Kun puu kaatui – haastattelussa paluun tehnyt Timo Pieni Huijaus

Räppärin paluusingle on nimeltään Kaatunut puu.

21.08.2020

”En tiedä onko ikäkysymys vai mikä, mutta itselle se kahdeksan vuotta ei ole tuntunut niin pitkältä ajalta, onhan ollut aikaa hioa ja siivilöidä”, Timo Pieni Huijaus kertoo puhelimessa.

Edellisestä albumista on vierähtänyt kahdeksan vuotta. Rumballe räppäri avaa paluunsa syitä.

Timo Pieni Huijaus on paitsi Rähinän ”kahdeksas veljes”, niin myös omia polkuja kulkenut artisti, joka on avoimuudellaan vaikuttanut suomirap-lyriikkaan yleiselläkin tasolla. Artisti on tehnyt yhteistyötä monipuolisella otannalla räppärien, kuten Tarbash Luoti (Wyk), Elastinen ja Pyhimys, kanssa.

Terävällä kynällä kirjoitetut riimit henkilökohtaisista asioista ovat tuoneet Timo Juhani Snellmannin esiin rehellisenä kertojana, jonka biiseissä voi peilata myös omia ajatuksia. Niin tapahtuu myös paluusinglellä Kaatunut puu, joka on aihevalintana luonteva tapa tehdä paluu.

”Kun pitkään ei julkaissut musiikkia ja teki hirveästi muita duuneja, niin tietyllä tapaa aina puuttui se räppipuoli. Itselle se [kappale] kuvastaa artisti-minän kamppailua, että tehdäänkö tässä musiikkia vai ei. Se oli hyvin yksinkertaisuudessaan se, mutta sitten huomasi kun on sitä ihmisille soittanut, niin monille se avaa omia kokemuksia. Se ei ole liikaa sidottu siihen, että se ois vaan minun tarinaani tai minun artisti-minän tarina.”

”Kappaleesta vois saada sen kuvan, että ois käynyt jonkun kärsimyksen läpi, mutta ulkomusiikillisessa elämässä se ei ole niin.”

Räppäri oli hyvässä nosteessa vuonna 2012 julkaistun Kaikki loppuu -levyn jälkeen, josta esimerkiksi Pleiboi ja Paratiisi nousivat isoiksi hiteiksi. Seuraavana vuotena hän kiersi Elastisen kanssa, sitten soolokeikoillaan. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa.

”Just luin Samuli Putron haastiksen hesarista. Se siinä sanoi, että taiteen tekeminen ei saa mennä väkisin vääntämiseksi. Oon täysin samaa mieltä. Oli hetki, että tarvii hengähdystauon. Oli enemmän ja vähemmän 12-13 vuotta pyörinyt asian ympärillä ja keikkaillut.”

Paluu oli lähellä jo vuonna 2016, mutta räppäri tuli toisiin aatoksiin: hän halusi julkaista irtobiisien sijaan levyn. Uutta musiikkia on tehty sillä näkökulmalla, että siitä muodostuu kokonaisuus. Ajatus sai myös välittömästi vihreää valoa Kaikulta, johon Rähinä liittyi yhtiökauppojen myötä. Nyt materiaalia on kasassa ja sitä sopii odottaa julkaistavaksi syksyn mittaan lisää.

”Tuli enemmän semmoinen fiilis, että haluaa tehdä kokonaisuuden ja julkaista levyn, että on järkeä lähteä julkaisemaan yhtään mitään. On kivempi, että sitä on enemmänkin valmiina materiaalia.”

Musiikkia artisti ei ollut missään tapauksessa jättänyt. Vuosien varrella hän on yhä kirjoittanut ja nauhoittanut kappaleita sekä vieraillut muiden artistien biiseillä. Vierailujen hän kokee ruokkivan omaa fiilistä tehdä musiikkia. Läpi uran porvoolaistaustainen muusikko on ollut mukana myös vaatebisneksessä, maalannut, suunnitellut levykansia ja tehnyt erilaisia custom-töitä.

Lisäksi artistilla oli tietysti oma osansa Rähinä-kirjassa, jossa ikonisen levy-yhtiön historia painettiin kansien väliin. Hän muistuttaa, että todellisuudessa kaveripiiri Rähinän ympärillä on ollut valtava ja historian kannalta merkittävässä asemassa olevia sopivia haastateltavia olisi helposti ollut kymmeniä. Pääosin seitsemään ihmiseen fokusoiminen oli kuitenkin todella hyvä päätös.

Rähinän edustuksessa on tapahtunut tänä vuonna muutoksia: Spekti siirtyi Kaikun talliin, Brädi Sonylle.

”Mun mielestä se on selkeetä. Tää on kaikki elinkeinoa meille. Täytyy miettiä sitä, mikä on itselleen parhaaksi ja mistä saa sitä fiilistä tehdä. Brädille se oli kotiinpaluu. Se on MGI:n eli Henri Lanzin kanssa tehnyt käytännössä koko uransa hommia, niin ei tuntunut oudolta valinnalta. Ja jos siitä saa itse voimaa ja tuulta purjeisiin, niin sehän on vaan kaikille hyvä asia.”

Jos Rähinällä, niin yleisesti myös suomiräpissä on tapahtunut paljon. Muusikko näkee uusien artistien energiassa ja innossa paljon hyvää. Ala elää ja kasvaa ja muuttuu monimuotoisemmaksi. Ei ole vain yhtä toimivaa soundia vaan musiikkia voi tehdä monelta eri kantilta, hän kuvailee.

Aikoinaan Timo Pieni Huijaus on räpännyt Tuulimylly-kappaleella tuoneensa mielenterveys-asioista puhumisen suomiräppiin. Nykypäivänä lyriikka on huomattavasti avoimempaa ja mutkattomampaa, niin kansainvälisellä mittapuulla kuin kotimaisessa pop-lyriikassa. Avoimuutta ja henkilökohtaisuutta hän pitää tarttumapintana ja suurena voimavarana artistille, kun kerrotaan omasta elämästä.

”Se oli silloin jo junnumpana kun kuunteli vaikka jenkkiräppiä, niin kyllä muhun iski eniten sellaiset missä avataan artistin henkilökuvaa tai mahdollisia ongelmia. Ne aina puhutteli enemmän kuin vaikka samalla levyllä olleet singlebiisit, mitkä on suunnattu klubeille. Mä oon aina tykännyt siitä, että päästää kuulijan lähelle.”

Kuulija tulee pääsemään syksyllä Timo Pieni Huijausta lähemmäs, sillä musiikkia on määrä julkaista nyt tasaiseen tahtiin. Sitä on tuotettu osittain uusin voimin, sillä iso osa pidemmälle viedyistä biiseistä on tehty Left-levy-yhtiön artistin Juho Rajan kanssa, jonka räppäri kuvailee olevan superlahjakas tuottaja. Yhteistyötä on kestänyt kohta puolitoista vuotta. Paljon on myös tuttua, sillä räppärin isoveli Juha Snellman on mukana tuotannossa, aivan kuten kahdella edellisellä levyllä.

”Levy kattaa koko sitä hommaa vuosien varrelta. Koska kirjoitustyötä on tehty koko ajan ja niitä kappaleita on tehty. Varmasti tulee myös biisejä, jotka on syntynyt tässä joitakin vuosia sitten.”

Lisää luettavaa