Kulttiartisteja ja kuolemaa – haastattelussa Chi Modu

Vantaan taidemuseo Artsissa on esillä ysäriräpin ikonisia valokuvia. Valokuvaaja Chi Modun näyttely sai jopa räppäri Nasin tulemaan Vantaalle.

18.06.2019
Notorious BIG standing in front of the former World Trade Center buildings in NYC - This photo is from the Defining Years of Hip-Hop 1990-2000. (Photo by Chi Modu/diverseimages)
Chi Modu

Wu-Tang Clan koossa 4 kertaa 5 metriä. Visualisoi se mielessäsi.

Jos et pysty, mene tarkistamaan kuva Vantaalle Taidemuseo Artsiin. Siellä avautui kesäkuun ensimmäisellä viikolla valokuvaaja Chi Modun töitä esittelevä näyttely. Modun katalogiin kuuluu 1990-luvulla otettuja kuvia Wu-Tang Clanin lisäksi muun muassa Tupac Shakurista, Notorius B.I.G:sta (otsikkokuvassa), Mobb Deepista ja P. Diddystä.

Pääsymaksuttoman Uncategorized-näyttelyn ideana on viedä taide suoraan ihmisten ulottuville.

”Kaikki alkoi New Yorkista billboard-tauluilta vuonna 2013 ja nyt olen kiertänyt näyttelyn kanssa ympäri maailmaa jo viiden vuoden ajan. Yritän saada joka näyttelyyn uusia kuvia mukaan. Artsin näyttelyssä on esillä erityisen isoja kuvia. Uncategorized on taidetta, jota tavalliset ihmiset pääsevät näkemään ja joka ei ole gallerianomistajien tai muiden portinvartijoiden takana. Suomen kaltainen hiphop-heavy-maa on hyvä paikka näyttää kuvia”, Modu kertoo.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Modun töitä on esillä Suomessa. Itse asiassa näyttelyn museodebyytti tapahtui vuonna 2014 Suomen Porissa. Artsin näyttelyn toinen kuratoija Karri ”Paleface” Miettinen tutustui Chi Moduun tuolloin.

”Vuosia sitten Chin vanha kaveri, 1980-luvulla vaihto-oppilaana samassa lukiossa Jenkeissä ollut porilainen Esa Bärling löysi Chin Facebookista. Esa kysyi häneltä: vieläkö kuvaat? Chi sanoi, että joo, ja lähetti vanhoja kuviaan Esalle. Chilla oli silloin suunnitteilla hanke, jossa hän toteutti omalla rahallaan kuvista billboard-tauluja ja ripusti niitä ympäri New Yorkia. Esa tunsi Porin taidemuseon silloisen amanuenssin Pia Hovi-Assadin, jonka kautta Chin kuvat päätyivät vuonna 2014 Porin taidemuseoon esille”, Miettinen kertoo.

”Minua pyydettiin kirjoittamaan esipuhe Porin näyttelykatalogiin, ja sitä kautta me ystävystyimme Chin kanssa ja olemme sittemmin kiertäneet maailmaa yhdessä.”

Näyttely on täynnä kuvia ysäriräpin kultakaudelta ja kulttiartisteista. Modu toimi 1990-luvulla hiphop-lehti Sourcen valokuvaajana ja pääsi ikuistamaan artisteja, joista osa oli urallaan vielä alussa. Kuten kotonaan kuvattu 19-vuotias Nas, jonka debyytti Illmatic ilmestyi puoli vuotta kuvan ottamisen jälkeen. Nas kävi Sideways-keikkansa yhteydessä katsomassa näyttelyn ja some-päivitysten perusteella vaikuttui näkemästään.

Modu ei nostalgisoi kuviensa äärellä, mutta vertailulta nykyräppiin on vaikea välttyä.

”Tyylini on aika siisti ja ajaton. Olen innoissani huomatessani, kuinka tärkeitä kuvat ovat olleet hiphop-sukupolvelle ja heille, jotka näkivät kuvia kasvaessaan. Kuvia ottaessa hiphop oli vielä muotoutumassa, eikä sen aikaisilla artisteilla ole oikein vastineita nykyhiphopissa. Nyt hiphop on valtavirtaa ja bisnestä.”

Miettinen näkee kuvissa kuoleman.

”Monet kuvien kohteista, kuten Tupac ja Biggie, ovat jo kuolleet. Kuolema on kuvissa vahvasti läsnä ja kuvien massiivinen koko voimistaa sitä fiilistä. Me emme aina muista katsoessa jotain JVG:tä, Cheekiä ja miksei Palefaceakin, että nämä räppärit ovat transatlanttisen orjakaupan seurauksena Amerikkaan joutuneiden ihmisten jälkeläisiä, ja heidän elinolosuhteensa ovat todella rajut. Pari vuotta sitten Helsingissä oli Bob Gruenin valokuvanäyttely 1960- ja 70-luvun rokkareista, kuten Janis Joplin ja Sex Pistols, joista moni kuoli huumeisiin. Hiphop-sukupolvi kuolee aseisiin siinä missä rock-sukupolvi kuoli huumeisiin. Tässä kontekstissa Chin näyttely on yhtäkkiä kuin krypta. Räppäreiden elinolosuhteiden vääjäämättömyys on siellä läsnä. Meidän pitäisi muistaa se etenkin nyt, kun suomiräp on jo niin pitkällä.”

Kuvat saavat ysäriräpin näyttämään varsin miehiseltä, vakavalta ja urbaanilta. Modu myöntää vaikutelman todeksi.

”Ottamani kuvat käsittävät vuodet 1990–97, joka oli jenkkiräpissä aika Queen Latifahin ja Salt’n’Pepan sekä Lil’ Kimin ja Lauryn Hillin välissä. Se oli hyvin vahvasti miesten hallitsema aikakausi. Tuolloin oli muutamia harvoja naispuolisia räppäreitä, joista tunnetuin oli ehkä Lady of Rage. Minulla on tuolta ajalta kuvia Mary J Bligesta, mutta hän oli enemmän r’n’b-laulaja kuin räppäri. Kuvien miesvaltaisuus ei ole niinkään kannanotto kuin heijastus sen ajan räpistä. Kuvattavien ilmeet ovat vakavia, koska se oli vakavaa aikaa. Eikä se ole hirveästi muuttunut sen jälkeenkään. Musiikki kuvastaa sitä, mitä ihmiset kävivät tuolloin läpi.”

Miettinen tunnistaa kuvissa myös selviytymistarinoita.

”Näyttelyssä on yksi ainoa ei-räppikuva esillä. Se kuvaa nigerialaisia koulupoikia, joista etualalla olevalla pikkujäbällä on silmissä katse, josta voi miltei lukea: ’mun olosuhteet on kusiset, mutta mä oon päättänyt selviytyä’. Se on näyttelyn viimeinen kuva, jota vastapäätä on näyttelyn ensimmäinen kuva, kuva Wu-Tangista, jossa Ghostfacella ja Raekwonilla on ihan sama ilme. He ovat kaikki olosuhteidensa armoilla, niin nigerialaiset koulupojat kuin ysäri-räppärit. Ja edelleenkin olosuhteet rajoittavat räpissä monia tekijöitä.”

Chi Modu – Uncategorized-näyttely 6.6.–1.9.2019. Lisätietoja Artsin kotisivuilta.

Lisää luettavaa