”Bien sûr – tottahan toki!”, totesi vanhempi ranskalaisherrasmies, kun Justus Kantakoski oli kahvilan jonossa vastannut miehen kyselyyn olevansa muotisuunnittelija – ja heti perään alkanut suomalaisittain selittelemään, ”mutta se on minulle taidemuoto”.
”Ranskassa muoti nähdään automaattisesti taidemuotona. Suomessa vielä mietitään, että voiko sitä käyttää jossain, ja missä sitä myydään”, Kantakoski kertoo.
”Mutta eihän yksikään muotitalo haluaisi minua eikä mikään Diesel palkitsisi, jos tekisin valkoisia t-paitoja.”
Ovia aukesi, kun Diesel palkitsi Kantakosken malliston vuonna 2019. Mallisto oli nimeltään Hurriganes Collection, ja se oli hänen taiteen maisterin opinnäyte Aalto-yliopistossa.
Mallisto pitää sisällään Kantakosken mukaan ”aika perusvaatteita”; trenssejä, biker-takkeja, farkkuja ja niin edespäin.
”Vaikka se materiaali ei ole arkea ollenkaan!”, Kantakoski tarkentaa nopeasti.
Vaatteet ovat kuvioidusta kankaasta, joka on päällystetty niin kiiltäväksi, että ne tuovat mieleen öljyvärimaalauksen tai sähkökitaran pinnan. Claude Monet ja Rachel Ruysch toimivat esteettisinä inspiraatioina. Hurriganesin logot sitoivat teemaa kansanomaisemmaksi. Kantakoskella on yhtyeeseen myös henkilökohtainen side.
kuva: Guillaume Roujas
”Hurriganes on ollut mun elämässä aina läsnä. Remu on perhetuttu, ja mun äiti on Albert Järvisen lapsen kummitäti.”
Kantakosken äiti, Leena Kantakoski, suunnitteli 70-luvulla Hurriganesin fanipaitoja. Se alkoi yhdestä: hän teki itselleen fanipaidan. Mennessään Hurriganesin keikalle yhtyeen jäsenet huomasivat paidan ja pyysivät häntä tekemään paitoja muun muassa Hurriganesin faniklubille ja esimerkiksi Ruotsin-kiertueelle.
Pian Leena Kantakoski painoi paitoihin itse suunnittelemiaan printtejä omien vanhempiensa kellarissa, johon hänen isänsä rakensi painokangas-studion.
Populaarikulttuurin tuominen muodin kontekstiin oli Justus Kantakosken mielestä hauskaa. Hän kertoo nauttineensa myös siitä, että oman äidin tekemä työ pääsi osaksi: malliston Hurriganes-printit ovat Leena Kantakosken alkuperäisistä muistiinpanoista.
Tutkiessaan aihetta Justus Kantakoski pääsi tutustumaan Hurriganes-tietopankki ja -keräilijä Esa Elgströmin mittaviin arkistoihin. Elgström oli ihmetellyt nuoren muotisuunnittelijan viehtymystä rock-bändiin. Miksi tutkit tätä, eihän tässä ole esteettisesti mitään hirveän mielenkiintoista, Elgström oli kysynyt.
”Kaiken ei tarvitse olla mitään tosi hienoa ja korkeakulttuuriksi luettavaa olevaa ollakseen mielenkiintoista. Arvostan sitä kulttuuria, mikä meillä on täällä ollut, mitä ihmiset ovat kuluttaneet. Se on jo itsessään mielenkiintoista.”
Kantakoski on kuullut äidiltään ja hänen ystäviltään lukemattomia tarinoita Hurriganesin keikkareissuilta ja festareilta.
”Ymmärsin myös, että jos puhuu 50–60-vuotiaiden kanssa Hurriganesista, niin kaikki herää! Siinä on jotain suurta. Se on myös tosi mielenkiintosta. Aikalaisille se oli todella merkittävä kokemus. Sitä ei voi väheksyä eikä sivuuttaa.”
Hurriganesin yhteistyötä farkkuliike Beaversin kanssa ei myöskään voi väheksyä osana 70-luvun nuorisomuotia. Remu, Cisse ja Albert hakivat ”parhaat päältä” ja nuoriso laulatti ovipumppua Kruununhaassa.
”He toivat jotain uutta, mutta arkitasoista, samaistuttavaa. Näin se pääsi jalkautumaan eikä jäänyt utopistiseksi bilemaailmaksi.”
Justus Kantakosken Hurriganes Collection edustaa ehkäpä sitä utopistista bilemaailmaa. Mallisto herää uudelleen henkiin ensiesityksensä saavalla Suistamon Sähkön musiikkivideolla Kutsu.
”Suistamon Sähköltä tuli yhteydenotto, että haluaisivat Hurriganes Collectionin videolleen. Ja minut sen videon suunnittelijaksi. Ja vielä esiintymään. Hirveästi hommaa! Mutta mikäs siinä, tehdään!”
Suistamon Sähkö, kuva: Mortti Saarnia.
Kantakoskea ja Suistamon Sähköä yhdistää karjalaiset juuret. Suistamon Sähkön utopiassa Karjala on yhä Suomea ja he Karjalan kuumin bändi. Kantakosken ja valokuvaaja Mortti Saarnian ohjaama video vie fiktiiviseen 70-luvun Karjalaan. Videon tapahtumapaikaksi löytyi vanha kansakoulu, joka Kantakosken mukaan sopii kansanperinteestä ammentavalle yhtyeelle täydellisesti.
”Kansakoulun omistaja, 92-vuotias Rauha on mukana videolla.”
”Rakennuksessa näkyi kaikki ajan kerrokset. Remonttia on tehty useilla vuosikymmenillä. Elämän jäljet saavat näkyä, ei tarvitse häpeillä kansanomaisuutta.”
Kantakoski kertoo pohtineensa kansakuntaamme koskevaa ainaista häpeää.
”Ei osata arvostaa sitä mitä me ollaan. Meillä on paljon kulttuuria, minkä on ajateltu olevan junttia. Tässä halusin pikemminkin nostaa niitä asioita, mitä meillä on. Ei meidän tarvitse koko ajan katsoa, mitä ruotsalaiset tai yhdysvaltalaiset tekevät. Tehdään asiat omalla tavalla, muttei silti tingitä laadusta eikä estetiikasta.”
Hypnoottinen Kutsu-kappale on Suistamon Sähkön maaliskuun alussa ilmestyneen albumin Varokaa! Hengenvaara päätösbiisi. Se vie yhdessäoloa, tanssia, moninaisuutta ja inklusiivisuutta ylistävään transsiin. Katso Kantakosken ja Saarnian ohjaama video alta.