Kolumni: Perttu Häkkinen – Minne miehet ratsastaa?

Muistamme tapaturmaisesti menehtynyttä muusikkoa, toimittajaa, kirjailijaa ja useimpien alojen erikoisasiantuntijaa Perttu Häkkistä julkaisemalla verkossa hänen Rumbaan painettuja kolumnejaan. Alla kolumni Rumban numerosta 5/2008.

11.09.2018

Alkuvuosi 2008 on ollut minulle henkisesti raskasta aikaa. Kalle Ahola julkaisi jälleen levyn, ja saamieni tietojen mukaan R.E.M. suunnittelee sammuneeseen tulivuoreen rakennetussa tukikohdassaan vastaavaa hirmutekoa.

Tänään saatoin kuitenkin nousta uuteen aamuun iloisena: Teräsbetoni lähtee Euroviisuihin! Onnea matkaan, soturit! Muistakaa, etteivät viisujen vallihaudoissa ratkaise reilu peli tai musiikin taso, vaan voitto. Murskatkaa siis vastustajanne ja kuulkaa heidän naistensa valitus!

Pärjätäkseen viisuissa Suomen on pyrittävä miellyttämään lähinnä kolmea ihmisryhmää: homoja, naapurikansoja ja viisuvihaajia. Lordi teki kaikkien aikojen piste-ennätyksen, koska Euroviisuihin kyllästyneet ihmiset tarttuivat matkapuhelimiinsa. Viime vuoden serbialainen kammotus taas vei pisteet kotiin silkalla lebaanilla luonteenlaadullaan.

Baltian blokki ja Ruotsi antavat meille naapuruspisteitä. Homokortin kannalta olisin toivonut näkeväni toukokuussa Belgradissa Cristal Snown. Can’t Save Me oli oikeasti keskivertoa menevämpää diskohuttua, mutta mikä tärkeintä, Snow on transvestiitti (Ei ole – toim. huom.).

Legendaarinen Johnny Logan, ”Euroviisujen Hendrix”, kritisoi kotimaansa tämänvuotista linjaa toteamalla, että ”kalkkunakäsinukke viisuissa on Irlannille häpeäksi”. Seitsenkertaisen voittajamaan onkin syytä olla tarkkana profiilistaan. Vastaavanlaista vinkumista kuultiin kaksi vuotta takaperin kapellimestari Ossi ”Puppe” Runteen taholta. Huvittavaksi muuten arvostamani Runteen ulinan tekee se tosiasia, että hänen johdollaan Suomelle vuosikymmenien saatossa rakennettiin imago Euroopan paskimpana viisumaana.

Ylipäänsäkin ihmiset jotka uskovat, että viisut voitetaan pelkällä musiikilla, ovat auttamattomasti jääneet ajastaan jälkeen. Euroviisut ovat musiikin ohella tiedettä, kabareeta, massapsykologiaa, nationalistista kiihkoa, uskontoa ja politiikkaa. Ihan pommiuhkia myöten. Mutta palataanpa taas suosikkiharrastukseni, eli tyhjän spekulaation pariin.

Teräsbetonilla on hihassaan kaksi valttia. Missä miehet ratsastaa on tarttuva biisi ja kerää taatusti hevareiden äänet ympäri auringonlaskun maata. Olen myös iloinen ja ylpeä yhtyeen kielivalinnasta, vaikka ymmärrän sen madaltavan pistesaldoamme. Toisaalta, ottihan Saksan Stefan Raabkin vuonna 2000 vitossijan kappaleella, jonka kertosäe ei tarkoittanut mitään.

Kaiken kaikkiaan tämänvuotiset viisukarsinnat olivat varsin tasokkaat. Arvostamani Kari Tapion ohella olin positiivisesti yllättynyt ex-malli Ninja Sarasalon esityksestä. Sarasalo ei ole kummoinen laulaja, mutta Battlefield of Love oli kappaleena vetävä.

Modernin diskojytkeen lisäksi karsinnoissa kuultiin traditionaalisempaakin viisuilua, kuten Kristian Meurmanin tuskainen Jos en sua saa. Meurman edustaa Pave Maijasen, Riki Sorsan ja Kojon lanseeraamaa linjaa, ja kuten tiedetään, sillä linjalla ei paljon voittoja oteta.

Yamma Yamma, Reggae OK ja Nuku pommiin keräsivät yhteensä 31 pistettä, joista Reggae OK:n osuus oli 27. Nolla pistettä pottiin kantanut Kojo oli hyvä häviäjä ja tyytyi toteamaan kansainväliselle lehdistölle, että ”Haistakaa paska koko maailma.”

Vaikka viisuista kirjoitetaan väitöskirjoja ja niiden tuloksia analysoidaan, viisumenestys on lähes aina alkuräjähdyksen kaltainen ihme, joka ei salli itseään paljastettavan. Ihmismieli on ailahtelevainen ja outo, eikä sen rationalisuuteen voi useinkaan luottaa. Muistellaanpa vaikka Olsen Brothersin voittokappaletta Fly on the Wings of Love vuodelta 2000. Biisi oli ryönäistä ripulipaskaa, mutta kutkutti selvästi massojen romantiikkahermoa.

Toisaalta viisufanien rakastama Kreikan Michalis Rakintziksen cyborgdiscoklassikko Sagapo ei selvinnyt vuonna 2002 edes viidentoista parhaan joukkoon.

En tiedä tullaanko ”Ateenan ihmeen” kaltaista onnenpäivää enää näkemään, mutta haluan silti sydämestäni toivottaa Teräsbetonille menestystä. Takaan myös sen, että kun Missä miehet ratsastaa jyrähtää käyntiin Rotterdamin viisuvalvojaisissani, tirautan parit sinivalkoiset kyyneleet.

– Perttu Eino Häkkinen
Kirjoittaja on mm. Imatran Voima -yhtyeen jäsen ja useimpien alojen asiantuntija.

Teräsbetoni nappasi lopulta Euroviisujen finaalissa 22. sijan.

Lisää luettavaa