Korona on tehnyt näkyväksi rakenteiden haurauden, totesi Tuure Kilpeläinen. Hän liittyi siihen suomalaisartistien sankkaan joukkoon, joka on joutunut perumaan konserttinsa ja kiertueensa.
Yli 500 henkilön tapahtumat on kielletty ja pienempiäkin keikkoja kehotettu perumaan. Ymmärrettävää ja suotavaa: ylimääräisiä ihmiskontakteja on syytä välttää, ihan sama kuinka oireettomaksi koet itsesi. Ilmeisesti yksi syy Italian koronakriisiin oli se, että vaikka kouluja ja päiväkoteja suljettiin, sosiaalinen elämä ravintoloissa jatkui normaalisti.
Tuure Kilpeläinen yhtyeineen on sen verran onnellisessa asemassa, että hän julkaisi juuri albumin, joka on kuunneltu listaykköseksi. Se soi radioissa ja suoratoistopalveluissa koko ajan Kilpeläisen tilipussia kartuttaen. Keikkapalkkioihin nähden maltillisesti, mutta kuitenkin.
Rakenteiden hauraus, josta Kilpeläinen puhuu, liittyy muun muassa niihin, jotka eivät laula radiossa eivätkä lähetä tiedotteita suurten levy-yhtiöiden kautta: Itsenäiset artistit, joille kiertäminen ja keikoilla levyjen ja paitojen myynti on käytännössä ainoa tulonlähde. Heidän turvaverkkonsa on olematon.
(Tämä koskee toki myös roudareita, teknikkoja, kuskeja, valosuunnittelijoita, miksaajia, paitamyyjiä ja muita freelancereita ja itsensä työllistäviä yrittäjiä, joiden kalenteri pyyhkäistiin kertaheitolla tyhjäksi kuukausiksi.)
Jukka Nousiainen soitti keikan Facebookin välityksellä. Livestriiminsä ohessa Nousiainen toivoi lahjoituksia WHO:lle ja Lääkärit ilman rajoja -järjestölle. Ei siis itselleen. Nousiaisen tempaus innoitti Koronakonsertit- ja Karanteeniklubi-sivut, joille listataan vastaavia striimikeikkoja kotonaan tylsyyttä vastaan taistelevien iloksi. Ryhmissä ei kuitenkaan ole ratkaistu, miten muusikot saisivat striimeistään muuta kuin henkistä pääomaa.
Suomalaiset metallibändit Insomnium ja Omnium Gatherum ehtivät soittaa yhden keikan Yhdysvaltain-kiertueestaan. Yli 30 keikkaa peruttiin. Fanit kyselivät, auttaisiko yhtyeiden taloudellista katastrofia, jos jättäisi ostetun ennakkolipun palauttamatta. Vastaus on: ei.
Suomessakin on kiertänyt meemikuva, jossa kehotetaan olemaan palauttamatta ostettuja lippuja kulttuuritapahtumiin. Se auttaa varmasti esimerkiksi teattereita, joissa näyttelijät ovat työsuhteessa. Sillä voi auttaa myös peruttua festivaalia pysymään jaloillaan, kuten Hyvinkään Steelfest pyytää.
Insomniumin ja Omnium Gatherumin tapauksessa lipun palauttamatta jättämisestä hyötyy lipun myynyt taho eli kyseisen paikkakunnan yksittäinen promoottori tai konserttipaikka. Ne voivat yhtä hyvin olla tahoja, joita haluat auttaa esimerkiksi jos haluat turvata livemusiikin tulevaisuutta kotikaupungissasi yleisellä tasolla. Älä luota meemikuvaan vaan selvitä, miten autat haluamaasi tahoa parhaiten.
Insomniumille ja Omnium Gatherumille perustettiin Yhdysvalloissa fanien masinoima varainkeruukampanja, joka alkoi vauhdikkaasti. Se kuitenkin keskeytettiin, sillä mitäpä luulette suomalaisviranomaisten ja verottajan tuumaavan moisesta.
Yksittäiset artistit, pienet levymerkit ja kivijalkalevykaupat ovat jakaneet avunpyyntöjä: nyt on aika ostaa levyjä, paitoja ja lahjakortteja tai edes peukuttaa some-julkaisuja. Kuinka monen fanittamansa artistin mesenoimiseen edes sen hyväosaisen etätöitä mökillään tekevän henkilön palkasta riittää – korona koskee häntäkin esimerkiksi horisontista lähenevän lomautuksen uhkan muodossa. Ja kuinka laihalta lohdulta tuntuu muutama artistille valuva euro siitä vinyylistä, puhumattakaan siitä Instagramiin painetusta sydämestä, jos vaihtoehtoina voisi olla 15 euroa Nousiaisen livestriimin katselusta tai 20 euroa Insomniumin tukikampanjaan.
Rakenteet ovat hauraita. Me voimme kantaa kortemme kekoon niiden vahvistamiseksi, mutta kulttuurin kentän tukeminen ei saa jäädä yksittäisen ihmisen harteille. Tarvitaan järeämpiä toimia.