”Ihmiset tarvitsevat jotain lohdullista, eivätkä sitä, että fleksataan rahalla ja ämmillä” – haastattelussa Alma

Alman toinen albumi ilmestyy ensi vuoden puolella.

30.11.2022

Äskettäin Euroopan kiertueelta palannut Alma julkaisee ensi vuonna toisen albuminsa. Levyltä on tähän mennessä kuultu kolme singleä, joita on työstetty korona-pandemian aikana niin Zoom-sessioissa kuin Ruotsissa maailmankuulujen musiikintekijöiden kanssa. Marraskuussa Alma esiintyi Tavastialla ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen – voit katsoa Rumban kuvagallerian keikalta täältä.

Tulevaa levyä ennakoiden Rumba jutteli Alman kanssa parin viime vuoden aikana tapahtuneista käänteistä, pohjasta jolle albumi rakentui, sekä jo julkaistujen singlejen teemoista. Haastattelun aikana Alma intoutui myös pohtimaan musiikkiteollisuuden taipumuksia ja suuntaa, johon hän toivoisi pop-musiikin tulevaisuudessa menevän.

Alman debyyttilevy Have U Seen Her? ilmestyi toukokuussa 2020, jolloin koronapandemia oli ehtinyt riehua ja maailma olla suljettuna muutaman kuukauden. Alma, eli Alma-Sofia Miettinen muistaa ulkomailta silloin tulleen paineita siitä, ettei levyä olisi järkevää julkaista kesken pahimman pandemia-ajan.

“Mä sanoin silloin, että olen Suomessa sellaisessa tilanteessa, että mun on pakko julkaista se vitun levy. Mut olisi nirhattu, jos olisin tullut Losista takaisin tänne ja sanonut, että en mä julkaisekaan mitään. Onneksi sain pidettyä pääni ja levy tuli”, Miettinen toteaa.

Kun albumin promokiertuetta ei missään vaiheessa päästy pitämään ja kokonaisuuden julkaisusta oli kulunut puolisen vuotta, Miettinen totesi että levy ikään kuin “meni jo”.

“Ei auttanut kuin asennoitua niin, että korona saattaa kestää kuka tietää kuinka pitkään. Siinä vaiheessa rohkaistuin lähtemään ensimmäistä kertaa pois Suomesta, menin Ruotsiin ja tapasin ikäiseni mimmituottajan Elvira Anderfjärdin. Aloimme tehdä musiikkia siltä pohjalta, että oikeastaan mitään ei ole pakko syntyä.”

Suuren luokan pop-artistina Miettinen kertoo olevansa tottunut siihen, että ympäriltä löytyy iso tiimi ja koneisto, ja että elämää värittävät jatkuva kiire ja paine uuden musiikin tekemiseen. Tuohon aikaan kukaan ei kuitenkaan enää soitellut.

“Ei ollut mitään seuraavaa keikkaa mihin myydä lippuja, tai sinkkua, jota promota radioissa. Se oli aika siistiä, joten päätin jäädä Ruotsiin.”

Anderfjärd on kiinnitetty Max Martinin omistamalle MXM Publishingille, minkä myötä myös Miettinen pääsi tutustumaan kyseiseen ruotsalaiseen maailmankuuluun tuottajaan ja lauluntekijään.

“Teimme Elviran kanssa meidän ekaa biisiä, ja Max innostui siitä todella paljon! Hän tiesi kyllä päällisin puolin kuka mä olen, mutta yhtäkkiä hän halusikin tutustua muhun kunnolla. Päädyin sitten jäämään Ruotsiin kahdeksi vuodeksi tekemään musiikkia, ja mun osalta albumi saatiin valmiiksi viime kesänä.”

Tarkkaa julkaisupäivää Miettinen ei vielä paljasta, sillä tulevaisuuden kannalta eletään epävarmoja aikoja. Sen hän kuitenkin lupaa, että albumi ilmestyy viimeistään ensi kesään mennessä.

“Sitä ei milloinkaan tiedä milloin joku aloittaa vaikka sodan. Kaikki mitä tapahtuu maailmalla vaikuttaa mun uraan, enkä halua enää ikinä julkaista levyä, jota en voi promota. Se on liian iso juttu mun kokoiselle artistille.”

Tulevan albuminsa Miettinen kertoo olevan edelliseen verrattuna yhtenäisempi kokonaisuus. Aiemmin Miettisen tapa tehdä levyä oli lentää ympäri maailman sessarista sessariin, kun taas tällä kertaa hän teki jokaisen biisin samassa studiossa samojen ihmisten kanssa.

“Mähän en ole millään tavalla kouluttautunut musiikintekijäksi, vaan mun oma matka on mun kouluni. Nyt olen oppinut, että haluan jatkossa tehdä kaikki levyni tällä tavalla samassa paikassa, enkä lennellä paikasta toiseen. Aiemmin mulla on myös ollut koko ajan kauhea kiire, mutta kokonaisuuden syntyminen vaatii aikaa. Luovuus vaatii aikaa. En halua enää ikinä tehdä albumia niin, että olen samaan aikaan kiertueella. Haluan luottaa siihen, että ne oikeat ihmiset kuuntelevat albumiani vaikka lähtisin vuodeksi pois enkä olisi koko ajan somessa. Ehkä se on vanhanaikainen ajatus, mutta uskon siihen, ja toivon että kansa on sellaiseen valmis.”

Kuva: Jordan Rossi

Sen Miettinen kuitenkin myöntää, että julkisuudesta pois olemisessa on riskinsä.

“Totta kai se tekee myös hallaa. Mutta kun mietitään vaikka rock-bändejä, niin ei niiden tarvitse olla missään somessa koko ajan promoamassa omaa juttuaan. Meidän pitäisi ruveta arvostamaan pop-musiikkia ja nuoria naisia enemmän, ymmärtää että he ovat tarinankertojia ja tyyppejä joihin kannattaa investoida pitkäaikaisesti.”

Siksi Miettinen peräänkuuluttaa faneilta johdonmukaisuutta ja vahvempaa sitoutumista lempiartisteihinsa, siitäkin huolimatta että pop-musiikin kentällä tahti ja vaihtuvuus on huipussaan.

“Ymmärrän että kilpailu on kovaa, ja ehkä on utopistista ajatella näin. Mutta uskon meidän vielä palaavan sellaiseen, että ihmiset haluavat nopeiden tähdenlentojen ja hätäisten sinkkujen sijaan kokonaisia albumeita; kappaleita, joissa on merkityksellisiä tarinoita, ja joilla halutaan muuttaa maailmaa. Uskon että ihmiset tarvitsevat jotain lohdullista, eivätkä sitä, että fleksataan rahalla ja ämmillä. En usko että se antaa meille pitkässä juoksussa mitään muuta kuin sen että kaikilla on vähän tyhjä olo.”

Uudella levyllä Miettisen suurimpia teemoja ovat perhe- ja lähisuhteet. Lähestulkoon jokaisessa biisissä hän käsittelee itselleen tärkeitä aiheita ja omaa historiaansa, reflektoiden suhdettaan vanhempiinsa, siskoonsa ja ystäviinsä.

“On sinänsä outoa, että perhe on niin isosti läsnä, koska yleensä olen pitkälti sivuuttanut heidät musiikissani. Ehkä se johtuu siitä, että olen ollut niin paljon poissa kotoa. En ole päässyt juttelemaan läheisteni kanssa, koska olen ollut muualla tekemässä mun uraa.”

Tähän mennessä ilmestyneet kolme singlebiisiä ovat paljastaneet sen, että albumilla tullaan kuulemaan myös herkkää ja avointa Almaa. Esimerkiksi I Forgive Me -biisissä artisti käsittelee anteeksiantoa itselleen.

“Tuntuu siltä että ihan sama mistä lähtökohdista me tulemme, vaikka olisimme vähemmistöjen vähemmistöjen vähemmistö, niin silti kaikilla meistä on jossain vaiheessa ollut sellainen olo, että olemme olleet perseestä, tehneet vääriä asioita nuorena tai sanoneet joskus jotain tyhmää. On tietysti tärkeää, että yhteiskunnassa hankalat aiheet nostetaan tapetille ja että vääryyksiin puututaan, mutta haluaisin itse nähdä asiat enemmänkin ymmärryksen ja empatian kautta.”

Esimerkiksi Miettinen nostaa lukuisat kohut, joissa ihmisiä vaaditaan vastuuseen asioista, joita he ovat tehneet tai sanoneet vuosikausia sitten.

“Ne ovat tärkeitä keskusteluja käydä, mutta loppujen lopuksi ihmiset ovat yksinkertaisesti mokanneet. Mä ihan oikeasti naiivisti ajattelen, ettei kukaan ole tarkoituksella paha, vaan ihmisille tapahtuu asioita, jotka saavat heidät tekemään pahoja asioita.”

Siksi Miettinen kirjoittaa I Forgive Me:n tyylisiä kappaleita itselleen ja muille.

“Tein sen biisin tietysti myös itselleni: ajattelin että hei, mun arvot ovat hyvät, olen hyvä tyyppi, voin kävellä selkä suorassa kaupungilla siitä huolimatta että olen ollut huono parisuhteessa tai huono frendi tai whatever. On myös ollut siistiä nähdä kuinka paljon sen biisin tiimoilta on tullut viestejä, että ihmiset ovat löytäneet sen myötä hyväksyntää itseään kohtaan.”

Heinäkuussa julkaistussa Everything Beautiful -kappaleessa taas nousevat esiin pakenevan nuoruuden ja lähestyvän aikuisuuden välinen ristiriita, sekä näihin elämänvaiheisiin kuuluvat roolit ja odotukset.

“Pitääkö olla joka päivä Senaatintorilla protestoimassa maailman tilaa? Periaatteessa haluaisi, mutta toisaalta mieli sanoo, että mene vittu dokaamaan ja pidä hauskaa.”

Omaa nuoruuttaan pohtiessaan Miettinen pitää rikkautena sitä, ettei kukaan vaatinut häntä seuraamaan uutisia, ja hän toivoo samaa vapautta niille, jotka tällä hetkellä ovat teinejä.

“Eivät ne asiat kuulu lapsille, tai ei ainakaan tarvitsisi kuulua, jos ei kiinnosta. Mua surettaa ajatella miten moni voi hukata teini-ikänsä joutuessaan kohtaamaan liian paljon asioita liian aikaisin.”

Kuva: Jordan Rossi

Informaatiotulvaan liittyen Miettinen palaa pandemia-aikaan, jolloin hän kirjoitti tulevaa albumiaan. Koko maailma oli kiinni, ja katastrofaalinen uutisvirta vyöryi silmille joka päivä. Miettinen kertoo uponneensa ensimmäisten kuukausien aikana liian syvälle ahdistavien uutisten lukemiseen ja käyneensä terapiassa huomattavasti normaalia enemmän.

“Se, että ramppasin koko ajan jossain Iltalehden sivuilla, katsoin montako ihmistä on kuollut ja stressasin omia vanhempia tai sukulaisia – se meni yli. Jouduin vähentämään netin käyttöä, koska oli brutaalia huomata, miten paljon paskaa ja pelottelua sieltä tuli. Yritin sitten tietoisesti laittaa kännykän pois ja keskittyä siihen että olin ystävien kanssa ja kävin kävelyillä.”

Sama tapa jäi Miettisen elämään koronapandemian helpotettuakin, sillä hän ymmärsi iltapäivälehtien hakevan otsikkonsa aina mahdollisimman negatiivisten ja traumatisoivien kulmien kautta.

“On kreisiä, että voit istua tapaamisessa ja nopeasti vilkaista puhelimesta, että ahaa, Iranissa on kuollut 175 ihmistä. Sitten laitat kännykän pois ja jatkat puhumista. Mitä se tekee meidän aivoillemme? On tärkeää, että tiedämme asioista, mutta on myös todella tärkeää, ettei sitä kaikkea syötetä meille koko ajan. Totta kai on myös etuoikeutettua, että voin sanoa näin, ja että voin valita sulkea silmäni. Se on ihan vitun etuoikeutettua. Silti koen vahvasti, että joku raja. Muuten me tulemme kaikki hulluiksi ja toimintakyvyttömiksi.”

Juuri tällaisten asioiden käsittelyä varten Miettinen kirjoitti tulevan albuminsa. Pandemia-ajan uutisten herättämä ahdistus näkyy levyllä eräänlaisena pohjavirtana, mutta silti Miettinen kokee kokonaisuuden olevan lopputuloksena huomattavan positiivinen.

“Se on outoa, mutta ehkä se johtuu siitä, että pandemian aikana pääsin irti joistain lukoista ja siitä oravanpyörästä, johon olin joutunut.”

Miettisen tänä vuonna julkaisemat kolme kappaletta ovat kaikki levinneet radiosoittoon myös Suomen ulkopuolella, etenkin Keski-Euroopassa.

“Pelkäsin, että tämän kahden vuoden tauon jälkeen jengi olisi että Alma who? Tiedostan myös, että musiikkini on siinä mielessä vaikeampaa, että teen kappaleita, jotka eivät ihan ensimmäisinä ole räjähtämässä missään TikTokissa. Tiedän, ettei mun ehkä kannattaisi sanoa tällaisia asioita ääneen, mutta sanon silti.”

Nopeiden hittien sijaan Miettinen haluaa tehdä musiikkia, joka kestää aikaa.

“Mä teen pop-albumia isolla levy-yhtiöllä, joten totta kai osa levyn biiseistä on radioystävällistä materiaalia. Mutta omilla pienillä askelillani menen toiseen suuntaan: olen kiinnostunut siitä vastakkaisesta suunnasta, uskon siihen, ja laitan mun rahani sille puolelle. En usko tähän mäkkiruoka-musaan, joka on tällä hetkellä nousussa. Levyllä voisi siis sanoa olevan pop-musiikin raameissa olevia biisejä, joihin olen saanut laitettua mun sydäntäni. Ei jokainen biisi ole sitä, että pidetään hauskaa ja kaikki on vitun jees. Koska ei kaikki ole vitun jees.”

Lisää luettavaa