvien aiheiden kautta Lauri Haavin kasvutarinaa.

Lauri Haav, oikealta nimeltään Lauri Haavisto, kertoi Rumban haastattelussa uudesta albumistaan ja siihen liittyvistä tausta-ajatuksista, mutta myös siitä, kuka hän on ihmisenä albumin takana.

Haavisto kertoo uuden levyn saaneen alkunsa uusien kysymysten ja aiheiden äärellä olemisesta. Kun ensimmäiset kappaleet hakivat muotoaan, elettiin syksyä 2020: oltiin edelleen koronan keskellä, mutta jo pandemian vaikutuksista tarpeeksi kärsineenä.

”Takana oli rankka vuosi koronan takia, ja olin jonkinlaisessa tilassa, jota ei voi sanoa kovin hyväksi”, Haavisto muistelee. ”Ajattelin kuitenkin, että musaa pitäisi tehdä. Mistä en ole vielä puhunut?”

Uusia biisejä syntyi heti, mutta yksikään prosessin alkupuolella luoduista kappaleista ei päätynyt levylle. Vasta kevään 2021 aikana syntyneet kappaleet alkoivat määrittää sitä, miltä albumi tulisi kokonaisuutena näyttämään ja kuulostamaan. Yhtenä muutoksena entiseen Haavisto mainitsee rakkauslaulut, tai paremminkin niiden pienentyneen roolin.

”Olen tehnyt paljon rakkausbiisejä, ja pidän niiden tekemisestä, mutta nyt oli sellainen fiilis, että onhan elämässä muutakin. Muutkin asiat tuntuvat joltain, ei vain rakkaus. En halua olla se tyyppi, joka aina vain itkee exänsä perään.”

Rakkaus on kuitenkin teemana läsnä uudella levyllä, ja kaikuja aiheesta voi kuulla useammassakin biisissä.

”Olen herkkä jäbä ja tunnen asiat paikoitellen liiankin vahvasti. Rakkaus on hyvässä ja pahassa sellainen asia, että tunnen sen todella voimakkaasti, ja siksi aiheesta on ollut luontevaa tehdä musiikkia. Mutta sitäkään ei voi pakottaa. Voit tehdä väkisin sata rakkausbiisiä, joista yksikään ei tunnu miltään. Jos se ei tunnu, sillä ei ole mitään väliä.”

Haavisto toteaa olevansa kiitollinen siitä, että tuntee asiat intensiivisesti, vaikka raskaiden asioiden, kuten erojen, työstäminen ei aina helppoa olekaan.

”En ikinä vaihtaisi sitä pois, että tunnen niin paljon, sillä se mahdollistaa musiikin luomisen.”

Kysyttäessä onko musiikki Haavistolle tapa käsitellä ja purkaa haastavia asioita, artisti nyökkäilee pohtivan näköisenä.

”Kyllä se varmasti on yksi tapa käsitellä vaikeita asioita elämässä. Olen aina kirjoitellut, ja pidin riimeistä jo nuorena. Olin äidinkielessä ihan ok, ja varmasti olisin ollut parempikin, jos koulu olisi kiinnostanut enemmän. Pidän myös kirjaimista yleisesti, ja fiilistelen esimerkiksi graffitimaailman kautta tekstejä ja kirjaimia.”

Max Steffansson

Uudella albumillaan Haavisto käsittelee muun muassa uusia alkuja, siirtymiä, asioiden päättymistä, lähtemistä ja vapautta. Haavisto kertoo elämässään tapahtuneen lähivuosina paljon, minkä myötä eteen on tullut useita risteyskohtia, niin uraan kuin parisuhteisiinkin liittyen. Elämässä on tapahtunut pysäyttäviäkin asioita, joiden seurauksena Haavisto on miettinyt mitä hän itse haluaa.

”Välillä Jyväskylässä on tuntunut siltä, että olen todella yksin. Musaystävien lisäksi moni frendi elää täysin erilaista elämää kuin minä, opiskelujen ja duunien takia heidän arkensa on niin toisenlaista. Mutta en koskaan mieti, että mun pitäisi olla samanlainen. Ehkä sitä joskus pohtii, että olisiko sellainen elämä vähän helpompaa, mutta päivän päätteeksi olen sellainen kuin mun pitääkin olla. Itsensä hyväksyminen ei tosin aina ole helppoa.”

Artisti myöntää ujohkosti kasvaneensa ja kypsyneensä viime vuosina, ja uskoo prosessin kuuluvan levylläkin.

”Toivotaan, että olisin vähän kasvanut. Kyllä mä varmaan olen, kyllä mutsikin sanoi että olen mä tuossa kypsynyt vähän.”

Haaviston juuret ja nykyinen kotipaikka löytyvät Jyväskylästä, johon artistilla on vuosien mittaan ollut aaltoileva suhde. Nuorempana Helsinkiin muutto kiinnosti erityisen paljon, mutta nykyään arvostus omaa kaupunkia kohtaan on kasvanut, vaikka Helsinki yhä kutkutteleekin.

”Tällä hetkellä kaipaan Helsinkiin todella paljon. Välillä olen miettinyt, että mikä edes on kotini? Olen äidin kanssa läheinen, mutta meilläkin koti on muuttunut paljon. On mulla tietenkin erikseen oma koti, mutta ehkä sekään ei aina ole tuntunut siltä, sillä sekin on parisuhteiden kautta muuttunut. On kuitenkin tärkeää, että on paikka, johon palata. Kyllähän se on se Jyväskylä ja perhe siellä.”

Nuorempana Haaviston asennoituminen oli, että jos musiikkia tehdään, niin se tehdään sen verran isosti, että sen saa vietyä maailmalle. Nykyään artisti ei kuitenkaan haaveile lähtevänsä Suomen ulkopuolelle, ainakaan musiikillisesti. Sen sijaan hän kertoo olevansa kiinnostunut yrittämisestä, ja leikittelevänsä joskus ajatuksella ulkomaille lähtemisestä yrittäjyyden ja suunnittelun kautta.

”Olen kiinnostunut arkkitehtuurista, sisustamisesta ja maalauksista. Maalaan itsekin vähän, vaikka en ole mitenkään kovin hyvä siinä. Mutta nyt keskityn musiikkiin. Vaikka koen saavuttaneeni musiikkiurallani asioita, jotka joskus nuorempana olivat unelmiani, en ole läheskään siellä, missä haluan olla. Paljon on vielä edessä. Unelmoin mahdollisimman pitkästä urasta, ja siitä, että mieli ja keho pysyisivät terveinä niin pitkään, että pystyn tekemään relevanttia musiikkia. Musiikkia, joka puhuttelee ihmisiä ja tuntuu joltain.”

Haavisto toteaa olevansa tottunut musiikkialan kilpailullisuuteen, sillä Jyväskylän kaveripiireissä pieni kilpailu on aina ollut läsnä.

”Sehän vie kaikkia eteenpäin, kun tietää, että pohjalla on kuitenkin aina rakkaus. Yleisesti kun miettii jotain musaskeneä, paljon siitä miten tämän alan kokee on omasta asennoitumisesta ja selkärangasta kiinni. Tiedän kuka olen tässä skenessä, mitä teen, mitä voin ja saan tehdä. Mutta totta kai tämä ala välillä ahdistaa. Missäpä ei ahdistaisi.”

Max Steffansson

Kun Haavistoa pyytää kategorisoimaan itsensä musiikillisesti, hän huvittuu.

”Hyvä kysymys: teenkö räppiä vai olenko laulaja? Mulle on ihan sama miten joku muu luokittelee musiikkini, enkä enää edes pyri tietoisesti yllättämään kuulijoitani. On kiva vähän hetkauttaa jengiä, mutta en mitenkään erikseen tähtää siihen. Teen sitä, mikä tuntuu missäkin hetkessä oikealta tavalta tehdä musiikkia.”

Edellisen levynsä jälkeen Haavisto tiesi haluavansa laulaa, ja siksi Se viimeinen kesä -albumilla ei paljoa räppiä kuulla.

”Hyvä ystäväni Allu (Aleksi Lehikoinen alias Gettomasa) tosin sanoi, että vaikka tekisin minkälaisen biisin tahansa, hän pystyy aina kuulemaan räppitaustani jostain tekstityksestä tai rytmityksestä tai riimistä. Se on hienoa jos sen kuulee läpi, vaikka kappale itsessään ei olisi räppiä.”

Vaikka Haavisto sanoo monien kappaleidensa syntyvän hetkessä ja ei-suunnitellusti, hänellä on voimakkaita tendenssejä perfektionismiin. Artisti on kuitenkin yrittänyt irtaantua liiasta hiomisesta.

”Epätäydellisyys on parhaimmillaan aika täydellistä. Musiikin pitääkin olla vähän rosoista, ei se oli niin justiinsa. Mutta olen kyllä todella tarkka, ja jos löydän virheen, niin kyllä mä sen korjaan.”

Haavisto tekee tällä hetkellä kaiken musiikkinsa yhdessä tuottaja ja räppäri Aaro630:n kanssa. Yhteinen taival alkoi jo vuonna 2016, kun Haaviston silloisen tuottajan kanssa oli hankaluuksia musiikin äänittämisen suhteen.

”Silloinen tuottajani heitti sitten, että Aarohan tekee musaa, laita sille viestiä. Kysyin Aarolta, että mulla olisi tässä viisi biisiä, voitko äänittää ne? Hän vastasi että sopii, jos hän saa bissen ja pizzaa. En mä niitä varmaan ikinä sille antanut, mutta siitä se lähti.”

Viimeisen parin vuoden aikana kaksikosta on tullut ensisijaisesti ystäviä, jotka tekevät yhdessä musiikkia.

”Joskus se oli niin, että me teemme musaa ja olemme frendejä siinä sivussa. Pitkään ajattelin sen palvelevan musiikkia, että olemme etäisemmissä väleissä, mutta nyt olen tajunnut, että se menee juuri toisinpäin. Mitä läheisempiä olemme, sitä helpompi on tehdä töitäkin yhdessä. Ei ole mitään muureja musiikissa tai tekstissä. Niin on parempi.”

Se viimeinen kesä -albumin kohdalla yhteistyö on pääosin sujunut niin, että Haavisto on ensin itsekseen tehnyt soinnut, kertosäkeet ja vähän tekstiä, jonka jälkeen kappale on rakentunut studiolla valmiiksi yhdessä Aaro630:n kanssa.

”Ne ovat meidän yhteisiä biisejämme, ei siitä ole mitään kysymystäkään.”

Max Steffansson

Ystävyyssuhteista puhuttaessa Haavisto toteaa yhtään epäröimättä ystävien olevan hänelle kaikki kaikessa.

”Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ystäviä tuntuu olevan. Ehkä sitä valitsee tarkemmin, kenen kanssa jaksaa olla. Mutta ystävät ovat mulle iso ja tärkeä tuki ja apu.”

Ihan kaikesta Haavisto ei kuitenkaan ystäviensä kanssa puhu, sillä vaikka avoimuus ei itsessään tuota ongelmia, hän on jo vuosia käynyt terapiassa ja saanut sitä kautta purettua asioita.

”Voin kyllä puhua frendeilleni, ja tiedän että moni heistä kuuntelee ja varmasti auttaakin, mutta usein ystävien kanssa kaikki hauskanpito ja tekeminen ja muista asioista puhuminen auttaa enemmän kuin johonkin ongelmaan keskittyminen. Välillä myös tulee sellainen yksinäinen olo kaveriporukassa, että vaikka kuinka kertoisin ja puhuisin asioistani, kukaan ei ymmärtäisi. Mutta sekin, että on hauskaa, antaa voimaa.”

Hauskanpito voi kuitenkin pahimmillaan kääntyä tuhoisaksi asioiden tukahduttamiseksi – teema, jota Haavisto käsittelee Shampoota-biisissään.

”Sen biisin olisi voinut tehdä vielä paljon syvemmin ja rumemmin. Olen nähnyt niin paljon kriittisiä tilanteita läheltä, ja itse tehnyt sitä joskus paljonkin, että lähden juhlimaan silloin kun pitäisi käsitellä asioita. Nykyään yritän juhliessa buustata hyviä fiiliksiä pakonomaisen eskapismin sijaan. Nyt tosin takana on niin pitkä talvi, että olen miettinyt, että jos lähden ryyppäämään, en selviä seuraavasta aamusta. Olen ollut sellaisessa tilassa, että ikään kuin suojelen itseäni. Katsotaan sitä juhlimista uusiksi vaikka kesällä.”

Yksi uuden albumin pysäyttävimmistä kappaleista on Haaviston mummille omistettu Kuulemma. Pianovetoinen ja korkealta laulettu kappale käsittelee ikävää ja kuolemaa, ja sen lopussa kuullaan pätkä Haaviston ja hänen mumminsa keskustelua.

”Se on mulle erityisen tärkeä biisi ja sillä on mulle ihan oma spesiaali paikkansa. Mummi oli esiintyjä itsekin, hän lauloi ja esiintyi vanhainkodissakin. Tuntuu hyvältä, että hän on nyt tämän biisin kautta päässyt esiintymään isommin kuin koskaan.”

”Mummi oli yli 90-vuotias, mutta ymmärsi silti sen käsitteen, että olen muusikko. Aina kun menin käymään, hän ei koskaan kysellyt että mitenkäs nuo opinnot, vaan kyseli keikoista ja muusta. Edes silloin, kun en vielä ollut aloittanut uraani kunnolla, mummi ei kyseenalaistanut. Hän ymmärsi, että tämä tyyppi tekee tätä, ei epäilystäkään.”

YouTube video

Lauri Haav keikalla:
Pe 27.5.2022 Jyväskylä, Revolution
Pe 17.6.2022 Helsinki, Sideways
La 2.7.2022 Seinäjoki, Provinssi
Su 3.7.2022 Hämeenlinna, Weekend Festival
Pe 8.7.2022 Lappeenranta, Saimaa Festival
La 9.7.2022 Turku, Ruisrock
Pe 15.7.2022 Joensuu, Ilosaarirock
La 30.7.2022 Oulu, Qstock
La 13.8.2022 Seinäjoki, Solar Sound Festival
Pe 19.8.2022 Tampere, Blockfest
Ke 24.8.2022 Helsinki, Tavastia
Pe 26.8.2022 Kalajoki, Venetsialaiskarnevaali
Pe 2.9.2022 Jyväskylä, Lutakko
La 3.9.2022 Oulu, 45 Special
Pe 9.9.2022 Tampere, Klubi
La 10.9.2022 Lahti, Mössö
La 17.9.2022Turku, Utopia
La 24.9.2022 Joensuu, Kerubi

Lisää luettavaa