Jare ja Jere Tiihosen tarinan kertova Veljeni vartija -elokuva näytettiin eilen lehdistölle. JP Siilin ohjaama elokuva on hyvän näköinen ja näyttelijät suoriutuvat työstään uskottavasti.
Elokuvan suurimmat ongelmat ovat katsojan aliarviointi ja näennäisen rehellisestä Cheek-vinkkelistä asioiden kertominen.
Katsojaa aliarvioidaan vääntämällä kaikki rautalangasta. Esimerkki: tarinaa kerrotaan Cheekin monologeilla, joista moni lausutaan neljäs seinä rikkomalla eli suoraan kameraan katsoen. Toinen esimerkki: vaikka olisi päivänselvää, mihin Cheekin omaelämäkerralliseen kappaleeseen kohtauksessa viitataan, biisin nimi on korostetun alleviivaavasti pakko sanoa dialogin päätteksi ääneen. Kaksi kertaa naurattaa, seuraavat sata hävettää.
Cheek-vinkkelillä viittaan siihen, että vaikka maestro esitetään väkivaltaisena ja seksistisenä mulkerona, se on aivan ok, koska hänellä on pokkaa myöntää olevansa sellainen. Tappelukohtaukset kuvataan lähinnä harmittomana hauskanpitona, vaikka uhrilla olisi hengenlähtö lähellä. Cheek on aivan yhtä poissaolevan tuntuinen niin rakkaus- kuin seksikohtauksissa.
Elokuvan loppuratkaisu onnistuu kuitenkin yllättämään. Musta lammas -kirjassa ja Hotelli Kämpissä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa kerrotusta poiketen Veljeni vartija antaa Cheekin lopetuspäätökselle eri syyn. Autofiktiossa kaikki on sallittua!
Veljeni vartija saa ensi-iltansa 31. tammikuuta. Elokuvateatteriin voisi halutessaan napata pullon elokuvassakin esiintyvää Larsen XO by JHT -konjakkia, sillä Veljeni vartijasta saa viihdyttävän juomapelin.
Ota huikka aina, kun:
– Cheek puhuu kameralle
– Cheek kertoo ylivertaisuudestaan
– Cheek kyseenalaistaa tekemisensä tai on aikeissa perua suunnitelmansa
– Dialogissa mainitaan Cheekin tai jonkun muun artistin biisin nimi
– Tiihosen veljekset näyttävät toisilleen etusormitervehdyksen
– Lähikuva Cheekin tatuoinneista
– Joku haluaa selfien Cheekin kanssa
Tämän juomapelin jälkeen näet kahtena muutkin kuin Antti Holman.