Koskettava dokumentti elävän musiikin vuosikymmenestä – Tomi Palsa kertoo uudesta valokuvakirjastaan

Palsa on vanginnut kirjan sivuille tarinoita artisteista ja tapahtumista.

Nick Cave Pori Jazzissa 2018.
Tomi Palsa

Tomi Palsa on kenties Suomen tunnetuin rock-valokuvaaja. Hän on kuvannut Rumballe vuodesta 1991 ja hänellä oli oma Valitut Palsat -valokuvapalsta lehden sivuilla vuosien ajan aina viimeiseen painettuun numeroon asti. Hänen kuviaan on voinut kohdata lukuisten lehtien ja kirjojen sivuilla, niihin on voinut törmätä levyjen kansilehtisissä. Tällä hetkellä hän kuratoi Palsa esittää -nimistä valokuvapalstaa Soundissa.

Like kustansi Tomi Palsan kuvat ja tunnelmat -teoksen 10 vuotta sitten. Kuinka monta keikkaa mahtuu sen ja nyt julkaistavan Valitut Palsat 2009–2019 -valokuvakirjan väliin, sitä Palsa ei osaa arvioida. Satoja varmasti, tuhansia todennäköisesti. Missä soi elävä musiikkia, siellä on Palsa. Sen tietää myös Olavi Uusivirta, joka on kirjoittanut esipuheen kirjaan.

”Huomaan catering-alueen virkaa tekevässä pienessä teltassa tutun hahmon, joka on minulle tuntematon. Olen nähnyt hänet varmasti kymmeniä kertoja festareilla, toreilla, aukioilla, konserttisaleissa ja hikisissä luolissa, joissa musiikilla on tapana elää. Iso mies, iso parta. Lempeät, tarkkaavaiset silmät”, Uusivirta muistelee vuoteen 2012 ajoittunutta iltaa, jolloin miehet paiskasivat kättä.

Flavor Flav (vas.) ja Tomi Palsa.

Valitut Palsat 2009–2019 -kirjan sivuilta löytyvät jonkin verran yli 200 valokuvaa dokumentoivat suomalaisten klubien ja festivaalien kulunutta vuosikymmentä ansiokkaasti. Mukana on muutamia kuvia ulkomaanreissuilta, mutta pääosin Palsa pysyttelee Suomessa.

Myös Palsan kuvaustyyli on dokumentaarinen. Ennemmin kuvissa tuoksuu hiki kuin häikäisee Photoshop. Kuvia on valittu dokumentaarisessa mielessä kymmenen vuoden ajanjaksolta; Palsalle oli selvää, että tietyistä artisteista on löydyttävä kuva, tietyt keikkapaikat on saatava mukaan, tiettyjen festivaalien on mahduttava mukaan. Ainakin kolmasosa kirjan kuvista valikoitui näillä kriteereillä.

”Halusin ajankuvaa mukaan: esimerkiksi jo nyt purettu Nosturista pitää olla jotain ja ensimmäisen kirjan jälkeen perustettu Tampereen Olympia-kortteli oli saatava mukaan”, Palsa kertoo.

Mukana on muun muassa kuvia artisteista, jotka ovat kasvaneet kyseisen keikan jälkeen suuriksi tähdiksi, ja hypetetyistä bändeistä, jotka ovat kadonneet tutkalta tyystin. Kirjan kenties yllättävin kuva on Charli XCX:n keikalta Ruisrockista 2013.

”En yleensä tykkää ottaa kuvia yleisöstä, koska jos itse olen eturivissä fiilisissä, niin viimeinen asia mitä siihen haluan, on joku heilumassa kameran kanssa. Tuolloin kuitenkin eturivissä oli muutaman tytön joukko, jolla oli poikkeuksellisen hyvä meininki. Nyt vuosia myöhemmin, kirjaa varten kuvia läpi käydessä huomasin, että siinähän on Alma siskonsa kanssa!”

Kirjassa kuvat kulkevat kronologisessa järjestyksessä ja onnistuvat kertomaan myös yksittäisiä otoksia laajempia tarinoita. Aivan kirjan alussa nähdään kuva Florence + the Machinen keikalta Ruisrockista 2010, jossa Florence Welch sovittelee itselleen yleisöstä heitettyjä rintaliivejä.

Rintaliivien omistaja astui esiin Ylen dokumentissa vuosia myöhemmin. Ensimmäisellä festarikeikallaan ollut nuori fani oli ollut Welchin esiintymisestä niin hurmioissaan, että linkosi vaatekappaleensa kohti lavaa. Dokumentti esitettiin parahiksi ennen Ruisrockia 2019. Rintaliivien heittäjä oli Ellinoora.

”Tulin Ellinooran esiintymiseen toiselta keikalta vasta viidennen biisin aikana, eli vaiheessa jossa kuvaajat eivät enää saa kuvata. Olin kuitenkin sopinut artistin kanssa että pääsen vielä kuvaamaan, ja joku dokumentin nähnyt fani heitti samanlaiset rintaliivit Ellinooralle ja minä nappasin eeppisen kuvan.”

Rumban Valitut Palsat -palstalla valokuvaajalla oli kirjoittamaton sääntö, ettei sama artisti esiinny kuvissa kahta kertaa. Vastaavia linjauksia Palsalla oli myös kirjaa koostaessa, mutta loppujen lopuksi mentiin kuvien ehdoilla. Anna Abreusta löytyy esimerkiksi samalla keikalla, vain muutamien sekuntien välein otettu kuvapari Ruisrockista 2014, joista ensimmäisestä tulee mieleen Beyoncén Super Bowl -väliaikashow’n kuvat, joita artistin tiedottaja yritti saada poistettua internetistä.

”Toinen kuvista on kummitellut minua tuosta Ruisrockista lähtien. Haluan itse, että artisti näyttää kuvissa hyvältä ja on edukseen. Tämä on räikeä osoitus siitä, että niinkin näyttävä artisti, kuin Abreu, saattaa millisekunnin ajan näyttää joltain aivan muulta. Halusin samalla toki näyttää myös sen erittäin kuvauksellisen artistin toisen puolen.”

Kuvissa esiintyvien artistien skaala on mieletön: Marcus & Martinuksesta Ennio Morriconeen ja Burt Bacharachiin. Uusivirta kirjoittaa esipuheessa Palsan ennakkoluulottomasta musiikkimausta ja itsekin olen todistanut pilke silmäkulmassa kirjoitettuja kuvatekstejä ”suosikkiartistista”, joita riittänee jokaiselle päivälle vuosien ajaksi. Mikä saa pitkän linjan musiikkimediatyöläisen innostumaan musiikista niin palavasti ja suhtautumaan sellaisella intohimolla siihen edelleen?

”En itse koe sitä mitenkään poikkeuksellisena. Ihmettelen ennemminkin, miksei muut toimi tällä lailla. Minua kiinnostaa edelleen kaikki uudet jutut, eivätkä ne vanhat tykästyksen kohteetkaan mihinkään katoa. Ehkä minulla on sellainen loputon halu löytää uusia kokemuksia.”

Valitut Palsat 2009–2019 ilmestyy outoon aikaan. Ympäri maata konsertteja ruuduiksi väsymättömästi taltioineelle Palsalle luultavasti vielä oudompaan kuin satunnaiselle keikkakävijälle. Valokuvat konserteista ja festivaaleilta muistuttavat koronaa edeltäävstä ajasta, jolloin konsertteja ja festivaaleja… oli.

”Onhan tämä ihan hirveän hankaa ollut. Tässä meni yli kaksi kuukautta etten koskenutkaan kameraan, todella outo fiilis. Toivotaan, että kirjasta on lohtua lukijoille, että pääsee palaamaan menneiden kesien tunnelmiin.”

Valitut Palsat 2009–2019 julkaistaan 12. kesäkuuta ja se on ennakkotilattavissa Levykauppa Äxän sivuilta.