”Kun mä sitä pohdin, niin meidän huonoin levy on…” – Gasellit panee albuminsa paremmuusjärjestykseen!

Gasellit julkaisee perjantaina kuudennen albuminsa. Kuinka hyvä se on verrattuna aiempiin julkaisuihin? Pyysimme Musa-Jusaa laittamaan oman yhtyeensä levyt huonoimmasta parhaaseen.

Gasellit julkaisee perjantaina uuden albuminsa Zen. Se on jo yhtyeen kuudes levy, ja bändin matkahan alkoi omakustanne-ep:stä vuonna 2010. Kaksi albumia Monspille, kolme Universalin alamerkki Johanna Kustannukselle ja nyt ensimmäinen Sonyn tallista. Olemme sitä mieltä, että nyt on korkea aika laittaa Gasellit-yhtyeen julkaisut paremmuusjärjestykseen. Ja kuka olisikaan parempi listailemaan, kuin Gaselli-tuottaja Musa-Jusa.

Gasellien julkaisut huonoimmasta parhaaseen, Jusa, ole hyvä.

”Alkuun disclaimer: mä väitän, että ollaan kehitytty biisien kirjoittajina ja musan tekijöinä koko meidän uran ajan. On aikoja jolloin ollaan oltu luovempia ja innovatiivisempia. Mutta on myös aikoja, kun ei olla oltu. Silloin kun tuli Gasellit-ep, se sisälsi kahdeksan ensimmäistä Gasellit-biisiä, niitä ei mihinkään pöytälaatikkoon jäänyt, eikä muillakaan juuri studiokokemusta ollut. Hätis oli toki Pohjois-Helsingin freestyle-keisari, mutta ei sekään ollut nauhalle koskaan mitään saanut.”

7. Seis (2015)

”Nyt kun mä sitä pohdin, niin huonoin levy on Seis. Oltiin jonkinlaisessa takalukossa. Siihen liittyi aika vahvasti, että oltiin eka julkaistu pari levyä Monspilla ja tehty mitä huvittaa. Sitten siirryttiin major-levy-yhtiölle – Johanna Kustannukselle, joka kuitenkin on Universalin alalafka. Saatiin sielläkin periaatteessa tehdä mitä huvittaa, ei meitä sielläkään kukaan sillä lailla ohjaillut, mutta ehkä meillä oli alitajuisesti sellainen olo, että pitää todistaa… jotain. Ruvettiin tekee vähän viileämpää ja takakireämpää musaa, kuin ehkä olisi ollut hyvä siinä hetkessä.”

”Tietynlainen ilo puuttuu tekemisestä, Seis ei ole kovin hersyvä albumi. Tummansävyinen, eikä kuvaa meitä sellaisina henkilöinä, joina ollaan tultu esiin, ja tajuttu, että tällaisiahan me ollaan. ”

”Esimerkiksi Höpö höpö -kappale särähtää nyt korvaan. Se kertoo patologisesta valehtelusta, enkä oikein tunnista meissä ihmisinä sitä. Enkä tarkoita sitä, etteikö voisi kirjoittaa muusta kuin itsestään, mutta kun löytyy totuuspohjaa, niin ollaan onnistuneimmillaan. Levyltä löytyy kyllä monta biisiä, joissa on hyvä ajatus, joka ei sitten ole kantanut loppuun asti.”

”On levyllä hetkensä. Jos me joskus tehdään greatest hits -levy, niin Älä muista pahalla -biisin haluan sinne laittaa. Mahtuuko kyytiin? -kappaleesta tulee lämmin fiilis, se on solidi biisi, mutta sekin vähän all over the place. Seitti-kappale on todella hyvä, vaikka meidän yleisölle ei varmasti tutuin. Se on lohduton ja synkkä kuvaus lähiöpahoinvoinnista, eli ei ehkä ihan sitä mitä meidän kuuntelijat on tottuneet meiltä kuuntelemaan.”

”Ei me ehkä voitu itsekään näihin aikoihin niin hyvin. Oli keskinäistä kränää ja paineita urasta. Vaikeita asioita ihmissuhteissa bändin ulkopuolella. Nämä vaikutti ehkä siihen yleiseen mielentilaan.”

”Kun me mentiin soittamaan valmista levyä Pyhimykselle, joka oli silloin meidän A&R, niin kyllähän sen vastaanotto oli vähän nuiva. Sitä oli sokea omalle tekemiselleen ja ihmeteltiin, että mikäs on vikana, täähän on vitun hyvä.”

6. Kiittämätön (2012)

”Tässäkin on myös vähän sitä syndroomaa, että kaikki ajatellaan paskan ja kusen ja vittumaisuuden kautta. Jos tehdään kesäbiisi, niin siinä valitellaan, kuinka helvetin hiki ja ahdistava meininki on. Kaikessa lähdetään negaation kautta purkaa tunnetiloja.”

”Kun kuuntelee kappaleita, kuten Onneks olkoon, Sydämetön panomies ja Vitusti, niin on tekemisessä ollut vähän outo mindset. Vaikka Ime huiluu -biisi on sekin sellainen keskisormet pystyssä esitetty, niin siinä on rentoutunut ja hyvä meininki – juhlitaan ja pidetään hauskaa. Muuten on aika synkkää maailmankuvaa.”

”Muistan aika elävästi ne hetket, kun näitä on tehty, joten pystyn ymmärtämään ne sanavalinnat ja muuta, mutta ei enää nykyään tehtäisi niitä valintoja. Kyllä tämä on sen kuuloista, mitä meidän meininki oli 2010–2012.”

”Tältä levyltä ehdottomasti Ime huiluu kuuluisi sinne best of -levylle. Se on se, mikä vei meitä aika paljon eteenpäin ep:n jälkeen.”

5. Gasellit-ep (2010)

”Kuuntelin ep:n toissa päivänä alusta loppuun, ja pystyin ehkä ensimmäistä kertaa suhtautumaan siihen sillä tavalla, etten miettinyt teknistä suorittamista; en miettinyt soundeja, en miettinyt tuotantoratkaisuja, en kuunnellut räppäämisen tönkköyttä enkä äänenkäytön vaivalloisuutta.”

”Yritin kuunnella ulkopuolisen korvin, ja onhan siinä aika hyvä meininki. Nuoren jätkäporukan touhottaminen on läsnä touhussa. Positiivisesti elämään suhtautuva ja vilpitön musan tekemisen riemu siinä kuuluu. Ei ole oikeastaan mietitty mitään sitä tehdessä. Muuta kuin, että vitsi kun on kivaa äänitellä räppejä ja vähän tehdä biittejä.”

”Se oli itselle varsinkin hauskaa aikaa. Olin tehnyt pitkään musiikkia, ja tietynlaiset mailanpuristamis-ambitiot oli toisaalla, niin pystyi todella vapautuneesti suhtautumaan tähän Gasellit-projektiin. Totta kai sitä tehtiin tosissaan, muttei mietitty liikaa, että mitähän jengi miettii tästä.”

”Aiemmin on kuunneltu joitain näistä biiseistä posket punoittaen, mutta nyt tuli lämmin olo. Aika naiivia kamaa, mutta vilpitöntä. Ja on siellä onnistumisiakin: Kuka on lämmittäny mun uunii? on kova biisi… siinä on toki Juno ja VilleGalle, jotka ottaa meiningin aika hyvin haltuun, mutta silti. Pilaus-biisiä vetelee edelleen keikoilla ihan hyvillä mielin, jos huomaa, että siellä on jengiä, jotka on ep:tä sattunut kuuntelemaan.”

”Tasaisesti tulee kyselyä, että miksei ep:tä löydy Spotifysta. Ehkä tähän mennessä ollaan ajateltu, ettei se ole tarpeeksi hyvä, ei viitsi laittaa. Mutta ehkä aika on kypsä… jossain vaiheessa.”

4. Aina (2013)

”Tässä oli tärkeä käänne meille: synkkyyden ihannointi väistyi, ja tapahtui oman itsensä hyväksyminen.”

”Alettiin myös pohtia, että pitäisikö käyttää melodiaa enemmän hyväksi ja pitäiskö vähän sjungata näissä biiseissä. Kiittämätön-levyllä tehtiin ensimmäinen kokeilu Ahtaalla-kappaleessa, jossa Hätis lauloi melodisesti. Oltiin kahdestaan Hätiksen kanssa väännetty sitä kertsiä, kun Päkä ja Thube tulivat paikalle. Soitettiin demoa ihan fiiliksissä heille, ja molemmat katsoo, että mitä vittua te olette tehneet.”

”Kun tuosta alkujärkytyksestä oli toivuttu ja asiaa sulateltu, niin Aina-levyllä sitten uskaltauduttiin tekemään vähän melodisempia juttuja ja uskallettiin käyttää ääntä ja laulaa.”

”Jäniksen vuosi oli sellainen biisi, jossa tuota hommaa haettiin. Puhuttiin omasta elämästä aika suorasukaisesti, minkälaista on olla opiskelija. Huomasi, että se resonoi ihan eri tavalla ihmisiin. Muusikkopiireissäkin, joille oltiin oltu ne bäkkärille dokailemaan tulleet Ime huiluu -jätkät, hiffattiin että näillähän on vähän ajatustakin musassa.”

”Levyn alkuhan on kova: Jäniksen vuosi, Teinijäte, Susilapsi. Aika hyvä paahto heti kärkeen.”

”Aina-levyllä näkyy parhaiten se, että jokainen meistä kuuntelee erilaista musaa. Albumilla on paljon erityylisiä biisejä, ja on kunnianhimoisesti haettu eri juttuja. On indiehtävää räppiä, sitten yhdistellään ghettotechiä räppiin ja on Millenniumin kaltaista ysäri-rave-soundia. Ei me maaliin aina osuttu, mutta tehtiin vain kaikkea mitä huvitti!”

3. Veli (2017)

”Jos Aina-levy ja Jäniksen vuosi oli meille askel ylöspäin, niin Veli-levy oli selkeä toinen. Kun Muistanks mä väärin? tuli ulos, niin se pöhinä, kuhina ja resonointi oli ihan eri lailla aistittavissa kuin kertaakaan aiemmin meidän uralla.”

”Veli-levyn julkaisun jälkeen ollaan käytännössä oltu ammattimuusikkoja.”

”On paljon biisejä, mitä aktiivisesti esitetään keikkasetissä yhä. Imus, Muistanks mä väärin?, Slussen ja Liimaa on sellaisia biisejä, jotka on lähes poikkeuksetta meidän keikoilla mukana ja kyllähän jengi viihtyy.”

”Seis-levyä kuunnellessa Pyhimys sanoi meille, että oletteko miettineet sitä, että lopetatte kaikki keikat Ime huiluu -biisiin. Että tässä on nyt kaksi levyä tullut välissä, ja edelleen lopetatte tuohon vanhaan biisiin. Pitäiskö teidän tehdä joku uusi biisi, jonka voisi vetää keikan viimeisenä. Imus-kappale syntyi sitten siitä ajatuksesta. Ja päästiin maaliin tavoitteessa.”

”Me ollaan ulospäin suuntautuneita ja positiivisia tyyppejä, mutta Pyhimyksen mukaan se ei kuulunut meidän musiikissa. Pitäisikö teidän vapautua, Pyhimys kysyi.”

”Se oli oivallus, minkä kanssa mentiin studiolle. Tehtiin kansio nimeltään Gasellit vapautuu. Veli alkoi rakentua siitä. Alkoi löytyä tekemisen ilo. Ei tuolla ole biisejä missä vellotaan ja podetaan niin helvetisti. On sielläkin synkeitä kappaleita, mutta ei ne ole samanlaisia lohduttomia. Mutta yleisvire on meidän näköinen.”

”Seis-levyn aikaan dumattiin vain toistemme ideoita. Veli-levyllä hiffattiin, että ehkä niitä huonojakin ideoita kannattaa kokeilla. Yllättävän moni niistä ”huonoista ideoista” kuulostikin hyvältä ja päätyi levylle.”

”Oli vapauttava fiilis, kun levy oli julkaistu, ja pystyi lähtemään keikoille, eikä tarvinnut aina jännittää, että tuleeko tänne ketään. Veli-albumia ennen Helsingin ulkopuolella ja pienemmillä paikkakunnilla keikkailu jännitti aina – tuleeko tänne ketään, tekeekö ravintoloitsija nyt persnettoa kun me juodaan parit kaljat.”

2. Jano (2018)


”Vähän kiikun kaakun, että kumpi on parempi, Jano vai Veli. Niissä on hyvin samanlainen mindset ollut, ja ollaan onnistuttu pitämään pää viileänä myös Janon aikana. Samanlainen vapautunut ja rento meininki studiolla onnistui. Ne on tietynlainen parivaljakko mun silmissä. Ei Janoa ole varsinaisesti brändätty Velin jatko-osaksi, mutta nyt kun niitä kuuntelee rinnakkain, niin onhan ne aika samasta puusta veistetty.”

”Mutta jos noita kahta kuuntelee rinnakkain alusta loppuun, niin Jano kestää kuuntelua paremmin. Kyllä se tietynlainen kypsyminen ja musankirjoittamisessa harjaantuminen kuuluu Jano-levyllä. Veli-levyllä on enemmän biisejä, joita olisi voinut kehittää tai viedä pidemmälle.”

”Hyviä vapautuneita hetkiä, kuten Mitä mä Malagas? ja Se ei kuulu sulle. Ne ovat syntyneet tosi vaivattomasti ja se kuuluu niissä. Lumi-kappaleesta olen henkilökohtaisesti tosi ylpeä. Siinä on joku popmusiikin herkkyys saavutettu eri tavalla kuin koskaan aiemmin meidän musassa.”

”Spotifyn kuuntelukerrat vaikuttaa ehkä alitajuisesti omaan mielipiteeseen biiseistä, että jos joku jää paitsioon, niin sitä saattaa ajatella, että ehkä se ei ihan maaliin mennyt. Mutta nyt kun kuuntelin levyn toiseksi vähiten kuunneltua Nuku, syö, tottele, toista -kappaletta, niin sehän oli tosi solidi, mä olin aika fiiliksissä. Siinä on iso pala haukattu, mutta se oli paljon parempi kuin olin ajatellut.”

”Sitä biisiä työstettiin kuukausia, ja sellaisella single-kulmalla ja kovissa paineissa. Oli vähän sellaista ketsuppipullon korkki -tyyppistä ongelmaa. Mutta sitten saatiin tehtyä Elias Gouldin kanssa Riks raks poks ensimmäiseksi sinkuksi, niin sitä vapautui, että no niin, nyt mennään sitä albumia kohti.”

”En itse mieltänyt, että Jano-albumin ansiosta saatiin Vuoden yhtyeen Emma-palkinto, vaikka gaala pyörii noissa sykleissä. Haluan kuitenkin ajatella että se vuosien graindaaminen toi sen palkinnon. Mutta enpä tiedä oltaisiko oltu vuoden yhtye, jos oltaisiin julkaistu vaikka se meidän debyyttialbumi tässä kohtaa. Se Emma tuntui helvetin hyvältä, koska ennen kaikkea me ollaan yhtye. Se on se, mitä ollaan tuotu esille. Se on se, mitä vaalitaan. Meidän dynamiikka on tärkeätä. Se tuntui tärkeämmältä kuin vaikkapa jostain yksittäisestä kappaleesta saatu tunnustus.”

1. Zen (2021)

”Onpas tylsää, että aina kun artisti tulee haastatteluun, hän kertoo että minun viimeisin albumini on minun parhaani! Mutta kyllä mä ihan rehellisesti olen sitä mieltä. En kuseta nyt!”

”Tämä vittumainen poikkeusaika on mahdollistanut meille sen, että ollaan pystytty laittamaan efforttia ja ajatusta sekä ihan suoranaisesti työtunteja tähän levyyn enemmän kuin aiemmin. Sen jälkeen kun Veli julkaistiin niin ollaan painettu yli sadan keikan vuosivauhtia. Ei tuollaisella keikkatahdilla ehdi istua siellä studiossa näin paljon.”

”Nyt studioon ei ole ainoastaan voinut mennä, vaan tuntui että sai mennä. Jos on tuntunut paskalta, niin sieltä löytyi kolme kaveria, jotka ovat täysin samassa tilanteessa. Tyypit, jotka ymmärtää tilanteen paremmin kuin jopa omat puolisot. Kuitenkin niin henkinen juttu, kun ei pääse tekemään omaa duuniaan niin kuin haluaisi.”

”Vapautuminen on mainittu monta kertaa, mutta sitä tämäkin. Ei olla tehty niin biisejä niin, että mietitään toimiikohan tämä keikalla. Keskityttiin albumikokonaisuuden tekemiseen. Oli jo ennen koronaa ajatuksena tehdä teema-albumi, koska ei olla sellaista varsinaisesti tehty. Nyt pystyttiin hieromaan niin, että on alku, keskiosa ja loppu ja joku kaari, kuljetaan niiden teemojen avulla ja päädytään johonkin lopputulemaan. Ei olla aikaisemmin osattu ajatella tai pystytty tekemään, mutta nyt on meidän mielestä onnistuneesti tehty.”

”Levy toimii kokonaisuutena, mutta biisit toimivat myös yksittäisinä kappaleina. Kerrankin yhdestäkään biisistä ei voi sanoa, että tämä ei nyt mennyt maaliin. Tehtiin tätä levyä niin paljon ja pitkään, että meillä oli aikaa miettiä. Ei tullut kiire. Kaikille biiseille on oma funktio.”