”Jostain syystä tämä toivoton romantikko on onnistunut tekemään levyllisen lauluja särkyneestä sydämestä” – Haastattelussa pian debyyttialbuminsa julkaiseva Intiaanikesä

Intiaanikesä julkaisee esikoisalbuminsa syyskuun alussa.

Kuva: Juho Länsiharju

Vuonna 2017 hitillään Neiti Kesäheinä suuren yleisön tietoon noussut Intiaanikesä julkaisee debyyttialbuminsa 4. syyskuuta. Rumba haastatteli yhtyeen laulaja-lauluntekijä Johannes K:ta sekä kitaristi-tuottaja Tapio Heinilää, joille alun nopea suosio opetti, ettei kappaleen menestyminen ole koskaan itsestäänselvyys. Esikoissinglen kesäisen haikeasta tunnelmasta on muodostunut vuosien varrella tunnistettava osa yhtyeen musiikkia, mutta samalla tavoitteena on ollut kokeilla uutta ja tehdä jotain ensisingleäkin kovempaa.

 

Julkaisitte hitiksi nousseen Neiti Kesäheinä -kappaleen vuonna 2017. Millaisia vaiheita sen ja esikoisalbumin väliin on mahtunut ja miten olette mahdollisesti muuttuneet yhtyeenä matkan varrella?

Johannes: ”Muistan kun vuonna 2017 soiteltiin Universalin vanhalla toimistolla levyllisen verran biisejä ja A&R Martti (Vuorinen) ihastui ikihyvin Soittorasiaan, Tähdenlentoon ja Neiti Kesäheinään. Päätettiin aluksi julkaista Neiti Kesäheinä sen takia, että se oli kesäinen biisi ja saatiin hyvin se ulos kesän lopuksi. Sitten lähti. Toistoja tuli aika paljon ja vauhti ei ole hiipunut.”

”Tämän jälkeen toiveikkaasti julkaistiinkin Soittorasia, johon panostettiin sitten kunnolla ja yhtäkkiä huomasimmekin, että ei se niin helppoa ollutkaan, kun toistoja ei tullutkaan niin montaa kuin ensimmäisen singlen kohdalla. On hyvä asettaa itselleen tavoitteita ja ainakin oma tavoitteeni on ollut jo muutaman vuoden tehdä vielä kovempi biisi kuin Kesäheinä.”

”Joskus nuorempana kilpailin muita bändejä vastaan ja nykyään huomaan kilpailevani itseäni vastaan. Yhtyeenä olemme aina seilanneet Neiti Kesäheinän tunnelmissa ja pyrkineet luomaan sitä eteeristä kasvustoa kuulijoillemme, josta tuokin biisi syntyi. Onneksi tajusimme jo muutama vuosi sitten, että samaa biisiä ei voi tehdä toistamiseen, joten olemme myös uskaltautuneet kokeilemaan uusia juttuja. ”

”Nyt pandemian riepotellessa yhteistä maapalloamme olemme Tapion kanssa tehneet lisää lauluja, jotka ovat hieman erilaista Intiaanikesää, kuin pian julkaistavalla levyllä on ja se on tuntunut hyvältä.”

Tapio: ”Ollaan todella iloisia ja kiitollisia Neiti Kesäheinän saamasta huomiosta ja sen kautta tulleista kuulijoista. Ei osattu aikanaan odottaa mitään siitä ja sen jälkeen ollaan opittu, ettei kappaleen menestyminen ole itsestäänselvää. Sitten vuoden 2017 ollaan kirjoitettu ja kuopattu pari albumillista kappaleita. Menestys heti alussa ehkä hieman sokaisee. Se, että meidän debyyttialbumi tulee vasta nyt eikä heti Kesäheinän perään on oikeastaan todella hyvä asia. Nyt osataan keskittyä paremmin asiaan ja ollaan ehdottomasti opittu tekemään töitä hyvien biisien eteen.”

 

”Se, että meidän debyyttialbumi tulee vasta nyt,
eikä heti Kesäheinän perään
on oikeastaan todella hyvä asia.”

 

Mikä hetki tai hetket ovat jääneet mieleen esikoisalbumin työstämisessä?

Johannes: ”Yhtä hetkeä on vaikea valita, mutta parhaiten muistan ne ikuiset tunnit studiolla tai työhuoneella, kun säädämme Tapion kanssa uutta laulua kuriin. Yleensä noissa vaiheissa ole vielä ollut mitään sanoitustakaan, vaan dyydyttelyä. Se oli ja on yhä edelleen tuskastuttavinta musiikin tekemisessä; ei ole valmista kuvaa, että mitä edes tekee.”

”Vastapainoksi parhaimmat hetket ovat niitä, kun otetaan videoklippejä bändikavereille, millainen laulu on syntynyt. Silloin kun äänitettiin Satakieltä Lauttasaaren työhuoneella, emme malttaneet Tapion kanssa lopettaa. Teimme kyseistä veisua iltaan asti ja kun olin menossa nukkumaan Tapio lähetti minulle WhatsAppissa miksatun version päivän suorituksesta. Oli hienoa maata sängyssä silmät kiinni kyseistä laulua kuunnellen ja miettien, että tällaista tuli tänään.”

Tapio: ”Albumin työstö kesti todella pitkään, joten muistoja on paljon. Komppiraitoja äänitettiin kuitenkin parina intensiivisenä studiopäivänä. Noista jäi hyvä muisto, niiden jälkeen tuli fiilis, että levyllä on vihdoin saundillinen ydin.”

 

Uudelta albumilta löytyy kappale Keltaista, jossa on samantapainen kesäinen tunnelma kuin Neiti Kesäheinässä. Miten paljon kesä inspiroi teitä kappaleiden kirjoittamisessa?

Johannes: ”Kesä on muodostunut kantavaksi teemaksi jostain syystä. Olen itse enemmän kevätihminen, koska keväässä näkyy prosessi. Kesällä on kaikki valmista ja odottaa vain syksyä. Mutta toisin kuin keväällä, niin kesällä tapahtuvat suuret asiat. Ihmiset liikkuvat ja elävät suuria tunteita. Syksyllä sitten taas liikkeen vähetessä myös kesällä koetut onnelliset hetket muuttuvat ainakin jollain poloisilla katkeransuloisiksi muistoiksi. Kesässä on ihanaa naiiviutta. Sitä samaa mitä Dingon lyriikoissa.”

Tapio: ”Valehtelisin jos väittäisin, ettei kesäyön haikeus inspiroisi yhtyeen laulunkirjoitusta.”

 

”Kesässä on ihanaa naiiviutta.
Sitä samaa mitä Dingon lyriikoissa.”

 

Entä mistä muualta olette saaneet ideoita albumin kappaleisiin?

Johannes: ”Teemat annetaan biiseihin kovin erilaisia väyliä pitkin. Joskus kesken päivän tulee mieleen, joku sana tai lause, joka tuntuu istuvan hyvin johonkin biisiin. Joskus taas melodia määrittelee jonkun avainsanan, jonka ympärille laulu sitten syntyy. Joskus kirjoitin sanoja yksin ruutuviholle, mutta nykyään keskustellaan aika paljon Tapion kanssa siitä, että mitä milläkin laululla tai laulun rivillä tarkoitetaan. Minulle on muodostunut outo tapa kirjoittaa hyvin runollista tai ajatusvirranomaista tekstiä ja on aina hankalaa löytää se kultainen keskitie ekstrovertin ja introvertin välillä.”

 

Onko albumilla jokin yhdistävä teema?

Johannes: ”Albumin yhdistävä teema on Intiaanikesä. Albumikokonaisuudet ovat nykymaailmaan vähän pitkiä kokonaisuuksia, jolloin kuulijan on vaikeaa kuunnella sitä keskittyneesti lävitse. Tämän takia olemme ehkä tiedostamatta pyrkineet tekemään lauluja, jotka toimivat myös yksittäisinä teoksina. Jostain syystä kuitenkin tämä toivoton romantikko on onnistunut tekemään levyllisen lauluja särkyneestä sydämestä. Mihin tiikeri raidoistaan pääsee.”

Tapio: ”Haikeus ja menetetty rakkaus ovat löyhiä kattoteemoja. Teemalevyksi tätä ei kuitenkaan voi kutsua.”

 

Mikä kappale on oma suosikkinne albumilta ja miksi?

Johannes: ”Satakieli tai Tuleen ovat henkilökohtaisia lemppareitani. Kumpikin laulu syntyi todella intensiivisen päivän tuloksena ja kumpaakaan ei juurikaan muokattu sen jälkeen, kun studiokoneen kansi oltiin laitettu ensimmäisen kerran kiinni. Sanat syntyivät myös molempiin lauluihin yhdeltä istumalta ja niissä tuntuu oma eletty elämä ehkä parhaiten.”

”Myös Viimeinen laulu on tärkeä, koska sen prosessi oli niin intuitiivinen. Studio Kekkosen nurkassa pianon kanssa jamiteltiin Tapion kanssa laulumelodiaa jollain äänitystauolla ja pistettiinkin seuraavaksi tavaraa narulle. Sanat syntyivät muistaakseni tässäkin alle tunnissa ja niitä ei muutettu, koska ne tuntuivat oikeilta heti alussa.”

Tapio: ”Tuleen ja Viimeinen lauluTuleen-biisin tekemisestä on lämpimiä muistoja. Se oli biisi, joka syntyi suhteellisen vaivattomasti ja jota tehdessä oli syvä flow-tila. Viimeinen laulu on nimensä mukaisesti viimeinen biisi, joka levylle tehtiin. Se on teemoiltaan muusta Intiaanikesän materiaalista poikkeava ja tuntuu siksikin raikkaalta.”