Ei ole ensimmäinen kerta, kun Rähinän artistit Uniikki ja Timo Pieni Huijaus tekevät yhteisen kappaleen, mutta tapaus on silti melko harvinainen. Useita vuosikymmeniä räpänneet artistit tekivät yhteistyötä jo 2000-luvun alussa, kun Timo Pieni Huijaus vieraili Uniikin debyyttilevyllä Aika ei venaa ketään (2005). Aikojen saatossa heitä on kuultu muun muassa Elastisen levyllä Joka päivä koko päivä (2013) ja Susijengi 2.0 -kappaleessa vuodelta 2012 yhdessä Brädin kanssa.
Perjantaina 14. helmikuuta ilmestyi Jukka Jahnukaisen tuottama kappale nimeltä Toivomuskaivo, jossa Uniikki ja Timo Pieni Huijaus jakavat rohkaisevaa ja voimakkaan myönteistä viestiä. Kappaleen positiivisia taajuuksia korostaa sen kimallellen värähtelevä biitti, jonka korkealla kaarteleva melodisuus yhdistyy pehmeisiin tanssimusiikkivaikutteisiin.
Tiedämme, että toivo on viimeinen asia, joka ihmiseltä voidaan viedä pois. Kun toivo sammuu, niin sammuu elämäkin. Siksi kaikkeuteen heitetyn hyväntahtoisen toivomuksen mahdollisuuksia ei tarvitse vähätellä, vaikka sillä ei siinä hetkessä olisi suoranaista kohdetta tai spesifiä sisältöä.
Kappaleessa huomioidaan se, miten ulkoiset paineet kaventavat ihmisen mahdollisuuksia katsella maailmaa läpi valon. Aina ihmisen oma kapasiteetti ei välttämättä riitä näkökulman kirkastamiseen. Onneksi on niin, että samalla tavalla kuin jaamme yhteistä maaperää ja hengitämme samaa ilmaa, myös mielenliikkeemme ja ajatusmaailmamme reagoivat toisiinsa orgaanisen yhteisvaikutuksen myötä.
Kun et jaksa, anna muiden kannatella – ja kun olet itse korkealla, käytä sitä yhteiseen hyvään. ”Enkä oo niin ylhääl ku moni noist, mut tarpeeks, et voin hädässä auttaa”, Timo Pieni Huijaus muotoilee.
Kappaleen perusajatus on puhdas ja kaunis. Sen arvot ankkuroituvat aitoon, vilpittömään ja hyvään. Sen viesti on helppo vastaanottaa, mutta kuten syvimpien totuuksien kohdalla yleensäkin, yksinkertaisuuden keskelle aukeaa pohjaton pyörre, jonka vaikutus voi olla parhaimmillaan mullistava ja kaiken muuttava. Tässä tapauksessa kyse on rehellisyydestä ja rakkaudesta – kaikki kyynisyys ja teennäisyys sivuun, ja tilalle sitoutumista anteliaaseen hyväsydämisyyteen.
Kappaleen kehotus on suoraviivainen, muttei helppo, sillä pyyteettömän myötätunnon ja hyvän tahdon vaaliminen ei ole simppeli tehtävä maailmassa, joka palkitsee kylmästä kuoresta ja kovista arvoista. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen näin vuolaalla kynällä tuntuu vähän nololta. Siksi Toivomuskaivon kaltaisten kappaleiden rooli kasvaa kestoaan suuremmaksi, kun perhosvaikutuksen ansiosta vastaavat manifestit kasvattavat uusia haaroja yhteisiin rakkauden rihmastoihimme.
Lue myös: Brädi, Tuomas Kauhanen ja Uniikki samalla tanssilattialekalla
Jos tullaan näistä sfääreistä hieman alaspäin, kappale on myös selkeän kantaaottava ja ajankohtainen. Se nimittäin peräänkuuluttaa aitoja arvoja myös konkreettisesta näkökulmasta, kun vastapuolella on tekoälyn ja sosiaalisen median kaltaiset kaikkinielevät ja paljon negatiivista potentiaalia sisältävät voimat.
”Nykyään eletään aika polarisoituneessa vastakkainasettelun maailmassa, niin halusin tässä biisissä tuoda esiin enemmän pehmeitä arvoja”, Uniikki kertoo tiedotteessa. ”Tekoälyn vallatessa alaa koettiin tarvetta korostaa myös aitoutta, inhimillistä empaattisuutta ja välittämistä.”
Biisin vivahteissa on myös aistittavissa lohtua, jota voi halutessaan käyttää sellaisen pohjan rakentamiseen, jota huoli maapallon tulevaisuudesta murentaa jalkojen alta. ”Toivon turvaa, ku tää maailma palaa taas”, Uniikki räppää; ”Buustaan sitä, mikä pitää meit hengis”, Timo Pieni Huijaus puolestaan toteaa.
Tätä kautta biisi korostaa itseään ruokkivana kehänä sitä, mitä se edustaa. Nimittäin kun sitä kuuntelee, alkaa mieleen virrata asioita, joista saa omassa elämässään olla pakahduttavan kiitollinen. Mahdollisuus halata läheistä tai mahdollisuus voida istua pyörittelemässä kappaleen kaltaisia teemoja on lopulta sellaista yltäkylläisyyttä, johon suurimmalla osalla planeetan asukkaista ei edes ole mahdollisuutta.
