Keskeneräinen prosessi – haastattelussa Yeboyah

Yeboyah on yksi viime vuosien seuratuimmista ja puhutuimmista suomalaisartisteista. Perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa tulisieluisesti ränttäävän räppärin vahvalta vaikuttava ulkokuori kätkee sisälleen herkän ja jopa epävarman ihmisen. Hän uskoo positiivisuuteen ja itsensä kehittämiseen. Näitä asioita hän avaa debyyttialbumillaan ja tässä haastattelussa puhuu hänelle tärkeistä teemoista laajemminkin. Prosessi on kesken, mutta suunta oikea.

Iida Valme

Yeboyah julkaisi debyyttialbuminsa Perhosefektin päivälleen viikko sitten. Levynjulkkareita juhlitaan loppuunmyydyllä Tavastialla launtaina. Keskustelimme räppärin kanssa albumin kappaleiden teemoista ja asioista niiden ympärillä.

Perhosefekti – intro

”Intro syntyi ihan ex tempore. Kutsuin frendejä studiolle ja katsottiin mitä tapahtuu. Ajatus taustalla on, että tuollainen pieni hetki frendien kanssa voi olla tosi merkityksellinen ja vaikuttava. Jos mä lähden rakentamaan albumia tai pelastamaan maailmaa, niin jostain on lähdettävä liikkeelle. Halusin osoittaa, että hauskanpito ja hyvä energia voi riittää. Kun lähden hymyillen studiolta, hymy voi tarttua vastaantulijaan ja levitä eteenpäin. Pienillä asioilla on iso merkitys.”

Mitä tarviit

”Broflaken (Yeboyahin esikoissingle, omakustanne 2017) jälkeen jengillä oli selkeät odotukset mun suhteen. Mä halusin raivata itselleni tilaa. Taiteellinen ja visuaalinen Elovena (omakustanne-ep 2019) teki sen. Nyt kun teen jotain oudompaa, niin se on linjassa sen kanssa mitä olen jo tehnyt. Elovena oli olennainen juttu, sen piti tapahtua. Mutta sitä tehdessä halusin taas päästä tekemään bängereitä. Intron äänimaailma tulee sieltä Elovenasta, sen puutarhasoundista sitten siirrytään jytinään, eli seuraava sykli alkaa. Elovena oli utopistinen, maalaileva ja kaunis. Halusin näyttää tämän rosoisemmankin puolen, ettei kaikki ole niin kaunista.”

”Albumini tuottajana on Yrjänä. Tapasin hänet jollain keikalla, kun Hassan Maikal esitteli meidän. Puhuttiin, että pitäisi tehdä musaa yhdessä ja pian oltiinkin tekemässä. Se lähti orgaanisesti siitä, tehtiin biisejä ja niistä alkoi muodostua kokonaisuus. Yrjänässä siisteintä on sama avoimuus kuin Palmusessa [Olli Palmunen, Elovenan tuottaja]. Hänellä on avoin sydän ja hänen kanssaan voi käydä keskusteluja mistä vain, niistä vaikeistakin asioista. Turvallisessa tilassa käyty keskustelu on suuressa roolissa mun musan tekemisessä. Se, että voi ja uskaltaa mennä studiolle vaikka olisi huono päivä.”

”Teen musaa koko ajan muidenkin tuottajien kanssa, se on tärkeää mulle. Sitä kautta oppii uusia tapoja tehdä, tutustuu uusiin tyyppeihin ja inspiroituu eri soundeista. Toivon ja uskon, että yhteistyö Yrjänän kanssa jatkuu, mutta hänellä on muitakin projekteja ja oma artistinura, johon toivon hänen panostavan.”

Herkkä

”Olen aina fiilistellyt räpissä sitä leijumista ja egoilua. Mutta syyt tehdä sitä eivät ole olleet mulle samastuttavia. Hieno auto ei ole syy miksi mä haluaisin leijua. Yritän tässä biisissä kääntää sen, että herkkyys on cool juttu. Haastan tätä äijäkeskeistä alaa tutkimaan itseään, ehkä siitä voisi oppia jotain uutta jos ei heti samastuisikaan.”

”Herkkyys on mielenkiintoinen asia, koska se on niin ristiriitainen juttu. Mun herkkyys on auttanut mua hirveästi, mutta samaan aikaan se on ulkopuolelta nähty negatiivisena tai harmillisena asiana. Mulle voidaan sanoa vähättelevään sävyyn: no mutta sä olet niin herkkä. Herkkyyttä ikään kuin käytetään oikeutuksena loukata jotain. Eikö meidän pitäisi miettiä, miten voisimme toimia paremmin sen sijaan, että syytetään loukkaantumiskulttuuria siitä, että on satutettu jotain.”

”Mulla on sellainen tunne, että räppärit ovat suurin piirtein epävarmimpia ihmisiä. Ollaan tehty ammatti siitä, että leijutaan asioilla ja yritetään todistella koko ajan olevamme parempia kuin muut. Kyllähän se jostain epävarmuudesta kertoo. Koen sen voimaannuttavana, että olen itse tullut marginaalista ja myöntänyt olevani herkkä ja haavoittuvainen. Että nyt se Pikku-Yebo on täällä jonain poliittisena äänitorvena, whaaat!”

Kuuma

”Ilmastonmuutos on ollut tosi läsnä viime vuosina ja olen miettinyt omaa osuuttani siihen. Mun piirissä koetaan ilmastoahdistusta. Sekin on ristiriitaista, koska en ole mikään pyhimys tässä aiheessa. En myöskään ole mikään akateemikko, joka tietäisi kaikki luvut ja muut. Tiedostan oman vastuun, tiedostan isojen yritysten vastuun. Tämän biisin muoto löytyi tuosta omasta keskeneräisyydestä: en mä tiedä näitä vastauksia, en mä osaa sanoa kenellekään että mitä pitäisi tehdä.”

”Olen miettinyt paljon sitäkin, että voinko tehdä lapsia. Kannattaako mun? Onko tämä maapallo olemassa, kun niiden pitäisi mennä kouluun? Olisi tuntunut oudolta julkaista levy, jossa tätä aihetta ei käsiteltäisi, kun se on ollut niin iso osa elämää jo parin vuoden ajan. En mä pystyisi edes tekemään taidetta, joka ei heijastelisi yhteiskuntaa. Mulle on tärkeää kirjoittaa omasta kokemuksesta. Mutta mitä vain teenkin, se koetaan poliittisena. En ole ihminen joka vetää kännejä baarissa, joten miksi tekisin biisin siitä. Mutta jos tekisin biisin vedestä, sekin koettaisiin poliittisena, koska se ei ole linjassa normiin.”

”Kaikki tekemäni aktivismi tulee minusta itsestäni. Esimerkiksi Elokapina-mielenosoituksessa olin ensisijaisesti Rebekkana, mutta miksen myös Yeboyahina, jos siitä on jotain hyötyä sen asian ajamiseen. Korona takia on huomattu, että päättäjiltä onnistuu suurienkin linjausten teko, joten miksi ei ilmastokriisinkin suhteen. Olisi hassua, jos mulla on maan päällä 80 vuotta aikaa, enkä koettaisi muuttaa sitä millään lailla.”

Mun kaa feat. Eden

”Olin törmännyt Edeniin somessa aiemminkin mutta musiikillisesti bongasin hänet tuolta Monsp Bootcamp -kokoelmalta. Fiilistelin hänen Omal taval -biisiään ja alettiin seurata toisiamme Instagramissa. Törmättiin kesällä muutaman kerran, ja pidin häntä siistinä tyyppinä. Edenistä on tullut mulle kuin pikkusisko. Hän on valoisa persoona, jolla tuntuisi olevan sama herkkyys energioiden havainnoimisessa. Meitä yhdistää myös positiivisuus.”

”Eden oli eka ihminen, joka tuli mieleen vierailijaksi, kun tästä biisistä alkoi muodostua mimmianthem. Debyyttialbumeille yritetään usein haalia mahdollisimman isoja feattaajia, ja se on minusta vähän tylsääkin. Enkä mä koe tarvitsevani isompia nimiä nostamaan minua, mulle orgaaninen kasvu ja uran rakentaminen on fine. Yhteisöllisyys merkkaa enemmän kuin striimilukemat.”

”Tämä on heterosuhdebiisi. Mulla on paljon kokemuksia parisuhteista, joissa mua yritetään laittaa johonkin muottiin. Toistuva kaava tuntuu olevan, että minut nähdään vahvana ja voimakkaana naisena, ja sitä ihastellaan. Mutta kun käytännössä käy ilmi, etten voi mennä muiden aikataulujen mukaan enkä ole riippuvainen kenestäkään, se onkin järkytys. Useita juttuja on loppunut siihen, ettei minua voikaan kontrolloida, mun vahvuus ja itsenäisyys on liikaa. Se liittyy toksiseen maskuliinisuuteen, että miehen täytyy olla perheen pää ja elättäjä kokeakseen itsensä arvokkaaksi. Mulle arvo määräytyy ihan muista asioista, että meillä olisi molemmilla hyvät elämät ja haluttaisiin jakaa ne yhdessä.”

Kredi feat. Nco

”Albumin kohdalla visuaalisuus on painotettu näihin ensimmäisiin singlejulkaisuihin. Videoissa on viittauksia perhosista lähtien kaikkeen tällä levyllä, mutta halusin että loppulevy tulee ihan musiikkina: seitsemän uutta biisiä, että on sitä musaakin! Visuaalinen puoli on mulle tosi tärkeä. Se juontaa juurensa mun äidiltä, joka on videotaidettakin tehnyt valokuvataiteilija. Myös MTV on ollut merkittävä, sitä kautta olen yhdistynyt hiphop-kulttuuriin, kun äänen lisäksi tuli kuva, jonka representaatio on ollut merkityksellinen itselleni. Toivon, että joku voi katsoa tämän biisin musavideon ja nähdä itsensä tuolla.”

”Kun tämä biisi syntyi, tiesin heti haluavani Ncon tähän. Ollaan superhyviä frendejä. Hän on yksi hauskimmista tyypeistä kenet tunnen. Hän on myös ainoa äijä tässä skenessä, joka on vienyt minut studiolle muuten vaan hengailemaan. Tuntuu, että räppiskenen äijillä on paljon sitä studiolla hengailua, että chillaillaan ja juodaan pari bisseä ja katsotaan mitä tapahtuu. Ncon kanssa olen päässyt tutustumaan tuohon puoleen.”

”Tämä biisi on striimannut albumin biiseistä eniten, mutta ymmärrän ettei mun striimit ole superisoja. Ymmärrän myös syitä sille. Mulla on omassakin piirissä valkoisia jätkäfrendejä, jotka eivät voi kuunnella Cardi B:tä koska eivät samastu siihen, mutta samalla mukamas pystyvät hyppäämään Kendrick Lamarin kenkiin. Mä olen musta nainen Suomessa. Täällä ollaan vielä alkutekijöissä, on vanhentuneita käsityksiä ja kaikenlaisia lukkoja.”

”Mulle on tärkeää perustaa urani jollekin muulle kuin striimeille, mutta onhan se aika pelottava ajatus, että internet katoaisi. Eihän mun biisejä olisi sitten enää missään. Ei niiden sanojen merkitys esimerkiksi mun yhteisölle katoaisi silti. Alun perin ajattelin, etten halua tehdä mitään fyysistä maailmaan, kun materiaa on paljon. Nyt olen alkanut joustaa asiasta ja Tavastialle on tulossa paitojakin myyntiin. Haluan kuitenkin, että ne on kierrätysmateriaalista tehtyjä, kuten vinyylitkin, jos niitä joskus julkaisen. Perhosefektistä ja Elovenasta on vinyylilevyn perään kyselty, mutta se ei ole ollut vielä mahdollista resurssien takia.”

Yamaha

”Visuaalisella puolella yritettiin hämätä, että tämä viittaisi moottoripyörään, mutta biisistä käy ilmi että mun Yamaha on piano, ihan klassinen pystypiano. Täytyy myöntää, että moottoripyörät kiinnostaa myös… Tässä biisissä yhdistyy kaksi tarinaa: minä pienenä soittamassa pianoa ja minä nyt opettelemassa oman ajan ottamista.”

”Omille jutuille ajan ottaminen on haaste mulle itselle. Olen pienestä pitäen hengaillut loppuun asti kavereiden kanssa ja pelännyt että missaan jotain. Tässä biisissä olen sellainen, minkälainen haluaisin olla tässä suhteessa. Että ihan sama kuinka hyvät bileet, mutta mä lähden kotiin tekemään mun omaa juttuani!”

”Mä olen tehnyt järkyttävän määrän ilmaista työtä. Tulee mieleen yksi pätkä toissa talvena, kun heitin neljä keikkaa parin viikon aikana. Niistä jokainen oli hyväntekeväisyyteen. Sitten sen jälkeen olet ihan loppu eikä sulla ole tilillä yhtään rahaa. Täytyy miettiä tarkemmin, mihin lähtee. Sekin on itsensä haastamista, että osaa sanoa ei, jos ei ole resursseja.”

Just se

”En pitänyt tätä biisiä mitenkään erityisenä, mutta Jannika [Nyqvist, Sonyn markkinointijohtaja] fiilisteli tätä ja halusi singleksi. Ennen levytyssopimuksen solmimista kävin jokaisella majorilla ja monella indiellä tsekkailemassa meininkiä ja keskustelemassa tyyppien kanssa. Jannika oli kiinnostunut alusta asti, ja piti sitä kiinnostusta yllä. Jannikan kärsivällisyys vakuutti minut, hän näki artistiuran kehittämisen pidempiaikaisena juttuna, kun taas joissain levy-yhtiöissä puhuttiin, että sinusta voisi tulla hyvä ilmiö.”

”Se oli aika random keissi, että FIFA-videopelisarjasta oli löydetty tämä ja haluttu pelin soittolistalle. Mun molemmat veljet, etenkin pikkuveli, on tosi sisällä siinä. Aina kun soitan, niin joko se pelaa tuota peliä tai katsoo kun muut pelaa. Ajattelin, että tämä on mun veljille iso juttu. Sitten kun se konretisoitui, niin se olikin muutenkin paljon isompi juttu kuin olin tajunnut.”

”Olen kuullut, että minusta puhutaan joissain äijäräppiporukoissa pahaa, niin rehellisesti tuntui aika hyvältä saada tämä biisi siihen peliin, kun se on niin äijen juttu. Mutta onhan se aika toksista saada tyydytystä siitä, mitä toisella ei ole.”

”Biisi kertoo siitä, kuinka tärkeää on ajatella asioista positiivisesti, vaikka se on mulle tosi vaikeaa. Kun pääsee siihen looppiin, että pitää itsestään huolta, niin se on helppoa. Mutta siitä on helppo tipahtaa pois, ja vaikea päästä takaisin. Teen näitä biisejä itsellekin motivaatioksi, ja tämä muistuttaa, että ai niin, meditoi, reflektoi.”

Tekee mieli

”Seksistä puhuminen tuntui tosi luontevalta siinä hetkessä, kun kirjoitin tämän biisin. Olin euforisessa tilassa, kun olin löytänyt ihmisen, jonka kanssa voin kokea oloni turvalliseksi ja heittäytyä. Avoimen keskustelun seurauksena syntyi tämä biisikin.”

”Pakko myöntää, ettei tällaisen biisin kirjoittaminen ole mulle itsestäänselvyys. Olen joutunut käymään seksuaalisuuteni kanssa kaikenlaisia keloja läpi ja purkamaan traumoja. Haluan biisillä juhlistaa sitä, että olen mennyt omassa prosessissani eteenpäin. Toivottavasti se voi inspiroida myös muita näiden asioiden käsittelyssä.”

”Sanon biisissä myös vähän rivompia asioita, koska mun pitää saada sanoa niitä. Jouduin keskustelemaan Palmusen kanssa, että voinko mä sanoa, että joku pitää mua kaulasta kiinni. Biisissä on pohjustettu turvallinen tila ja kaikki tapahtuu suostumuksen alla, niin sittenhän saa olla mitä vain. Palmunen on ottanut minut siipiensä suojaan jo ennen Elovenaa. Tosi upeaa, että pystyn hänen kanssaan miettimään mitä tahansa asioita. Ja siistiä, että se mun turvatyyppi, jonka kanssa voin tehdä seksuaalisuudesta biisin, on valkoinen äijä! Meidän energiat vaan toimii yhdessä.”

”Katsoin Maria Veitolan ohjelmasta sen kohdan, missä Gettomasa selittää sitä, että ajetaan sun muijaa. Se, miten miehet puhuu räpissä seksistä, on myös se, miten miehet puhuu muutenkin seksistä, ja se näkyy myös seksiä harrastaessa. Päädytäänkin tilanteeseen, jossa mies voi ihmetellä, ettei ole koskaan keskustellut näistä asioista, ei ole koskaan ajatellut mistä toinen tykkää tai edes mistä itse tykkää! Feminismi on tärkeää, koska se haastaa sitä miehen kuvaa, toksista maskuliinisuutta, että äijän pitäisi ottaa tilanne haltuun ja suorittaa. Sen kuuluisi olla tasavertainen kohtaaminen. Kun me muutetaan tämä, se helpottaa kaikkia.”

Mantra – skit

”Perhosefekti, eli aina kun sä levität sun siivet, jossain syntyy myrsky. Ydinsanoma on, että pienellä asialla voi olla suuri merkitys. Ihmiset ajattelee, ettei omalla tekemisellä ole niin paljon väliä. Kukaan ei ole vähempiarvoisempi tai vähemmän voimakkaampi. Huomasin itse asiassa levyntekoprosessin aikana, että meillähän on aika paljon valtaa. Mitä tarviit -biisissä räppäsin alun perin, että mul ei oo rahaa eikä valtaa. Kun se oli menossa masteroitavaksi, tajusin, että hetkonen, mullahan on helvetisti valtaa, vaihdetaanpa tuo kohta!”

”Koen myös että multa odotetaan paljon asioita, joita en välttämättä ole tai haluaisi olla. Se on yksi asia, mistä tämä levykin lähti syntymään. Haastan tietoisesti itseäni, ettei mun tarvitse vastata jokaiseen viestiin. Harjoittelen omista rajoistani kiinni pitämistä. Viime keväänä tuli satoja pyyntöjä puhumaan kaikesta muusta kuin musiikista, ja kieltäydyin useista niistä. On tärkeää puhua, mutta koen myös, että ne yhteiskunnalliset asiat, joista puhun – naisten oikeudet, sukupuolien eriarvoisuus, rasismi – ovat asioita joista puhun, koska mun on pakko. Toivon, että muutkin ottaisi koppia, ei se ole sellaista mitä mieleläni teen.”

”Olin itse Lapissa, kun suomiräpin rasistisista lyriikoista keskusteltiin. Konsultoin ja keskustelin esimerkiksi Koko Hubaran, Graciasin ja Renaz Ebrahimin kanssa, että kuka antaisi kommentteja ja vierailisi haastatteluissa. Ja sitten tuli juttua, että Yeboyah katosi ja feidasi keskustelun. Hauskinta oli, että mä olen käynyt tätä keskustelua koko elämäni ja tehnyt kannanottoja vuosikausia. Nyt kun valkoiset ihmiset päättivät, että nyt voidaan käydä tämä keskustelu, niin multa vaaditaan, että just nyt on oltava paikalla.”

Omaa lomaa

”Tämä on ekoja tälle levylle tehtyjä biisejä. Uskon, että ollaan oltu vielä siellä Elovenan mindsetissä. Tehtiin Elovena lyhyessä ajassa, tuotin sen taloudellisesti itse. Lisäksi oli Dreamgirls-keikat, mulla olis Kweku-keskiviikkoklubi, viikonloppuisin oli Mellow Yellow -klubi, mun omat keikat… Hain Teakiin ja pääsin viimeiseen vaiheeseen. Se oli rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti. Olin ottanut aivan liikaa juttuja, olin aivan loppu.”

”Viimeinen Dreamgirls-keikka oli Huvilateltassa. En tiedä mitä mun päässä oli liikkunut, jos mitään, mutta olin ostanut lentoliput keikanjälkeiselle aamulle kuudeksi. Sitten lensin Marokkoon ja makasin sängyssä, että vau… koko kevät ja kesä oli ollut juoksemista ja olin burnoutin partaalla. Olin reissussa kuukauden, kiertelin Portugalissa ja Irlannissa yksikseni. Kun tulin takaisin, kirjoitin tämän biisin. Se liittyy uupumukseen, täytyy pitää huolta itsestään ja keskittyä omaan ajankäyttöön.”

”Tästä on puhuttu musiikkialalla jonkin verran, mutta minusta tuntuu että se on koko yhteiskunnan haaste. Jokaisella on joku läheinen, joka on kärsinyt burnoutin, ja sitä tilannetta aletaan ymmärtää. Ollaan siis menossa oikeaan suuntaan. Omalla kohdallani en voi juuri muita syyttää kuin itseäni. Yritän järjestellä aikaani ja priorisoida, mutta huomaan taas tekeväni joka suuntaan asioita. Se liittyy myös osaltaan freelanceriuden tuomaan paniikkiin, että pakko ottaa kaikki tarjottu vastaan.”

”Olen käynyt terapiassa jo ennen diiliä Sonyn kanssa, joten ei ole ollut tarvetta selvittää, että olisiko se mahdollista heidän kauttaan. Jos kävisin keskustelua Sonyn kanssa hyvin argumentein, niin se luultavasti onnistuisi. Mutta siinä tilanteessa, kun olet uupunut, tuskin jaksaisit käydä sitä keskustelua. Monia asioita yhteiskunnassa perustellaan sillä, että näin se on mennyt aina. Työnantajilla on kuitenkin valta tehdä päätöksiä, jotka muuttavat yhteiskuntaa parempaan suuntaan.”

Onnellinen taas

”Mitä jos hyvinvointi olisi kaikkein tärkein juttu? Ei tarvitse tyytyä frendeihin, jotka painaa mua alaspäin. Mulla on oikeus pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Tässäkin on takana tosi konkreettinen kokemus, olen havahtunut siihen, että mun kasvit voi tosi huonosti enkä ole huomannut.”

”Mun biiseissä on näitä tilanteita, että nyt ollaan syvissä vesissä. Somessa puolestaan aurinko paistaa joka kuvassa on ränttäystä. Kuten biisissäkin sanon, en ole ollut rehellinen, en mä laita niitä hetkiä someen. En vieläkään. Sekin prosessi on kesken. Kun voin huonosti niin ei mulla ole resursseja antaa siitä vielä muille, käperryn vaan keräämään voimia, yritän meditoida tai tuijottaa jotain reality-sarjaa. Jos laittaisin postauksen, etten voi hyvin, niin olen henkisesti siinä tilassa, etten voi ottaa vastaan sitä yhtä kommenttia, että vitun huomiohuora, älä uhriudu.”

”Ihailen ihmisiä, jotka uskaltaa jakaa itsensä kaikista haavoittumaisimmillaan. Mulla on pelko siitä, että joku voi satuttaa mua, jos tekisin niin itse. Minussa on vahvana sellainen synkkyydessä elävä puoli. Mulla on käynnissä pohdiskelu, että onko tarpeellista jakaa tuota puolta, vai onko hyödyllisempää, että pysyn ulospäin tosi vahvan näköisenä. Voin puhua näistä asioista haastatteluissa ja biiseissäni, mutta some ei ehkä ole oikea kanava siihen.”

Musta tyttö magiaa feat. Rosa Coste

”Yksi olennaisimmista asioista rap-musiikissa on yhteisöllisyys. Mulle on tärkeää, että kun menen keikoille, niin siellä on mun frendejä. Se kuuluu hiphop-meininkiin. Se kuuluu albumin introssa, se kuuluu tässä vikassa biisissä. Tässä kirjaimellisesti sanotaan, että olen kokenut itseni huonoksi, mutta nyt mua backuppaa huudikuoro. Jälleen: se lähtee pienestä ja kasvaa massiiviseksi voimaksi.”

”Mä vaan itkin, kun kuulin Rosa Costen Musta-biisin. Se oli eka kerta, kun suomalainen biisi iskee tuolla lailla. Mirel Wagnerissa on ollut samaa tunnemaailmaa, mihin olen päässyt sisälle ja fiilistellyt paljon. Mutta kun Rosa lauloi suomeksi, niin se osui ihan eri tavalla. Vaikuttavaa, merkityksellistä.”

”Tapasin Rosan kesällä nopeasti kun se kävi stadissa. Kun mä olin Rovaniemellä keikalla, Rosa piti musta huolta, hengaili mun kanssa ja tutustutti omiin frendeihinsä. Tuli heti olo, että tykkään tästä ihmisestä. Se on mulle tärkeätä, kun lähden tekemään featteja. Olen tehnyt pari biisiä, joiden muista esittäjistä on jälkeenpäin paljastunut ongelmallisuuksia. Olen ottanut opikseni, että ehkä mieluummin tutustun ihmisiin ensin. Rosa ja Hassan on kuin mun sisaruksia, niiden kanssa puhutaan samoista aiheista ja päästään herkemmälle tasolle.”

”Rosa ei edes tiennyt hirveästi stadin meiningistä. Ei sen juttu ole syntynyt tyhjiössä, mutta Rovaniemellä ilman meidän yhteisön vaikutusta. Mun juttu on syntynyt yhteisöstä, Rosan siitä, että on yksin siellä. Aikataulusyistä Rosa ei meinannut ehtiä tehdä tätä, mutta pääsi käymään päivää ennen masterointia. Tulin itse studiolle myöhässä ja kun kuulin Rosan laulua, aloin vaan itkeä. Se oli kaunis hetki.”