Viime vuonna kolme esikoisbiisiään julkaisseelta ja Eteneelle kiinnitetyltä Pamelalta ilmestyi eilen vuoden ensimmäisen single, jonka nimi on Selkäranka. Jyväskylälähtöisten Kr!min eli Kari’m Khazarin ja Mouhouksesta tutun Valentinin eli Veikko Heikkilän muodostama kaksikko tekee musiikkia vailla huolta genrerajoitteista, mikä kuuluukin siten, että jokainen kappale on täysin omanlaisensa yksilö.
Pamela kertoi eräänä iltana Rumballe tarkemmin taustoistaan, keskinäisestä dynamiikastaan yhtyeenä, sekä laajemmin ajatuksistaan musiikin suhteen. Lue haastattelu alta!
Miten Pamela sai alkunsa?
Veikko: ”Olemme frendejä Jyväskylästä. Kari’m teki musiikkia ja mä tein biisejä, jotka eivät olleet Mouhousta. Huomasimme, että homma toimi niin hyvin yhteen, että päätimme yhdistää projektit. Käytännössä se lähti siitä, että olimme Kari’min kämpillä, kaksi jätkää ja kitara ja pari pulloa punaviiniä. Siitä biisit lähtivät syntymään itsestään.”
Kuinka luontevasti se muotoutui, että musiikkinne alkoi kuulostaa siltä kuin se kuulostaa?
Kari’m: ”Kyllä se aika luontevasti tuli, sillä siinä vaiheessa kun kumpikin vielä teki omia juttujaan, huomasimme että musiikissamme on paljon samankaltaisuuksia. Kemiat natsasivat ensikättelyssä musiikkiin liittyvien yhdistävien tekijöiden puolesta, ja tilanne ajautui lopulta erittäin luontevasti siihen, että olemme tässä.”
Veikko: ”Mä halusin tehdä jotain, jossa räppi ei ole se juttu, vaan enemmänkin halusin sen olevan jollain tavalla poppia. Aluksi Kari’m sävelsi kaiken, eikä meillä ollut Jyväskylässä vielä mitään hajua siitä, kenen tuottajan kanssa haluamme tehdä. Mutta siinä vaiheessa kun molemmat päätyivät Helsinkiin, löysimme hyvän porukan ympärillemme. Emme ole halunneet lukittautua siihen, että musiikkimme pitäisi olla tietyn tyylistä, vaan meiltä löytyy radikaalisti kaikenlaista soundia. Pääpointti oli kuitenkin se, että me laulamme, emmekä räppää missään mielessä.”
Kari’m: ”Siksi halusimme ensimmäiseksi julkaista kolmen biisin kokonaisuuden, jossa kaikki kappaleet ovat keskenään erilaisia, sillä sen pointti oli ilmentää repertuaariamme. Halusimme antaa kuvaa siitä mitä kaikkea teemme: voi tulla popimpaa, hitaampaa, nopeampaa, kaikkea fiiliksen mukaan. Jokainen biisi on yksilö.”
Veikko: ”Nykypäivän musaskenessä on koko ajan harvinaisempaa, että tekijät olisivat absoluuttisia puritanisteja. Koko ajan kategorisoidaan vähemmän sen mukaan, että tämän pitää olla tiukasti pitkätukkaheviä ja tämän ysäriräppiä. Kyllä tuolla jokainen yhdistelee vähän kaikkia tyylejä. Meidän ensimmäinen pääsinglemme oli pop-punkia, mutta uusin kappale taas on kasarivibaista poppia pienellä disko-synasoundilla, tai miten ikinä sitä haluaakaan kuvailla. On hyvä jos pystymme yllättämään.”
Onko mitään, mitä ette missään nimessä haluaisi tehdä?
Veikko: ”Hauskinta on tehdä itselle jotain uutta. Ehkä sellainen perus suomi-iskelmä ei tuntuisi hyvältä, sillä sitä voisi olla todella helppoa tehdä, mutta se ei antaisi meille mitään.”
Kari’m: ”Oma musiikkimakuni menee laidasta laitaan hevistä oopperaan, eikä mulla ole lempibändejä, vaan pelkkiä lempibiisejä. Sen takia se variaatio näkyy omassakin musiikissa, ja on aina mahtavaa saada valmiiksi projekti, jossa on päässyt haastamaan itseään. Jos joku genre pitäisi sanoa, jota en missään nimessä haluaisi tehdä, sanoisin myös tuon iskelmän. En koe että se olisi se juttu tässä.”
Veikko: ”Odota 15 vuotta, niin rupeaa ikäluku olemaan sellainen, että se tuntuu luonnollisemmalta… Me olemme halunneet Kari’min kanssa keskittyä myös siihen, että miehet voivat tuoda esiin feminiinisempää tai herkkää puolta itseään. Voimme musiikissa puhua suoraan siitä, mikä tuntuu pahalta, tai vaikka olisi mokannut on hyvä muistaa, että olemme kaikki ihmisiä. Se on se mitä itse haluan kuulla musiikissa, että ihmiset repivät itseään auki. Olemme halunneet tuoda musiikkiimme kontrastia sen kautta, että siinä on kauniita soundeja ja samalla rumaa ja rehellistä tekstiä.”
Kuva: Lumi Hartikainen
Ensimmäisissä kolmessa biisissä on kuultavissa herkkyyttä, haavoittuvuutta sekä itseen kohdistuvaa kritiikkiä. Kuinka suunniteltua se oli?
Veikko: ”Emme suunnitelleet biisejä tehdessä, että niistä tulisi juuri sellaiset. Kokonaisuuteen haluttiin valita erilaisia kappaleita. Jos haluat antaa itsestäsi parhaan mahdollisen kuvan, et välttämättä julkaisisi ensimmäisenä kappaletta jossa laulat, että katsot pornoa suihkun lattialla.”
Kari’m: ”Kun tekee itselleen, tekstin pitääkin olla rehellistä, jotta pystyy seisomaan niiden asioiden takana joista puhuu. Olemme molemmat ehtineet näkemään ja kuulemaan paljon, joten on helppo purkaa raadollisempiakin ajatuksia, jotka ovat matkan varrelta tarttuneet mukaan. Se on myös luonut vahvan ja syvän siteen välillemme, joka auttaa siihen, että uskallamme muuttaa lyriikoiksi asioita, joiden kanssa painimme.”
Veikko: ”Se on vähän kuin terapeutin ja potilaan suhde, mutta sillä erolla, että olemme molemmat potilaita.”
Niin, onko musiikki teille terapiaa?
Veikko: ”Kun korona alkoi, eikä vuoteen kiinnostanut tehdä mitään, ja kun tuntui että kaikki viedään alta pois, silloin Pamela oli kyllä selkeä henkireikä. Kun olemme päässeet Kari’min kanssa studiolle purkamaan kelojamme musiikilliseen muotoon, se on ollut suuri apu viimeisen kahden vuoden aikana.”
Kari’m: ”Kyllä ne studiopäivän jälkeiset fiilikset ovat yleensä parhaita. Kun oman elämän asioita täytyy pukea sanoiksi, siitä tulee huojentunut fiilis kun saa projektin läjään ja kuuntelee sitä kokonaisuutta ja on että hitto jes, tätä haluttiin viestiä itselle ja muille.”
Veikko: ”Kun sä purat ne asiat biisimuotoon ja ne ovat siinä kaikkien kuunneltavissa, niin kyllä itselläni auttaa se ajatus, että nyt kaikki kuitenkin tietävät, joten turha huijata itseään sen suhteen, että kaikki olisi ihan ok. Sitten kun paska on jo housussa niin turha enää ruveta itkemään. Se on omalla tavallaan psyykkaamista itselleen, että kun avaat itsesi kaikkien kuullen, se auttaa olemaan sinut asioiden kanssa.”
Sensuroitteko itseänne yhtään sen takia, että muut tulevat kuulemaan lopputuloksen?
Veikko: ”Se on aika sama mitä ihmiset ajattelevat, sillä me teemme tätä siksi että se tuntuu hyvältä ja me pidämme siitä. Ennemmin mieluummin provosoi ja sanoo jonkun rohkeamman asian kuin sensuroi.”
Kari’m: ”Nautimme niin paljon musiikistamme, että jos jengi tykkää siitä, se on pelkkää plussaa. Emme voi hävitä silloin kun olemme itsellemme rehellisiä. Vaikka kirjoittaminen ja tekeminen on välillä kivuliasta, me tuemme toisiamme ja ymmärrämme toisiamme hemmetin hyvin. Kohta alamme muistuttaa sellaista ällöä pariskuntaa, jossa yksi aloittaa lauseen ja toinen lopettaa sen.”
Kuva: Lumi Hartikainen
Onko Pamela teille sivuprojekti?
Kari’m: ”Veikko on tietysti painanut Mouhousta pitkään, mutta itselleni tämä on debyyttiprojekti. Mutta kun teemme Veikon kanssa, me emme pelleile. Silloin lentää sammaleet ja männynkävyt, kun alamme painaa, ja silloin pannaan kaikki likoon. En missään nimessä kutsuisi miksikään sivuprojektiksi.”
Veikko: ”Yritän pitää sellaisen asenteen, että ihan sama mitä mä teen, niin se ei ole mikään b-vaihtoehto. Mouhouksessa on kolme eri persoonaa ja se on se juttu, mutta Kari’min kanssa olemme selkeä duo ja yksi tyyppi joka tekee kahdella äänellä. Välillä mietin, että haukkaanko liian ison palan kun on kaksi bändiä, mutta Pyhimys hoiti kahta bändiä ja soolouraa samaan aikaan, joten kyllä mäkin pystyn tähän ihan helposti. Kyllä mä näen että tähän on antanut kaikkensa.”
Kari’m: ”Ja tulemme jatkossa antamaan.”
Miten Selkäranka-biisi syntyi?
Veikko: ”Löysin juuri puhelimestani videon kappaleen syntymistä edeltäneeltä päivältä, josta kävi ilmi, että olimme olleet porukalla kapakissa. Seuraavana päivänä studiolla meillä oli kaikilla paska fiilis ja vähän väliä kiukuttelimme toisillemme tai heitimme hyvää läppää, välillä itketti ja välillä nauratti. Jossain vaiheessa vain totesimme, että tästähän tuli törkeän hyvä biisi. Se oli niitä kertoja kun tuntuu, että ei saa mitään aikaiseksi, ja sitten sä yllätät itsesi. Meillä on paljon biisejä, jotka ovat 90-prosenttisesti valmiita, mutta tämä tuli valmiiksi ihan nollasta sataan muutamassa tunnissa.”
Kari’m: ”Menimme studiolle, kaikkia väsytti, kaikilla oli rankka päivä, sitten yhtäkkiä viitisen tuntia myöhemmin jätkät ovat että ei vittu, tästähän tuli kova. Niin se elämä yllättää, ei voi koskaan tietää mitä seuraava sekunti tuo tullessaan.”
Huomasitteko uusinta kappaletta tehdessä mitään eroa edellisiin biiseihin, joko tekoprosessin tai rakenteen suhteen?
Veikko: ”Ei oikeastaan, koska jokainen sessari on aina erilainen. Vähän sama kuin että jos teet kolme lasta, niin et sä voi ajatella että ne kaikki tulevat ulos samanlaisina, vaikka tekoprosessi on samanlainen.”
Kari’m: ”Meillä kun ei ole sitä tiettyä genrerajoittuneisuutta, menemme sen mukaan mikä fiilis on studiolla. Emme me silloin mieti ollenkaan edellisiä biisejämme. Kun lähden studiolta, haluan vain tietää tehneeni parhaani, ja sen pitää kuulua ja tuntua siinä biisissä. Se sielu joka on siellä tulee meistä molemmista ja meitä yhdistävistä tekijöistä, mutta se miltä se kuulostaa on ihan hetkestä kiinni.”
Millaisia suunnitelmia teillä on tulevaisuuden varalle, oletteko miettineet esimerkiksi levyä?
Veikko: ”No meillä on niitä periaatteessa pari tuossa takataskussa, koska meillä on niin paljon musiikkia valmiina. On hieno homma, että meillä on niin hyvä tiimi jonka kanssa pystymme tekemään, joka myy keikkojamme ja saa biisit ulos. Levy on seuraava tavoitteemme, mutta se, milloin saamme sen pihalle, on vielä kysymysmerkki. Kyllä se on tuossa hyvin pitkälti valmiina.”
Kari’m: ”Vähän naurattaa kyllä, aika hyvä tovi ollut. Mutta itsekin olen erittäin kiitollinen siitä, että meillä on hyvä porukka taustalla, ja että saamme tehdä niin mahtavien tyyppien kanssa töitä. Se ei ole itsestäänselvyys. Saamme tehdä sitä mikä tekee meidän onnelliseksi, ja meidän projektiimme uskotaan. Tilanne on siis äärettömän hyvä.”
Veikko: ”Kari’mista huomaa monesti sellaisen lapsen vilpittömän millään tavalla koristelemattoman innostuksen ja onnen: hän laittaa välillä koodia, että ’Mä en ole kuunnellut kahteen viikkoon mitään muuta kuin meidän demojamme!’. Se hyvä fiilis siitä, että uskaltaa myöntää itselleen, että me teimme jotain mistä olen ylpeä. Nöyrälle suomalaiselle voi olla vaikeaa myöntää kuuntelevansa innoissaan omia biisejään, mutta totta kai sä teet musiikkia juuri sellaiseksi kuin sä itse haluaisit kuulla. Kari’m antaa itsellenikin hirveästi voimaa tähän hommaan.”
Kari’m: ”Ei yötä ilman päivää, täysin sama juttu veli sieltä. Pakko vielä lisätä, että mun ensimmäisiä musiikkiin liittyviä unelmia oli se, että saisin kuunnella Spotifysta itse tekemäni kappaleen. Niin totta helvetissä mä nyt kuuntelen niitä kun ne siellä ovat. Turha tehdä mitään sellaista mistä ei itse nauti.”