Jääviyskysymys sai elokuva-akatemian poistamaan parhaimman laulun palkintoa tavoitelleen teoksen loppumetreillä kokonaan kisasta.
Teksti: Jami Järvinen, kuva: Enthuse Entertainment
Alone Yet Not Alone -niminen tuntematon kappale sai parhaimman laulun Oscar-ehdokkuuden, kun Yhdysvaltain Elokuva-akatemia pari viikkoa sitten julkisti tyrkkynsä. Biisi sivuutti tylysti useita kovia nimiä alkaen Lana Del Reyn Young and Beautifulista. Valinta herätti laajaa hämmennystä. Mikä helvetin Alone Yet Not Alone?
Elokuvaa ei ole nähnyt juuri kukaan. Sen ensi-ilta on itse asiassa vasta kesäkuussa 2014. Filmiä oli männä vuonna ehditty vilauttaa vain muutamille onnekkaille – Yahoo! Movies tietää elokuvaa esitellyn kaikkiaan yhdeksässä kaupungissa syyskuussa 2013. Kristilliselle kohdeyleisölle, tietenkin.
Elokuvan omilla sivuilla juonta maalaillaan kylläisin adjektiivein. Lyhennelty suomennos tarinasta menee näin:
Alone Yet Not Alone perustuu Tracy Leininger Cravenin samannimiseen romaaniin. Se kuvaa uskonnollista vainoa pakenevaa saksalaisperhettä, joka yrittää aloittaa uuden elämän 1700-luvun puolivälin Amerikassa. Vaativien olojen keskellä raataessaan Leiningerit muistavat kiittää ja ylistää Penns Creekin jylhiä maisemia sekä ennen kaikkea vapauttaan harjoittaa uskontoaan. Uudisraivaajan elämä on ankaraa, mutta onneksi perheraamattu tarjoaa lohtua Herran sanassa. Vaan yhtäkkiä tapahtuu kauheita: Delaware-intiaanit iskevät siirtokuntaan ja kaappaavat Leiningerien nuoret tyttäret tavoitteenaan sopeuttaa heidät alkuperäiskulttuuriinsa. Keskellä koettelemuksiaan he eivät koskaan menetä toivoaan ja ”heidän uskostaan tulee heidän vapautensa”.
Eli epäilemättä aivan pahimman lajin kalkkuna. Ultrakonservatiivinen republikaanipoliitikko Rick Santorum ennättikin antamaan pätkälle siunauksensa, mikä takuulla vetää salit täyteen hipstereitä.
Kammottavalle elokuvalle laadittu kammottava biisi ei kuitenkaan päässyt aivan sattumalta listalle. Deadline Hollywood huomasi säveltäjä Bruce Broughtonin olevan elokuva-akatemian entinen kuvernööri ja edelleen sen musiikkijaoksen toimeenpanevan komitean jäsen.
Maestro oli aluksi aivan oikeaoppisesti yrittänyt promota biisiään välikäsien kautta, mutta kun julkisuutta ei alkanut kasautua, säveltäjänero oli varmuuden vuoksi ruvennut soittelemaan itse akatemiatovereilleen. Los Angeles Times raportoi myös sähköposteista, joita äänestysaikana oli lähetetty. Joka tapauksessa sääntöjä rikottiin.
Akatemia toimi rivakasti ja ilmoitti sääntörikkomuksen johtavan teoksen vetämiseen pois kisasta – temppu jollaista ei muisteta aiemmin tehdyn. Tilalle ei oteta enää uutta kappaletta, joten finaaliin jää vain neljä kandidaattia: Happy (Itse ilkimys 2), Let it Go (Frozen: huurteinen seikkailu), The Moon Song (Her) ja Ordinary Love (Mandela: Pitkä tie vapauteen).
Mutta jotta kukaan ei jäisi tykkänään osattomaksi tihkuvan uskonnollisesta melkein-Oscar-voittajasta, jonka kuunteleminen likimain pakottaa vastaamaan Valittujen Palojen seuraavassa arvonnassa Kyllä-kuorella, pannaan se tähän alle soimaan. Kappaleen on säveltänyt herra Broughton, sanoituksesta vastaa Dennis Spiegel ja kappaleen tulkitsee neliraajahalvaantunut taiteilija-saarnaaja Joni Eareckson Tada. Nupit kaakkoon ja odottakaa modulaatiota: