Anna Brotkin vertailee cover-sarjassaan tällä kertaa The Stoogesin iki-ihanaa I Wanna Be Your Dogia Émilie Simonin kappaleesta tekemään popversioon.
Teksti: Anna Brotkin, kuva: Universal
Pimeä maaliskuu vuonna 2005. Émilie Simon seisoo Helsingin Savoy-teatterin lavalla tyllimekko päällä ja näppäilee käsivarteensa sidottua kontrolleria. Ilma on sakeanaan elektronisia kiteitä, ja nuoren naisen äänelle tapahtuu outoja juttuja.
Muistan keikan elävästi vieläkin. Koska kyseessä olivat jotkut Ranskan kulttuurikeskuksen kekkerit ja artisti oli Suomessa melko tuntematon, yleisö koostui lähinnä Ranska-intoilijoista ja satunnaisista vaihtareista. Keski-ikäisiä tätejä ja hillittyjä pariskuntia.
Ranskan vastine Björkille tuntui siihen ilmastoon hieman omituiselta valinnalta – ainakin siinä vaiheessa, kun The Stooges –cover I Wanna Be Your Dog alkoi pauhata. Ja samalla se oli juuri oikea paikka. Eikö kontalleen pidäkin asettua silloin, kun sitä vähiten odotetaan? Silloin, kun kukaan ei sitä pyydä?
The Stoogesin klassikko on junnaavassa ahdistavuudessaan kuin jo valmiiksi täyteen suuhun tungettu kuivakakkupala. Ranskatar taas tarjoaa kuulijalle herkkää tikkaria, ihan vain pikkuisen lipaistavaksi.
Tunnelmassa on haettu ääripäätä ja päästy aika lähelle. Alkuperäinen biisi löytyy vuonna 1969 julkaistulta The Stooges -debyytiltä. Oman versionsa Émilie Simon laittoi niin ikään ensimmäiselle levylleen, vuonna 2003 julkaistulle pääosin ranskankieliselle levylle. Suurelle yleisölle hän lienee ainakin Suomessa tunnettu koskettavaan Pingviinien matka -dokkariin säveltämästään soundtrackista.
”So messed up I want you here / In my room I want you here” vaatii Iggy Pop ja tuntuu tarkoittavan sitä. Émilie Simonin kohdalla tulkinta vaikuttaa monimutkaisemmalta. Vitsaileeko hän, onko hän ironinen vai haluaako hän oikeasti alistua?
Iggy Popin laulamana biisin sanoituksellinen ydin, ”I wanna be your dog”, tuntuu viittaavan enemmän itseinhoon ja aggressioon. Tulkinta on lakoninen ja osoittaa ikään kuin kuuntelijaa sormella. Kuuletko sä mitä mä sanon? Émilie Simonin versiossa sanoma saa seksistisempiä sävyjä, ja samalla, naisen laulamana, myös juuri päinvastaisen tulkinnan. Pikkutyttömäinen Émilie kiusaa kahdella tavalla. ”Haluan kontata sun edessä” ja ”Kai sä tajuat, miten törkeetä on pyytää mua konttaamaan sun edessä?”
Émilie Simon tekee biisille sen minkä ranskalaiset rockmusiikille laajemminkin: ripottelee sen täyteen poppia ja elektroa, pieniä sokerihippuja, jotka tekevät elämästä astetta makeampaa. Ranskalaisen Phoenixin indierock on paljon leikkisämpää kuin brittiläisten tai amerikkalaisten kollegojen, ja sama asenne on Simonilla. Mikään ei ole liian vakavaa tai pyhää, kaikkeen voi koskea ja kaikkea saa testata. Kunhan muistaa tehdä sen kevyesti ja hymyillä perään.
Simon varmasti tajuaa aiheuttavansa myös vihareaktioita coverillaan. Tietyssä mielentilassa versio on minustakin raivostuttavan lapsellinen ja poseeraava. Tulee ikävä alkuperäistä, jossa sentään on jotain munaa. Tyttömäisyyden ylikorostaminen on sekä rohkeaa että tylsää. Vaikkapa Nouvelle Vaguen suosio perustuu juuri siihen, että coveroitavat biisit ovat kaukana bändin oman ilmaisun luonteesta. Jos Émilie Simon coveroisi Björkiä, ei siinä olisi mitään hauskaa.
Émilie Simonin tuotannossa seikkailevat kukkaset, tähdet ja lehvän lehdet. Siihen sanastoon tämä koirabiisi sopii tavallaan mainiosti, vaikka sanoituksissa ei mihinkään söpöön puudeliin viitatakaan. Simonin musiikissa juuri söpöyden ja kontroversiaalien aiheiden yhdistelmä on mielenkiintoista. Kaunis nainen laulaa kauheistakin asioista. I Wanna Be Your Dog tuntuu oivalta valinnalta Simonille myös siksi, että naisen englanninkieliset, kehää kiertävät tekstit muistuttavat yksinkertaisuudessaan I Wanna Be Yor Dogin muodon lapsekkuutta: ”I’m the Moon, I take care of you”.
Myös Sex Pistols, David Bowie, Joan Jett ja Slayer ovat tehneet omat versionsa tästä klassikosta. Niistä on varmasti The Stooges -fanienkin helpompi pitää. Mutta omilla valinnoillaan elektropopin Amélie tekee palveluksen myös alkuperäiselle biisille. Ne jotka vihaavat Émilie Simonin coveria, kääntyvät varmasti huojentumaan alkuperäisen puoleen.
Alkuperäinen:
Cover: