Eurosonic: Anna Calvi antoi kitaran laulaa vaan

15.01.2011

Edes välispiikkien suhteen islantilainen Lára Rúnars voisi ottaa esimerkkiä kaikkien kehumasta brittitulokkaasta.

Teksti: Marko Ylitalo
Eurosonic Noorderslaag 12.–15.1.2011
Groningen, Hollanti

Voisiko Eurosonicin paraatipäivä alkaa paremmin kuin Anna Calvin keikalla Huize De Beursin ylellisessä tanssisalissa? Voisi, jos paikka ei olisi ollut yhtä täyteenahdettu sateenkastelemia kuulijoita kuin se oli perjantai-iltana.

BBC:n Sound Of 2011 -listalleen nostama lontoolainen Calvi soitti ensimmäisenä Rider To The Sea -kitarainstrumentaalin, jolla alkaa myös hänen nimetön debyyttialbuminsa. Seuraavaksi kuultiin luontevasti levyn kakkosraita No More Words, jossa italialaissukujuurinen artisti esitteli Telecasterinsa lisäksi myös omaa ääntään. Biisin nimen mukaisesti Calvi ei puhunut kertaakaan koko esiintymisensä aikana eikä välispiikkejä kuultu bändin muiltakaan muusikoilta. Tyly mutta tyylikäs ratkaisu.

Paitsi laulajana Calvi on erinomaisen taitava myös kitaristina. Vertaukset PJ Harveyhin, Patti Smithiin tai varsinkaan Nick Caveen eivät ole tuulesta temmattuja, mutta yhtä hyvin häntä voisi verrata vaikka The Bad Seedsistä tuttuihin Warren Ellisiin tai Mick Harveyhin. Grindermanin kanssa kiertäneen Calvin kuusikielinen muistutti italowesterneistä ja soi yhtä surumielisesti kuin hänen laulunsa – tosin enemmän efektoidusti.

Kolmijäseninen lavakokoonpano oli sama kuin levykokoonpano: Mally Harpaz pahoinpiteli kitaraa ja perkussioita, Daniel Maiden-Wood rumpuja. Vähemmän oli enemmän. Keikalla bändisoundi oli raaka ja jopa pökerryttävän rujo, mutta pelkistyksestä huolimatta siinä silti oli dynaamisuutta kuin Tanja Poutiaisen polvissa.

Poikkeuksellisesti lavan vasemmassa reunassa (yleisöstä katsoen) eikä estradin keskellä esiintynyt Calvi jätti yhden vartin showcase-keikastaan käyttämättä ja päätti puolituntisensa parrasvaloissa Love Won’t Be Leaving -kappaleeseen. Sama biisi päättää myös debyytin. Albumilla ylitse muiden kasvava kappale ei aivan saavuttanut samaa kuin studiossa. Korkean salin kattokruunut pysyivät paikoillaan. Siitä huolimatta yleisö laskeutui portaat alas vihellellen laulun melodiaa.

Lara Runars

Sateenkaaren päästä Reykjavikista löytyy Lára Rúnars.

Jos kerran Calvi esiintyi puhua pukahtamatta, samaa olisi toivonut seuraavaksi De Spieghelissä nähdyltä Lára Rúnarsilta. ”Tämä laulu kertoo siitä, mitä kaikkea olen koskaan halunnut olla”, esitteli Björk-aksentilla laulanut islantilainen I Wanna Be -taputusbiisinsä. ”Seuraava kappale kertoo rakkaudesta.” Ja niin edelleen.

Calvin ei tarvinnut kertoa laulujensa käsittelevän rakkautta, se kävi selväksi ilmankin. Ja olisi käynyt selväksi myös Rúnarsin lauluista. Vertaus Calviin on kuitenkin epäreilu, sillä artistit olivat kaikin tavoin kuin toistensa vastakohdat. Rúnarsin hurmaavaksi tarkoitettu sympaattisuus kääntyi häntä itseään vastaan, kun taas Calvin tylyys hurmasi.

Vasta vähän ennen esiintymisen puoliväliä kuullussa Crystalsissa Rúnars löysi oman äänensä eikä kuulostanut pelkästään Emilia Torrini -jäljitelmältä – ilman vastaavaa vetovoimaa. Kappaleen sävelkulku kuulosti varastetun 1980-luvun permanenttiheavybändin slovarista, mutta tulkinta oli islantilaisittain omaperäistä indiepoppia. Eli lyömätön yhdistelmä.

Kolme levyä julkaisseen ja kotimaassaan suositun artistin keikka jatkui miellyttävästi, kunnes Rúnars yhtyeineen esitti oman tönkkötulkintansa Kiss-klassikosta. Yleisö poistui paikalta Princeä laulellen.

MySpace: Anna Calvi
MySpace: Lára Rúnars

Lisää luettavaa