Räppäri ASAP Rockyn uutuussingle ennakoi debyyttilevy LongLiveASAPia. Tämän hetken kuka-on-kuka-2010-luvun-rapissa-tyyppisellä vierailijakaartilla koristeltu kappale esittelee aiempia biisejä energisemmän puolen New Yorkin kohutuimmasta nousukkaasta.
TF: Tuntuu, että Asapia hehkuttavat myös ne, jotka eivät muuten kuuntele räppiä. Suosio kertoo varmaan rapin yleisestä nosteesta.
ISH: Ei ihmekään, kun Asapilla on indieyleisöön vetoava angstisen pilvenpolttaja-slackerin imago. Onko Asap Rocky hiphopin Lana Del Rey?
TF: Siinä mielessä samankaltainen ilmiö kuin Lana, että molemmat tuntuivat nousevan kaikkien tietoisuuteen kuin tyhjästä. Tytötkin fanittavat, koska Asap on niin hyvännäköinen. Trendikkyyden korostaminen ei kuitenkaan tunnu reilulta, koska kaverilla on oikeasti kovia biisejä. Uskon, että levy on hyvää kaljanjuontimusaa.
ISH: En muista Rockyn Flow-keikasta muuta kuin että siellä huudettiin vaan ”Asaap!” ja ”Swag”. Onko tässä mainittu vielä kertaakaan swag?
TF: Odotin keikkaa innolla. Lopulta setti tuntui pettymykseltä. Äijät heiluivat lavalla eivätkä vetäneet riimin riimiä viiteen minuuttiin.
ISH: Tässä biisissä on kovat feattaajat, Drake ja Kendrick Lamar. Jos tuohon lisättäisiin vielä Frank Ocean, saataisiin kasaan negro-Pitchforkin Mestarit areenalla.
TF: Taustalla soi kivan vähäeleinen biitti: vain yksi laulusample, syntikka ja rummut. Jenkkien raptaivaan ”pelastajat” vain vaihtuvat nykyään tiuhaan. Tyypit tekevät huikeita levyjä parin vuoden ajan, ja sitten homma aina lässähtää.
ISH: Räppäreillä pitää olla ongelmia, jotta heillä riittäisi sanottavaa. Liian hyvä elintaso pilaa kaiken. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin vihainen ja rikas räppäri.
TF: ”My fucking chair is not soft enough!” Joo, räppäreiden on pysyttävä nälkäisinä. Kun tähteys saavutetaan, he alkavat perustaa firmoja ja ostavat kartanoita. Siinä huumassa tehdään musiikillisesti huonoja ratkaisuja. Tästä parhaana esimerkkinä toimii vaikka Lil’ Waynen rocklevy.
HeavyWeight tai HeavyWeight Dj’s (lähteestä riippuen) on Suomen vastine Swedish House Mafialle. Dj-ryhmittymään kuuluvat Rascal, Leo Lotsaless, Mista S ja Lovetone – siis yhden tiskijukan verran naapureitamme enemmän. Mutta onko enemmän tällä kertaa parempi?
TF: Suhtaudun skeptisesti EDM-ilmiöön ja tanssimusiikin stadionisoitumiseen. Stadionisoituminen ei ole tehnyt yhdellekään genrelle hyvää, paitsi ehkä rockille. Mitä saatiin, kun indie stadionisoitui? Coldplay.
ISH: En tajua näitä ”miksi ottaisit yhden, kun voit saada kaikki” -tyyppisiä dj-super-paketteja. Mutta ehkä se on soittajille helppoa – kun vastuu jakautuu monelle, ehtii bilettää samalla.
TF: Tämä on formulamusaa, jossa toistuu täysin ennalta-arvattava kaava. Testiksi: otetaan kisa, montako sekuntia droppiin. Ei vielä, ei vielä, nyt! Menetkö nyt sekaisin, kun biisi ”lähtee”?
ISH: Sekoan! Mutta mitä ihmiset tekevät diskoissa droppia edeltävän epämääräisen vellonnan aikana? Laittavat hiuksia, juovat energiajuomaa, syövät proteiinipatukoita?
TF: Tämä toimisi paremmin instrumentaalina ilman radio-opportunistista poplaulua. Nyt kasassa on yksi popkappaleen koukku mutta ilman popkappaleen osia.
ISH: Oikeastaan kompressoitua ja anonyymiä solistia inhimillisemmältä kuulostaisi sellainen tökerö eurodance-räppäys. Laittaisivat vaikka Cheekin räppäämään!
TF: Joo, please tuokaa eurodance-räppäys EDM:ään! Pakko sanoa, että kotimaisuus ei tuo yhtään lisäarvoa näin surkeaan biisiin.
ISH: Juoksumaton lailla tyhjäkäyvää urheilumusiikkia. Tätä voisi kuunnella vaikka kuntosalilla tai Summer Sound -festareilla.
TF: Tai autossa. Tätä kuunteleva jengi on urheilullista. Ne käyvät yöllä bileissä ja ajavat aamulla salille. Hullut. Miksei kukaan ikinä halua kuunnella hyvää musiikkia liikunnan taustalla?
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: