Kummallinen Red Hot Chili Peppers -cover saa maailman tuntumaan sairaalta paikalta

13.06.2013

Kun Red Hot Chili Peppersin murheellinen Otherside käännetään ränttätänttä-souliksi, on jälki hämmentävää. Anna Brotkin kertoo coverblogissaan aiheesta lisää.

Teskti: Anna Brotkin, kuva: Clara Balzary

Coverin voi tehdä monella tapaa. Yksi tapa on kuunnella alkuperäistä ja sen jälkeen nähdä biisi tuoreella tavalla. Toinen tapa on laittaa hassu hattu päähän, valita biisi, kääntää sille selkänsä ja vaihtaa tempoa.

Ranskalainen soulartisti Ben L’Oncle Soul on mennyt naamarikaupan kautta. Ensikuuntelulla miehen versio Red Hot Chili Peppersin Othersidesta hymyilyttää hieman. Harmiton retromeininki, mikäs tässä. Seuraavalla kuuntelukerralla alkaa vähän arveluttaa ja viidennellä jo raivostuttaa. Tai oikeastaan pelottaa.

Kun alkuperäisessä mietitään pimeitä puolia, Ben L’Oncle Soul ei katsokaan sinne päin. Hän kohtelee biisiä ikään kuin irrallaan lyriikoista, kuin laulaisi kieltä jota ei ymmärrä. “The ashtray’s full / and I’m spilling my guts“ –säkeen laulaminen aivan kuin olisi elämänsä kemuissa henkselit heiluen tai aurinkotuolissa drinkkilasi kädessä, aiheuttaa omituisen yhdistelmän. Se ei ole innovatiivinen tapa nähdä biisi uusiksi, se on todella hämmentävä tapa olla kuulematta sitä ollenkaan.

Coveria kuunnellessa tekee mieli ravistella Beniä. Vähän niin kuin alamäkeä vapaalla vaihteella pyöräilevälle yrittäisi huutaa, ettei käsiä kannata pitää silmien edessä.

Toisaalta voi tietysti ajatella, että Ben L’Oncle Soul tulee luoneeksi jotain totaalisen uutta: inhorealistista retrosoulia. Kun mies laulaa loputonta iloa äänessään, että “Push the trigger and pull the thread”, ei voi olla ihailematta pokkaa. Efekti on sama kun kuulee pienen lapsen hoilaavan Rihannan Rude Boyta. Hymyilyttää, mutta hymyyn sekoittuu kulmia kurtistava ajatus siitä, että tämä maailma on jotenkin sairas paikka.

Cover on parhaillaan silloin kun se yllättää, näyttää jotain mitä ei ole ennen tajunnut. On ihan ookoo, että molli muuttuu duuriksi, reggae tangoksi ja laulun kertoja naisesta mieheksi. Mutta jos uutta tulkintaa ei millään pysty jäljittämään alkuperäiseen, tuntuu koko coverin idea oudolta. Ben L’Oncle Soul olisi voinut tehdä kokonaan uuden biisin. Jostain kepeästä aiheesta. Ehkä jätskistä.

Eri tulkintojen mukaan vuonna 1999 julkaistu alkuperäinen biisi kertoo itsemurhasta, kuolemasta, huumeidenkäytöstä, helvetistä, hulluudesta, jonkin menetetyn kaipaamisesta. Ei järin iloista kamaa, mutta sepä ei Beniä haittaa. Ehkä hänen näkemyksensä on, että iloinen retroilu auttaa ylös pimeimmästäkin kolosta? Silloin Ben käyskentelee jossain ihan uudella metatasolla ja hämää meitä kaikkia. Ehkä Ben yrittää sanoa, että kun synkät fiilikset laulaa ilmoille tarpeeksi reippaalla tempolla, on kaikki taas paremmin kuin hyvin. Pimpelipom!

Alkuperäinen:

Cover:

Lisää luettavaa