Heinäladoista ja suomirokista laulanut pohjoisen kiharapää ui vastarantaan ja kirjoitti levyllisen protestilauluja kotirannan kehityksestä. Suvaitsevaisuutta popmusiikin keinoin levittävä Jukka Takalo ei halua julistaa vaan kirjoittaa lastenkirjan.
Teksti: Mikael Helenius
Kuvat: Carita Forsman ja Jukka Takalo
Vuoden 2005 soololevynsä jälkeen Jukka Takalo tuntui hävinneen musiikkikartalta tyystin. Aknestikin keulahahmona tunnettu ex-kiharapää kertoo, ettei ollut toimettomana.
”En vain julkaissut musiikkia. Tein parisenkymmentä soolokeikkaa vuodessa ja kirjoitin lauluja,” langan päästä tavoitettu lauluntekijä korjaa.
Seuraavana vuonna koitti muutto takaisin kotikonnuille Haukiputaalle, mistä muodostui Vastarannan lauluja –levyn kannalta tärkeä tekijä.
”Lähdin kotimaisemista lukion jälkeen, enkä ollut asunut siellä sen jälkeen. Palatessani vallan ottanut rahanahneus otti pattiin. Martinniemen rantametsiä oltiin myymässä rakentamista varten. Valjastin työstämästäni laulusta muutaman säkeistön käsittelemään asiaa,” Takalo kertoo viitaten Martinniemi -kappaleeseen.
Tämä ei riittänyt, vaan Takalo kääri hihat ja kirjoitti lisää lauluja kotikontujen epäkohdista, kohtaloista ja ihmisistä. Samalla hän otti kylän lauluntekijän taakan harteilleen.
”Jos minä en niistä asioista laula, niin kuka sitten?”
”Haluan laulaa ihmisiä koskevista asioista samalla kielellä. En ole erityisyksilö, joka julistaa Jumalan sanaa korkeuksista.”
Kuplettiperinteen jatkaja
Monipuoliselta levyltä löytyy perinteisten popkappaleiden lisäksi lyhyitä kuplettilauluja joita on äänitetty jopa kännykällä. Mistä lähti ajatus kotimaisen kuplettiperinteen jatkamiseen?
”Tuntui, että muutama ajatus kappaleessa voisi riittää, eikä tarvitsisi väkisin muovata ajatuksia poplauluun. Vaikutteina ovat toimineet Matti Jurva, Junnu Vainio ja Veikko Lavi. Olin otettu, kun minut rinnastettiin Keskisuomalaisen arviossa samaan jatkumoon.”
Kupletteja voisi lyhyen keston puolesta julkaista jossain muussa kuin albumimuodossa. C-kasetti on haaveissa, eikä oma nettikauppa Anssi Kelan hengessä tunnu mahdottomalta ajatukselta.
”Voisi pyytää puoliminuuttisesta biisistä 30 senttiä. Kuulijoita harmittaa levy-yhtiöt, jotka koetaan turhina välikäsinä. Suoraan artistilta kuulijalle-tapa toimii hyvin internetissä.”
Internet on ollut tärkeä Takalon tekemisten kannalta. Hänen kotisivuiltaan löytyy paljon itse tuotettua tekstiä ja jopa elokuvakäsikirjoitus. Onhan hänellä myöskin Twitter-tili, jonka kautta voi kysellä kitarasointuja.
”Internet on demokratisoinut musiikkialaa. On hienoa, kun voi olla lähellä ihmisiä ja he voivat huomata, että toinen ihminen niitä lauluja kirjoittaa.”
Juicen hengessä
Levyn taustalla hönkii edesmenneen Juice Leskisen haamu. Tauko III -levyltä on haettu samaa musiikillista monipuolisuutta, mikä levyllä ilmenee vaihtelevina soundimaailmoina.
”Äänilevyt ovat tylsiä, kun ne puserretaan samassa muotissa. Foo Fightersin levyn ostava tietää saavansa levyllisen keskilinjan poprockia, mutta halusin tehdä jotain erilaista”, sanoo Takalo, korostaen kuitenkin että Foo Fighters on ihan hyvä.
Yksi Juicen perinnön ilmentymismuodoista on humoristinen ja ilkikurinen ote vaikeistakin asioista laulaessa.
”Vaikeita asioita on helpompi käsitellä, kun keinot ovat hieman kevyemmät. Huumorilla on helpompi käsitellä vaikeita asioita. Toisaalta Armonpulla kuulostaa alkuun kevyeltä rallilta, mutta keikoilla hymy hyytyy, kun kappale paljastuu surulliseksi parisuhteessa ruinaamiseksi,” Takalo naurahtaa.
Nuoruudessa Leskinen on myöskin ollut suuressa osassa kitaran soiton ja laulamisen opettelussa. Osittain sen takia myös Vastarannan laulujen sisävihkosesta löytyy soinnut suurimpaan osaan biiseistä.
”Nuorempana oli tapana istuskella leirinuotiolla kavereiden kanssa ja soittaa omaan vihkoon ylös kirjoiteltuja kappaleita. Ajatus kiehtoi, että levyn ostaessa saa myös mahdollisuuden päästä ottamaan nämä kappaleet samanlaiseen käyttöön.”
Riimittely on levyllä tärkeässä osassa. Tietoisesti taituuruuteen Takalo ei pyri, mutta syitä sille löytyy muualta kuin kirjallisen suomirock-perinteen jatkamisesta.
”Ihmisille lauluista tulee todellisia, kun niistä löytyy riimejä, mihin vaikuttaa Kalevalan aikainen tapa muistaa kertomukset riimien avulla. Kupletteihin riimittely tuntuu sopivan hyvin.”
Suvaitsevaisuutta edistämässä
Vuoden 2010 kesällä ilmestyi Homo-ep, jonka kappale Jokainen on vähän homo on soinut niin amisautoissa, ylä-asteen aamunavauksissa kuin myös valloittanut verkon dogmavideollaan. Kuplettilauluna liikkeelle lähtenyt laulu laajentui keikoilla ilmenneen suosion myötä täysimittaiseksi poplauluksi.
”Poplaululla pystyin viemään hakemaani ajatusta enemmän eteenpäin. Toki joillekin lauluille riittää silti lyhyempi kesto.”
”Kenellä on oikeus määräillä toisen tekoja ja ajatusmaailmoja? Elämän ohjeistaminen on väärin, vaikka aikeet olisivatkin hyviä”, lauluntekijä pohdiskelee.
Ennen surullisenkuuluisaa Homoiltaakin on homojen asema puhuttanut Pohjois-Suomessa.
”Siellä homot ovat jääneet totaaliseen ahdinkoon lestadiolaisten toimesta. Asia on ollut siellä todella paljon pinnalla.”
Kappaleen suosio mietityttää Takaloa, mutta myöskin miellyttää suuresti.
”Ehkä ihmiset haluavat vapauttaa itsensä ja päästä laulamaan asioista, joista ei voi puhua,” Takalo virnistää puhelimen toisessa päässä.
”Suomirokkia loskasateessa…”
Nyt edessä on lisää kiertämistä. Keikkojen suosikkipyynnöksi on noussut Homo-biisi. Mahtuuko silti Aknestikia keikkasetteihin?
”Jos keikalla oikein on ollut nihkeä meno, olen saattanut soittaa vaikka Taistelevat metsot. Encoreen mahtuu yleensä Maailma on naisia pullollaan. Viimeksi Kulttuuriratikka-keikalla soitin hirveässä räntäsateessa Suomirokkia, joka taittuu yksin haikeampana versiona.”
”Oravan joulua soitan kesäisin.”
Ennen viimeaikaista trubaduuribuumia yksin soittamisen aloittaneelle Takalolle soolokeikat toimivat, niin kuplettien laulamiseen kuin hieman muuhunkin.
”Soolona soittaessa tarinat painottuvat, ja tapahtuma muistuttaa jollain lailla standup-komiikkaa. Toisin kuin epäonnistuvalla standup-koomikolla, on artistilla suojaverkko jos on hyviä kappaleita soitettavana.”
Videomaakarina myös tutulla Takalolla ei ole viime aikoina ollut aikaa muihin projekteihin levyä tehdessä, mutta suunnitteilla olisi uusia aluevaltauksia.
”Lastenkirja olisi haaveissa. Videoita on tullut levyn kappaleisiin tehtyä, kuten Miss Kollajan pomminrakennusvideo. Itse en oikeasti osaa rakentaa pommia,” sanoo Takalo eikä myönnä aikeita terrorismiin kotimaassa. Katso kuitenkin Takalo kitarapommittajana alta löytyvässä videossa.
Vastarannan lauluja voi ostaa täältä löytyvistä linkeistä. Seuraa Jukkaa Twitterissä ja käy Facebook-sivuilta katsomassa keikkapäivät.