Kommentti: Cheekin lopetuspäätös on surullinen

Jukka Hätinen odottelee Cheekin pyörtävän lopetuspuheensa.

Cheek Hotelli Kämpin peilisalissa 15.11.2017
Markus Paajala

Olin Hotelli Kämpin Peilisalissa keskiviikkona kello kolmen jälkeen kuulemassa, kuinka Cheek tiedotti lopettavansa. Se oli yllätys, vaikka kollegoiden kanssa ennakkoon keskustellessa tämä skenaario nousi pintaan toistuvasti.

Cheek oli saavuttanut kaiken ja antanut kaikkensa. Näin hän kertoi.

Cheekin saavutuksia on turha tässä listata. Kyllä te tiedätte loppuunmyydyt stadikat, emmat ja platinat.

Lopetuspäätös uutisoitiin varmasti lähes kaikissa suomalaisissa medioissa.

Luonnollisesti seuraavaksi alkoi ilmestyä mielipidekirjoituksia aiheesta.

”Cheekin lopetuspäätös oli ainoa mahdollinen”, otsikoi HS:n Juuso Määttänen.

”Olisiko Cheekillä ollut mahdollisuuksia jatkaa? Eipä juuri”, pohti Ylen Ville Vedenpää.

Hetkinen.

Kaikkien menestyksen mittareiden lisäksi yksi Cheekin suurimmista saavutuksista on ollut saada media syömään hänen kädestään. Hän sai viiden minuutin mittaisessa tiedotustilaisuudessa toimittajat uskomaan, että 35-vuotiaalla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin pistää pillit pussiin.

Cheek itse toivoi, että hänet tultaisiin muistamaan pioneerityöstä hiphopin valtavirtaistamisessa. Varmasti siitäkin, mutta:

”Päätös lopettaa huipulla osoittaa suunnatonta rohkeutta. Cheek luopuu siitä huikeasta euromäärästä, minkä olisi voinut helposti takoa toistamalla itseään”, kirjoittaa Iltalehden Anne Leinonen.

Tässä toinen esimerkki Cheekin saavutuksista median saralla. Kaikki puhe jatkuvasta duunin painamisesta kohti suurempaa ja suurempaa maalia on saanut kulttuuritoimittajat suhtautumaan taiteeseen kuin urheiluun tai startup-yrittäjyyteen.

Suomessa on jotenkin pakko arvostaa Cheekiä, koska hän on tehnyt paljon duunia ja takonut paljon rahaa. Hän on kritiikin yläpuolella, koska on niin menestynyt.

Bisnesmielessä laskelmoidut askelmerkit on aiemmin mielletty isojen pahojen monikansallisten levy-yhtiöiden metkuiksi, mutta Cheek sai sen myytyä hyveenä.

Takaisin lopetuspäätökseen.

On totta että Cheek on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa häneltä odotetaan seuraavaa spektaakkelia, jonka on oltava järisyttävämpi kuin edellinen. Cheek-nimistä hahmoa on nyt kuultu kymmenen albumin verran. On totta että tällaisessa muodossaan hahmon pää on osunut kattoon.

Laskelmoivan perfektionistin looginen päätös on järjestää viimeinen näytös ja sammuttaa valot.

On valitettavaa, että nämä piirteet saivat yliotteen siitä vapautuneesta Cheekistä, josta on nähty väläyksiä, esimerkiksi viimeisimmällä Vain elämää -kaudella ja tässä nimenomaisessa tiedotustilaisuudessa.

Vaikea kuvitella, että teini-ikäisestä räpännyt ja musiikkinsa eri osa-alueilla itseään jatkuvasti kehittänyt artisti tulisi 35-vuotiaana taiteelliseen umpikujaan. Se vain tuntuu siltä, koska se laskelmoiva perfektionisti näyttää Excel-taulukon solua, jossa seisoo: umpisolmu.

Keikka, jonne ei myydäkään ihan kaikkia lippuja. Levy, joka toi viisi uutta fania mutta maksoi kymmenen vanhaa. Nämä ovat Cheek-hahmon egolle kestämättömiä ajatuksia.

Sen vuoksi Cheekiltä ei kuulla fiilispohjalta tehtyä trap-mixtapea eikä nähdä kulmat kohottavia irtiottoja itse kasatusta painolastista tai edes hienovaraista kurssin kääntöä kohti väljempiä vesiä.

Sen vuoksi lopetuspäätös on kaikkea muuta kuin rohkea. Se on surullinen.

35-vuotiaalla on onneksi aikaa keksiä sanottavaa, vaikka lopetuspuheiden pyörtäminen itsetuntoa kolauttaisikin.