Perjantaina 4. marraskuuta Pihlaja julkaisi uuden albuminsa nimeltä Paha barbi. Debyyttilevynsä Kirjoitettu tähtiin lokakuussa 2020 julkaisseelta Pihlajalta on kuluneen puolentoista vuoden aikana ehtinyt ilmestyä useampi single, ja keväällä hän teki yhdessä Ettan kanssa Ei bändäreit -ep:n. Kolmen biisin kokonaisuus jäikin sitten historiaan: ep:n aloitusbiisi Bändäri nousi maaliskuussa listaykköseksi, ollen Suomen Spotifyn ensimmäinen listan kärkeen kivunnut naisartistien yhteiskappale.
Rumban haastattelussa Pihlaja syventyy toisen albuminsa teemoihin ja pohtii taiteen sekä aktivismin välistä suhdetta ja ennen kaikkea ristiriitoja. Paha barbi -levyn aihepiirit nojaavat pitkälti naiseuteen ja seksuaalisuuteen sekä erilaisten moraalikäsitysten tutkimiseen, mutta lähtökohtaisesti albumin voi kategorisoida kevyeksi r&b- ja pop-musiikiksi.
Paha barbi -albumilla Pihlaja eli Titta Pihlajamaa kertoo halunneensa jatkaa hänen ensimmäisellä levyllään tutuksi tulleiden naiseuteen liittyvien teemojen parissa, mutta entistä rohkeammin ja provosoivammin. Levyltä ensimmäisenä julkaistu single oli sen nimikkobiisi, jonka myötä Paha barbi -kappaleessa käsitellyt asiat kasvoivat koko albumin punaiseksi langaksi.
“Mutta tietysti kun tehdään albumikokonaisuutta ja koska rakastan kevyttä pop- ja r&b -musiikkia, ei levy ole pelkkää yhteiskunnallista pohdintaa”, Pihlajamaa tarkentaa. “Tarinat biiseihin ovat tulleet myös omasta elämästäni ja ihmissuhteista joita havainnoin, eli on siellä myös ihan arkisia ja kliseisiä parisuhdebiisejä mukana. Ei ole mikään suoraviivaisen feministinen ja aktivismiin tai yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävä levy, vaikka monet teemat läheltä liippaavatkin.”
Musiikkinsa ulkopuolella Pihlajamaa ei ole joutunut selittelemään valintojaan tai ajatuksiaan, mutta hän on itsekin pyrkinyt tähdentämään erilaisissa yhteyksissä, ettei pyri olemaan mikään etulinjan aktivisti.
“Totta kai mä haluan olla mukana muuttamassa maailmaa, mutta en koe olevani mikään feminismin uranuurtaja. En halua mitään viittaa itselleni tai identifioitua liikaa minkään tietyn asian kautta, koska voi olla että mun seuraava levyni kertoo vaikka vittu sienien poiminnasta.”
Sen sijaan että olisi pyrkinyt hakemaan tiettyä roolia feminismin puolestapuhujana, Pihlajamaa kertoo halunneensa kirjoittaa levylle auki omaa maailmaansa ja omia ajatuksiaan. Naiseuden äärellä kun ollaan, yhdeksi keskeisimmistä aihepiireistä nousee kappaleissa myös seksuaalisuus, itsestään selvänä ja moniulotteisena teemana.
“En mä jaksa vuodesta toiseen alleviivata sitä että naisen seksuaalisuus olisi tabu. Ei. Mieluummin teen seksuaalisia biisejä ja murran niitä ennakkoluuloja kuin jauhan samaa luuppia. Ne ovat ihan neutraaleja asioita, joista kaikki puhuvat ja joita kaikki kokevat.”
Yksi seksuaalisuuteen leikkisästi suhtautuva kappale levyllä on Rodeo, jossa vierailee Sini Sabotage. Pihlajamaa kertoo kirjoittaneensa biisiä pilke silmäkulmassa, mutta olleensa samaan aikaan kiinnostunut tutkimaan sen mahdollisia provosoivia piirteitä.
“Jos mies kirjoittaisi nuo samat lyriikat, esimerkiksi ‘Sä tuut näkee kellä täällä on valtaa’, mehän olisimme kaikki ihan kynnet pystyssä, että mitä helvettiä! Mutta onko tuollaista ok sanoa naisenakaan? Missä se raja menee ja miksi kaiken pitää olla vastakkainasettelua? Se on mun perimmäinen kysymys.”
Aihe on Pihlajamaan mielestä liian abstrakti ja laaja mahtuakseen yhdelle albumille, saati sitten yhteen pieneen haastatteluun, mutta hän mainitsee silti itseään mietityttävän ristiriidan. Yhtäältä hän nimittäin kokee naiseuden alleviivaamisen turhauttavana, mutta toisaalta hän pohtii alleviivaamisen tärkeyttä suhteessa siihen, että asiat todella muuttuisivat.
“Siinä on se ristiriita, että haluan puhua asioista, mutta toisaalta ajattelen että tämä on sekava paletti ja kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. Siinä on sekin haaste, että jos sä tartut johonkin aiheeseen, sun pitää perustella sitä toisesta näkökulmasta ja sitten kolmannesta näkökulmasta, ettet varmasti loukkaa ketään. Me emme ikinä pääse siihen kunnon keskusteluun, koska se on sellaista kananmunankuorilla taiteilua.”
Toisaalta Pihlajamaa tiedostaa sen, että jokainen valkoinen cis-nainen Suomessa on etuoikeutetussa asemassa.
“Välillä sitä miettii, että mitä mä tässä valitan jostain sellaisesta että saanko mä puhua seksistä mun biiseissäni vai en. On ihmisillä isompiakin murheita. Mutta jos näitä asioita ei edistä, ne eivät myöskään parane.”
Ensisijaisesti Pihlajamaa kokee kuitenkin vain tekevänsä kevyttä r&b-musiikkia, joka antaa luvan pohtia asioita vapaammin kuin mitä nykyinen valloillaan oleva keskustelukulttuuri Pihlajamaan mielestä aina mahdollistaa.
“Se on vain musiikkia. En tarkoita, että sä voit piiloutua sun musiikkiin, mutta sä voit sanoa asioita joita sä et välttämättä itsenäsi jossain keskustelussa sanoisi. Koska se on taidetta, ja sen on tarkoituskin herättää ajatuksia ja tunteita.”
Siksi esimerkiksi kaikki provosoivat lyriikat levyllä eivät ole Pihlajamaan henkilökohtaisia mielipiteitä, vaan ne ovat artistille keino tutkia mikä provosoi ja mikä resonoi muissa ihmisissä. Mutta vaikka jokainen käänne levyllä ei tule Pihlajamaan omasta elämästä, hän kertoo saaneensa kappaleista motivaatiota soveltaa niissä käsiteltyjä asioita myös itseensä.
“Paha barbi -biisissä puhun siitä, että voin olla mitä vain mä haluan eikä mun tarvitse valita, koska voin saada kaiken – totta kai siinä vahvistuu samalla mulle itselleni, että en ole täällä miellyttämässä ketään. Voisin vielä rohkeammin tehdä valintoja jotka ovat oikeita just mulle. En mä sano että olen vielä siinä pisteessä, enkä uskokaan että elämässä pääsee ikinä sellaiseen kohtaan, jossa ei olisi ollenkaan kiinnostunut kenenkään muun mielipiteestä. Ei se välttämättä olisi tervettäkään. Mutta kyllä mulle on tämän prosessin aikana tullut selkeämmäksi, että voin valita toisin kuin mun mutsi, tai mun levy-yhtiö, tai joku yhteiskunnallinen paine multa odottaa.”
Läheisiltään ja levy-yhtiöltään Pihlajamaa kertoo kuitenkin aina saaneensa tukea, eikä häntä olla pyritty rajoittamaan.
“Mutta mun musa onkin aika kilttiä. Pohdiskelevaa enemmän kuin oikeasti provosoivaa. Eikä mun tarkoitus ole koskaan loukata ketään, mikä on hyvä lähtökohta.”
Toisten loukkaamisen välttäminen ei kuitenkaan Pihlajamaan mielestä saa olla itseisarvo, sillä taiteen sisällä voi olla hedelmällistäkin välillä sohaista ampiaispesään.
“Onko se niin vaarallista? Nykyaikana saa olla aika varovainen, mutta missä se raja oikeasti menee? Toki jotkut rajat ovat ehdottomia, eikä niitä pidä ylittää taiteessakaan. Rasismi on yksi sellainen.”
Albumilta löytyvissä kappaleissa totuttuja normeja ja moraalikäsityksiä haastetaan esimerkiksi Baby baby– ja Menee yli -biiseissä, joista ensimmäisessä käsitellään kiellettyjä suhteita ja toisessa molemminpuolista pettämistä parisuhteessa.
“Todella usein kun naisartistit puhuvat pettämisestä se kulma on että mies on paska ja nainen uhri. Mutta ei se nainen aina ole uhri. Naisen elämässä voi tapahtua ihan samanlaisia asioita, ja naiset ovat monesti ihan yhtä pihalla kuin miehet. Menee yli -biisissä halusin tarkastella sitä, että nainenkin voi pettää, eikä se tee siitä sen hyväksytympää. Mutta ei se myöskään ole sen enempää perseestä.”
Baby baby -kappaletta tehdessään Pihlajamaa puoliksi odotti ihmisten suuttuvan, sillä klassisesti kolmiodraamoissa parisuhteen ulkopuolinen nainen saa syyt niskoilleen varatun miehen viettelemisestä.
“Syyllinen on niin helppo hakea naisesta, vaikka lähtökohtaisesti se parisuhteessa oleva mies on se, joka on kumppanilleen vastuussa teoistaan. Sekin biisi on tavallaan kevyt r&b-rallatus, mutta huomaan kyllä että monissa albumin kappaleissa vähintään sivutaan sitä, että mikä yhteiskunnassamme on ok ja mikä ei ja millaisia keloja se herättää.”
Yleisiä moraalikäsityksiä vastaan saattaa mennä esimerkiksi kyseisen kappaleen kertosäkeen rivi “Kyl se vanha unohtuu”.
“Sehän on periaatteessa ihan hirveä asia sanoa. Mutta just siksi musta on mielenkiintoista tutkia voiko biisissä puhua noin. Ne ovat ihan inhimillisiä asioita, varmasti moni on parisuhteessa ollessaan ihastunut toiseen tai ollut keskellä epäselviä suhdekuvioita. Toivon kuitenkin että ihmiset osaavat erottaa sen, että jos mä käsittelen jotain asiaa biisissäni, se ei välttämättä tarkoita että se on mun mielestä ok tai että mulle itselleni on tapahtunut niin.”
Albumin ilmapiiriä ja tunnelmaa miettiessä Pihlajamaa toteaa keskittyneensä levyä tehdessään vähemmän siihen, että hakisi määriteltyä genreä, ja enemmän siihen mikä milloinkin on tuntunut hänestä hyvältä. Yhdessä tuottajien kanssa löytyi silti tietynlainen yhtenäinen “Pihlaja-soundi”, jota artisti kertoo monien kuvailleen sanoilla mystinen, tumma ja naisellinen.
“Vierailijat taas olen valinnut biisikohtaisesti sen mukaan kuka sopii parhaiten kappaleen kokonaisuuteen. Sini Sabotage oli ilmiselvä vierailija Rodeoon. Hänellä on terävä kynä ja hän osaa heittää sopivasti tosissaan ja sopivasti läpällä, mikä on sen koko biisin idea. Menee yli -kappaleeseen valikoitui Tippa siksi että hän tuntui hahmona sopivan sellaiseen vähän myrkylliseen parisuhdebiisiin.”
Heaven-kappaleessa vierailee Fabe, joka oli jo aiemmin ottanut yhteyttä Pihlajamaahan ja kysynyt kiinnostaisiko tätä työskennellä yhdessä.
“En mä haluaisi artistia joka ei istuisi tekstiin tai biisin mielenmaisemaan. Muuten se tuntuu irralliselta.”
Levyn viimeistelee bonus-kappale Vieläkää remix, joka on Pihlajamaan versiointi Williamin Boy Wonder -levyltä löytyvästä Vieläkää-kappaleesta.
“Tein joskus kauan sitten huvikseni versen siihen biisiin, mutta se jäi pöytälaatikkoon. Nyt mietin että sehän sopii albumin kokonaisuuteen sekä teemallisesti että soundillisesti, joten siitä tuli tuollainen extra sinne loppuun. Pieni lisämauste.”
Alta voit katsoa perjantaina ilmestyneen Sheikkaan mukana -kappaleen musiikkivideon sekä kuunnella koko Paha barbi -levyn.